syyskuuta 03, 2014

Sieninäyttely 31.8.2014 Forssa




Luonnontieteellisellä museolla pidetyssä sieninäyttelyssä värjäyssienillä oli oma ”osasto” johon mahtui esille laajasti sienillä ja käävillä värjättyjä lankoja sekä värjäyssieniä.


Päivän aikana myös värjäyssienistä kiinnostuneita kävijöitä oli runsaasti. Terveisiä heille kaikille!


Okrakääpä ja siitä saatavat värit hämmästyttivät yleisöä.


Kiitos Luonnontieteellisen museon henkilökunnalle, Martoille ja sienineuvojille mukavasta näyttelystä. 

joulukuuta 10, 2011

Itse tehdyt kinnasneulat

Blogiini tullaan yhä useammin hakusanalla kinnasneula. Kiinnostus kinnasneulan ”pyörittämiseen” on vuosi vuodelta kasvanut. Tämä on ilahduttavaa ja toivotankin sinnikkyyttä opiskeluun kaikille kinnasneulan löytäneille! Tekniikka on haasteellinen, mutta opittavissa ;-)

Nettikaupoissa ja käsityöliikkeissä kinnasneulan hinta ja laatu vaihtelee suuresti. Hintahaitari on melkoinen, eikä se välttämättä riipu valmistusmateriaalista. Käyttämälleni tekniikalle sopivia kinnasneuloja ei ole juurikaan saatavilla. Opettaessani taitoa eteenpäin olen lahjoittanut tekniikkaan sopivan neulan oppilaalle. Neulavarastoni hupenemisen myötä tilanteesta on tullut ongelmallinen.

Koska monenlaiset käsillä tekemisen taidot ja luonnonmateriaalit kiinnostavat osallistuin luu- ja sarvityökurssille viime keväänä. Opettajana oli perinne- ja erätaitojen mestari Turkka Aaltonen Porista.


Muiden luu- ja sarvitöiden sekä rummun teon jälkeen ryhdyin työstämään kinnasneulaa luusta. Kuvassa luu josta aloin sahaamaan neula-aihiota.
Luun sahaamisesta koneilla tulee paha katku ja hirveä pöly. Kurssilla ei käytetty työstössä sähkötyökaluja.


Luuaihio ja mallina ollut puuneula. Luu oli keitetty, se on hauraampaa kuin keittämätön luu. Käsin sahaaminen ja muotoilu hiomalla ei ole hätäisen hommaa.


Ylin puinen mallineula. Keskellä toinen aihio keittämättömästä luusta. Alinna ensimmäinen luuneula vailla reikää. Tähän asti kaikki hyvin. Reikää poratessa keitetystä luusta tehty neula katkesi. Reiän tekeminen oli kriittisin vaihe. Toisesta neulasta tein hiukan paksumman ja se säilyi ehjänä reiän teossa.

Käytössä luuneula tuntuu käteen hiukan raskaammalta kuin puuneula. Luuneulan sileys ja luistavuus on kyllä erinomainen. Uuden painavamman neulan käyttö on myös tottumuskysymys. En ole luuneulaa myöhemmin käyttänyt kuin näytösluontoisesti. Sillä on aivan oma arvonsa, onhan se ensimmäinen itse tekemäni kinnasneula.
Luuneulojen tekemisen jälkeen kinnasneula-asiat ovat olleet sivussa, sillä kinnasneulan pyörittäminen kuuluu ”rutiineissani” pimeneviin iltoihin.
Marraskuussa ohjasin muutaman kinnasneulakurssin. Tuskastelin mistä saisin neuloja kaikille kurssilaisille. Kun on ollut paljon muita projekteja olin kokoaan unohtanut keväällä tekemäni neulat.
Muutaman tehdyn luuneulan kokemuksella ryhdyin työstämään neuloja puusta. Materiaalina tammi ja mänty. Puun työstäminen oli paljon helpompaa kuin luun. Nauhahiomakoneella muotoilu ei ollut vaikeaa, eikä hidasta. Ohessa tuli kyllä ”viilattua” reilusti kynsien muotoa uuteen malliin.
Reikien tekoa varten kiinnitin neulat puristimilla työpöytään. Reiät tuikkasin Dremelillä, ne onnistuivat hyvin. Yksikään puuneula ei katkennut.
Neulojen viimeistelyn tein erittäin hienolla hiomapaperilla käsin. Puun viimeistely pitää tehdä huolellisesti, sillä pienikin ulkoneva puunsyy tarttuu heti lankaan. Hioin myös reiät niiltä osin kuin se oli mahdollista. Viimeistelyhionta taisi viedä koko hommassa eniten aikaa. Pintasilauksen neulat saivat öljystä. Ylimääräisen öljyn pyyhin pois niin ettei pinta tuntunut yhtään tahmealta. Neulaa on paljon mukavampi ja helpompi käyttää kun se on alusta asti luistava.


Osa tekemistäni puuneuloista. Kaikkia ei ole vielä öljykäsitelty. Neulat ovat hiukan erinäköisiä ja kokoisia. Ne ovat yksilöllisiä niin kuin jokainen neulojakin on. Reiät ovat toiselta puolelta niin suuria, että paksukin lanka kulkee läpi kaksikertaisena jouhevasti. Vaakasuorassa on toinen väkästelemäni luuneula, siinä reikä on vähän pienempi.

joulukuuta 03, 2011

Lehtokeltavalmuska, Tricholoma frondosae värjäyksessä

Lehtokeltavalmuska on Etelä-Suomessa yleinen, haavikoissa ja sammalikoissa viihtyvä keskikokoinen sieni. Se kasvaa ryhminä haavan juurisienenä. Esiintymisaika on pitkä ensimmäiset itiöemät voi löytää jo elokuun lopussa. Suotuisana syksynä sieniä voi löytyy vielä lokakuussa.

Lakki on keskikokoinen ja laakea. Väri vaihtelee ruskeasta keltaiseen. Ruskea väri on peräisin pienistä suomuista lakin pinnalla. Suomuisuus on hyvin vaihtelevaa. Lakin keskellä on pieni kohouma. Lakin pinta on tahmea, siihen tarrautuu multaa, lehtiä ja kariketta sienen kasvaessa.

Heltat ovat selvästi kolotyviset, tyypilliset kaikille valmuskoille ja väriltä ne ovat nuorena silmiinpistävän vaaleankeltaiset. Jalka on keltainen ja pitkähkö. Sienen vanhetessa keltaiset värit haalistuu. Sienen malto on valkoista ja tuoksu jauhomainen, miellyttävä.

Saman näköinen laji on kangaskeltavalmuska, (Tricholoma equestre) joka on kookkaampi ja kasvaa usein yksittäin nimensä mukaan kangasmetsissä ja karuilla kallioilla.

Värjäyskokeiluun käytin 225 g kuivattuja eri ikäisiä sieniä. Vuorokauden liotuksen jälkeen liemi oli likaisen ruskehtavaa. Ennen sienten keittoa liotin muutaman tunnin pientä langanpätkään liemessä. Se värjääntyi heleän keltaiseksi.

Keitin sieniä tunnin verran. Jäähdytyksen jälkeen siivilöin melko värittömältä näyttäneen keitoksen. Värjäsin 40 g alunalla ja viinikivellä esipuretettua valkoista lankaa. Lopputuloksena beessiä jossa aavistus vihertävyyttä.

Jonkin verran sienissä on keltaista väriä koska sitä tarttui liossa olleeseen lankaan. Voihan olla myös, ettei väri kestä keittämistä. Nuoren lehtokeltavalmuskan vihertävänkeltainen väri on kaunis. Sen saaminen lankaan kiehtoo. Sienen väri on hyvin voimakas heltoissa ja jalan pinnassa, joskin värikerros on jalassa ohut. Seuraavan kerran kerään vain nuoret lakit. Jos viitseliäisyyttä riittä irrotan ja kuivaan pelkät heltat.