Sammaltöitä

Sammaletti
Ulkokäyttöön soveltuvan karhunsammalmaton tekeminen alkaa olla katoavaa käsityöperinnettä. Paras aika tehdä kestävä karhunsammalmatto on juhannuksen tietämissä. Ennen vanhaan ulkomatot uusittiin joka vuosi. Kastelemalla mattoa sen kestävyys paranee niin, että se saattaa säilyy hyvänä muutaman vuoden. Jäätymistä matto ei kuitenkaan kestä.
Karhunsammalmattoon tarvitaan pari säkillistä pitkiä karhunsammalia. Sammalten kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, joten keräämiseen on hankittava maanomistajan lupa. Korpikarhunsammal Polytrichum communeon yleinen koko maassa. Rehevien kuusikoiden aukkopaikoissa se kasvaa laajoina ja korkeina kasvustoina. Sammalta on kuitenkin viisainta kerätään sieltä täältä tukko, ei koko sammalkasvustoa yhdestä paikasta.

Sammalmaton valmistaminen aloitetaan letittämällä sammalta samaan tapaan kuin ranskalainen hiuspalmikko tai voikukkaseppele. Jokaiseen palmikon säikeeseen siis lisätään vähän uutta sammalta. Mattoa varten palmikkoa tarvitaan noin kolme metriä. Kestävyyttä lisää tiukka palmikointi. Palmikon loppupää sidotaan langalla.
Kuvassa noin metrin pituinen sammalletti kranssiksi kiepautettuna.
Mattoa varten letti kierretään kiekoksi tai haluttuun muotoon. Punoksen osat neulotaan toisiinsa vahvalla langalla.


Sammalraanu
Sammalista valmistetun vain ulkokäyttöön sopivan seinävaatteen valmistaminen on aikaa ja materiaalia kuluttava käsityö. Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.

”Raanun” koko n. 1 metri x 50 cm. Työn pohjana on kanaverkko ja yläreunan tukipuuna luonnonkäyrä sormipaisukarveen osittain peittämä koivun oksa. Työhön hupeni neljä korillista erilaisia sammalia ja yksi kurssipäivä + tukipuun sidonta hamppunarulla ja viimeistely seuraavana päivänä kotona.
Kurssityö on tehty asettelemalla sammaleet verkon päälle, puolikkaalle osalle verkkoa. Toinen puoli verkkoa nostettiin sammalien päälle. Painettiin kiinni niin, että sammalet tulivat päällimmäisen verkon läpi. Reunat kiinnitin rautalangalla. Osittain kanaverkko jäi hyvästä yrityksestä huolimatta näkyviin.
Sammaltyön tekniikka jäi mietityttämään niin, että kävin ostamassa kahta erilaista kanaverkkoa uusia töitä varten. Tänään kokeilin vähän toisella tekniikalla sammalraanun tekemistä. Kylmyys ja pimeys pakotti lopettamaan käsityön, mutta alku näyttää lupaavalta.

Marja-aronia, Aronia mitschurinii värjäyksessä

Marja-aroniasta on tullut suosittu hyötypensas kotipuutarhoissa ja viherrakentamisessa sitä käytetään koristearonian ohella monenlaisissa istutuksissa. Suosion syynä lienee pensaan helppohoitoisuus ja runsas marjominen.

Marjat sisältävät runsaasti antioksidantteja. Eniten polyfenooleja, samoja antosyanideja kuin variksenmarjassa ja mustikassa. Marjat tulisi käyttää ravinnoksi kuorineen ja siemenineen, jos halutaan hyödyntää kaikki hyvää tekevät antioksidantit.

Tuomenmarjavärjäyksestä innostuneena keräsin 1 ½ kg marja-aroniaa värjäyskokeilua varten. Keitin marjat sadevedessä, johon lisäsin 2 dl karkeaa suolaa. Keitoksesta nousi erittäin miellyttävä tuoksu ja liemen väri oli voimakas sinipunainen. Pääsääntöisesti värjäysliemet käryävät pahalle, niinpä hyvästä tuoksusta oikein nautti.

Värjäsin aluksi vain 50 g alunaesipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Lanka jäähtyi liemessä seuraavaan aamuun. Pesussa väriä irtosi paljon ja lankaa sai huuhdella pitkään. Väri oli violetimpi ja puhtaampi kuin tuomenmarjoista saamani.
Värjäyksen jälkeen liemi oli vielä hyvin voimakasta, oikeastaan se näytti yhtä värikylläiseltä kuin ennen värjäystä. Laitoin liemeen likoamaan taas esipuretettua lankaa 50 g. Lanka värjääntyi pelkästään parin päivän liotuksessa hyvin violetiksi. Laitoin kuitenkin kattilan vielä levylle ja värjäsin reilussa 80 asteessa tunnin verran. Liemen jäähdyttyä siirsin langan voimakkaaseen etikkaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Pesussa väriä irtosi paljon vähemmän kuin 1. langasta. Etikkaliotuksesta oli ainakin tässä vaiheessa apua.

1. Ensimmäisen värjäyksen lanka. 2. Toisen värjäyksen lanka. Värieroa ei juurikaan ole.
Molemmat marjavärjäyslangat (tuomenmarja sekä marja-aronia) ovat parhaillaan valonkestotestissä ikkunalaudalla. Kerron myöhemmin miten värit ovat käyttäytyneet. Pesutestejäkin tulen tekemään.

Tuomenmarjan väri on tunkkaisempi marja-aroniaan verrattuna. Marja-aronialanka on kirkas ja puhdas violetti, kun lankoja vertaa vierekkäin. Yksinään tuomenmarjalanka on ihan hyvän värinen.

Tuomenmarjan 3. väri oli haalea punertava, ei lainkaan vaivan arvoinen värjäys vaikka liemi näytti voimakkaalta. Marja-aronia liemestä voisi saada kolmannenkin värin, mutta aikapula on toistaiseksi estänyt kokeilemisen.

Tuomenmarjavärjäys

Keittelin reilun kilon tuomenmarjoja karoineen pelkässä etikassa ulkona. Kitkerä etikan käry kirveli silmiä, mutta sinnikkäästi annoin liemen kiehua pari tuntia. Liemen väri voimistui keittämisen aikana.

Marjat muuttuivat keitettäessä selvästi punaisiksi ja liemi viininpunaiseksi. Väri oli hyvin voimakas ja tavattoman kaunis.


Liemen jäähdyttyä en malttanut olla kokeilematta miten lanka imee väriä pelkässä liotuksessa. En ennättänyt tekemään varsinaista värjäystä. Kuvan lanka oli kylmässä liemessä muutaman tunnin. Nostin sen pesemättä kuivumaan. En ole aikaisemmin onnistunut saamaan mistään värjäyksestä vaaleanpunaista.


Siivilöin liemen ja laitoin kaksi pientä vyyhtiä kuivana liemeen. PH oli 2 koska liemenä pelkkää etikkaa. En halunnut liemeen yhtään vettä, jota olisi kastelluista langoista tullut.
Langat muuttuivat hyvin nopeasti joulunpunaiseksi. Lisäsin alunan värjäyksessä n. 5 g, lankaa oli vajaa 100 g. Alunan lisäämisen jälkeen langat muuttuivat enemmän viininpunaiseksi. Pidin lämpötilan n. 80 asteessa tunnin verran. Langat jäähtyivät liemessä seuraavaan päivään.


Nostin vyyhdet kuivumaan pesemättä. Langoista valunut väriliemi muuttui maahan pudotessa sinisenmustaksi. Samoin kaikki ympäristöön roiskuneet väripiskot muuttuivat kuivuttuaan siniseksi. Pesussa langoista ei paljon väriä irronnut. Toisen vyyhdin kuivatin auringossa ja toisen sisällä. Värieroa ei ainakaan tässä ajassa syntynyt. Väriä voisi kuvailla sanallisesti tumma viininpunainen.

Värjäyksen jälkeen liemi oli edelleen hyvin värikylläistä. Olisin voinut laittaa kerralla enemmän lankaa, mutta liemen vähäisyydestä johtuen oli parempi tehdä useita värjäyksiä. Toiseen värjäykseen laitoin akryylilankaa ja villalankaa. Jälleen langat kuivana liemeen ja värjäyksessä lisäsin alunan. Tekokuitulanka oli jo värjäyksen alussa punaisempaa, kuin villalanka. Kuivatuksen ja pesun jälkeen villalanka oli lähes saman värinen kuin 1. värjäyksessä, mutta tekokuitulanka kirkas vaaleanpunainen samaa sävyä kuin koelanka.

Tuomi Prunus padus, tuomenmarjat

Keväällä runsaasti kukkivat tuomen kukkatertut ovat valkoisia ja voimakastuoksuisia. Syksyisin mustia marjoja on kuitenkin tertuissa vain muutamia. Pirkanmaalla tuomi kasvaa yleisenä, se on nimetty Pirkanmaan maakuntakukaksi ja -puuksi.
Tuomenmarjoja on käytetty ravinnoksi jo kivikaudella. Marjat ovat karvaan makuisia. Siemenissä amygdaliinia, joka pilkkoutuu elimistössä karvasmanteliöljyksi ja myrkylliseksi sinihapoksi. Jos marjoja käytetään ravintona siemenet tulisi siivilöidä pois.

Marjojen käyttö värjäyksessä on vähäistä, koska niillä ei saada pysyviä ja valonkestäviä värejä villalankaan. Marjojen sopimattomuus värjäystarkoitukseen on hämmentävää, koska mm. puolukkamehun tai mustikan aiheuttamia väritahroja vaatteista on vaikea saada pois. Tekstiilit ovat usein puuvillaa tai keinokuituja. Materiaali varmaankin vaikuttaa marjatahrojen pysyvyyteen.
Tuomenmarja on poikkeus kun puhutaan marjojen soveltuvuudessa värjäämiseen. Jossain lähteissä mainitaan kuitenkin, ettei väri ole kovin valonkestävä. Tuomenmarjoilla värjäämisestä löytyy tietoa useastakin lähteestä. Saadut väri vaihtelevat vaaleanpunaisesta lilaan ja siniseen. Vanha kotivärjäyskirja mainitsee; lehtiä ja marjoja yhdistämällä saadaan keltaisenvihreää väriä.

Olen saanut kerättyä vajaa kilon tuomenmarjoja. Keruutekniikassa on vielä pientä hiomista. En oikein tiedä onko nopeampaa nyppiä marjat yksitellen vain terttuina. Poimin terttuina jos marjoja oli tertussa enemmän kuin yksi. Nyt alkaa olla pihapiirin kaikki poimintakorkeudella olleet marjat kerätty. Marjoista käsiin jäänyt väri lähti helposti pesussa pois. Laitan kokemuksia tuomenmarjoilla värjäämisestä kunhan ennätän kokeilemaan.