joulukuuta 15, 2008

marraskuuta 28, 2008

Punalahokka

Kaunis punalahokka Hypholoma lateritium kasvaa tuppaina lehtipuiden kannoissa. Kasvu aika on pitkä kesästä – syksyyn.

Pihassani on vanha koivunkanto jossa punalahokka on viihtynyt useita vuosia. Punalahokka voi kasva melko suureksi, isoimmat lakit voi olla yli 10 cm.

Ensimmäiseen koevärjäykseen käytin 50 g kuivattua punalahokkaa. Liottelin sieniä huoneenlämmössä vuorokauden. Keittelin omituiselta ja voimakkaalta tuoksuvaa lientä vajaa kaksi tuntia. Liemestä tuli suklaanruskeaa.
Laitoin värjäykseen luonnonvalkoisen aluna-viinikivipuretetun langan ja jostain värjäyksestä hennonkeltaiseksi jääneen langan, yhteensä n. 30 g. Melko pian langat alkoivat kellertämään, vaikka liemi ei ollut lainkaan keltaista. Värjäsin tunnin verran 81 -85 asteessa. Langat jäähtyivät yön yli liemessä.
Pesussa langoista ei lähtenyt paljonkaan väriä. Viimeiseen huuhteluveteen lorautin vähän etikkaa. Lankojen kuivuessa värit voimistuivat.
Seuraavaan värjäyserään laitoin vain 25 g:n vyyhdin beessiä lankaa. Värjäsin tunnin. Liemen lämpötila pääsi hetkellisesti nousemaan 91 asteeseen. Lanka jäähtyi ja likosi liemessä seuraavaan päivään.

Etualalla 1. värjäyksen tulos ja taka-alalla 2. värjäyksen lanka. Oikein kivaa sinapinkeltaista ja hyvää ruskeaa. Värit ovat voimakkaammat kuin mitä sain kuusilahokalla.

marraskuuta 26, 2008

Kinnasneulatekniikkaa; kääntyminen toiselle kerrokselle

Maija kyseli neuvoja miten neulotaan aloituskerroksen jälkeen seuraavat kerrokset. Yritän neuvoa parhaanimukaan, mutta käyttämäni peukalon & pyöräyttäen neulomisen vuoksi työssäni on enemmän lenkkejä = silmukoita verrattuna suomalaisittain neulomiseen. Lisäksi otan neulalle aina kahden silmukan reunat. Suomalaisittain neuloessa otetaan yhden silmukan reuna. Tämä ohje toimii myös suomalaisittain neulomiseen, suluissa käyttämäni tekniikan ohje.

Kerrokset liitetään toisiinsa samaan tapaan kuin virkatessa. Ensin neulalle otetaan (3. &) 4. silmukan reuna(t) mukaan. Uudet silmukat pujotellaan takaisin päin eli palataan silmukka silmukalta työn aloituskohtaa kohti. Jokaiseen jo tehtyyn aloituskerroksen silmukaan pujotellaan kerran. Pujottelua jatketaan muutoin samalla tavalla kuin aloituskerroksella.
Muutama ensimmäinen silmukka käännöksessä voi tuntuu hankalalta, mutta kyllä se siitä lähtee kääntymään.

Kuvassa on pujoteltu kolme kertaa. Työ alkaa selvästi kääntymään toiselle kerrokselle. Näin jatketaan työn toisen pään käännökseen joka sujuukin sitten ihan itsestään.


Käännös seuraavalle kerrokselle neljännen pujottelun jälkeen.

Täältä löytyy ohjeita lisää

marraskuuta 07, 2008

Värejä ruokasienistä 2.

Kuusilahokka Hypholoma capnoides kasvaa havupuiden kannoilla ja rungoilla ryppäinä. Joskus satunnaisesti myös lehtipuulla. Sieni on yleinen ja kasvukausi pitkä keväästä myöhäiseen syksyyn. Eipä ole tullut kerännyt kuusilahokkaa ruokasieneksi, vaikka tunnistan sen.

Liotin 135 g kuivattua kuusilahokkaa sadevedessä vuorokauden. Keittelin sieniä reilun tunnin ja nuuhkin herkullista sienen tuoksua. Tuli ihan vesikielelle ja alkoi tekemään mieli jotain sieniruokaa. Liemen tuoksun perusteella kuusilahokka voisi olla hyvänmakuinen ruokasieni. En tullut maistaneeksi kuitenkaan.
Liemestä tuli tummanruskeaa. Laitoin jäähtyneeseen väriliemeen n. 25 g alunalla puretettua lankaa likoamaan vuorokaudeksi. Ennen keittovärjäystä lanka oli beessiä. Värjäyksessä se muuttui enemmän keltaiseksi. Lanka sai jäähtyä liemessä kaikessa rauhassa. Pesun ja kuivatuksen jälkeen lanka oli aika kivaa vaalean ruskeaa.
Jälkivärjäyksen kanssa kävi vähän hassusti. Laitoin n. 25 g lankaa likoamaan liemeen ja vien kattilan kuistille viileään. Parin päivän kuluttua ajattelin värjätä langan. Kattilan sisältö haiskahti imelälle ja liemen pinnalla oli hometta, harmillista. En viitsinyt sisätiloissa alkaa kuumentamaan käynyttä homelientä vaan heitin sen pois. Lanka oli värjääntynyt liotuksessa kuitenkin kellertäväksi.

Ruskea lanka keittovärjäyksestä ja vaalea parin vuorokauden liottelun tulos. Kokeilun lopputulos on se, että vastedes kerään kuusilahokat talteen ja kuivaan värjäystä varten. Kuusilahokasta saamani ruskea on minulle mieleinen väri.

Värejä ruokasienistä 1.

Ruokasienten käyttäminen värjäykseen saattaa tuntua todella omituiselta, mutta sitä se ei ole. Hyvänä ruokasienenä pidetty herkkutatti kasvaa hetkessä yli-ikäisiksi, eikä sitä silloin enää kelpuuteta ruokasieniksi. Vanhat, pilleiltään vihertävän keltaisiksi menneet herkkutatit soveltuvat värjäämiseen. Nuoret valkopilliset tatit käytetään tietenkin ruokasienenä.

Herkkutatti Boletus edulis ssp. edulis

Värjäykseen käytin kuivattuja herkkutatin pillejä 150 g. Liotin sieniä yön yli. Voisi helposti kuvitella että tatin pillien liottelusta tulisi hyvät tuoksut, mutta liemi haiskahti omituiselta happamalta ei laisinkaan hyvälle. Liotuksen jälkeen liemi oli tummanruskeaa ja sakeaa. Keittelin tattisoppaa pari tuntia kunnolla kiehuttaen. Liemi oli vähän limaista ja paksua, mutta ei ihan niin niljakasta kuin odotin. Siivilöin n. 40 asteeseen jäähtyneen liemen ensin siivilän läpi ja vielä kahteen kertaan tiheän suodatinkankaan läpi saadakseni limaisuutta pois mahdollisimman paljon
Värjäsin 150 g alunalla ja viinikivellä puretettua lankaa tunnin verran 80-90 asteen lämmössä. Lanka oli aluksi ruskeaa, loppuvaiheessa enemmän kellertäviä. Lukemissani värjäysohjeissa herkkutateilla varoitetaan lankojen limaantumisesta ja pesin langat kun liemi oli jäähtynyt n. 50 asteeseen. Ihme kyllä lanka ei ollut yhtään limainen tai niljakas. Taisi siiviläkankaasta olla apua. Värjäyksen jälkeen liemi oli edelleen tummanruskeaa.
Värjäsin vielä samalla liemellä n. 45 g luonnonvalkoista esipuretettua lankaa 85 -87 asteessa n. 1 ½ tuntia. Otin pienen riskin ja jäähdytin langan liemessä. Lanka ei limaantunut eikä peseminen ollut hankalaa.

Langasta tuli ihan kivaa murrettua keltaista, odotin vähän voimakkaampaa väriä. Jos käyttäisi enemmän sieniä ja vähemmän lankaa saisi varmaankin voimakkaampia värejä. Osa väriaineista saattoi jäädä myös tiheään siiviläkankaaseen. Toisessa värjäyksessä sain ruskeampia lankoja. Tuo väri ei ole ehkä kaikkein kaunein, mutta kyllä sillekin vielä käyttöä löytyy.

marraskuuta 04, 2008

Keltaisten seitikkien värit

Keltaiset seitikit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Kun kuvittelen tunnistaneeni keltahelttaseitikin jostain löytyy uudenlainen keltainen seitikki ja taas pohtiminen pitää aloittaa alusta. Sahramiseitikki on helpoiten tunnistettavissa. Sillä on selvästi oranssit heltat, vanhemmiten ne tummuvat ja muuttuvat ruskeakasi.

Sahramiseitikki, Cortinarius sommerfeltii kasvaa kuusikoissa.

Sahramiseitikin lakissa on vyöhykkeitä.

Keltahelttaseitikki, Cortinarius croceus kasvaa karuilla paikoilla yleisenä. Heltat ovat harvemmassa kuin sahrami- tai kaneliseitikillä.

Alkusyksystä en eritellyt keltahelttaseitikkejä, kaneliseitikkejä tai sahramiseitikkejä vaan kokosin ne samaan pussiin kuivatuksen jälkeen. Myöhemmin olen eritellyt seitikit neljään eri pussiin. Edelleen opettelen niiden tunnistamista.

Murensin 80 g keltaisia seitikkejä lämpimään veteen. Liemi punertui hienosti vuorokauden liotuksen aikana. Pieni koelanka oli punertavaa liotuksen jälkeen. Tunnin reippaassa kiehutuksessa liemi muuttui oranssimpaan suuntaan.
Laitoin ensimmäiseen värjäykseen harmaata ja luonnonvalkoista aluna-viinikivi puretettua lankaa sekä luonnonvalkoista ja valkoista aluna puretettua lankaa yhteensä n. 100 g.
Melko pian langat muuttuivat selvästi oranssiin sävyisiksi. Värjäsin tunnin verran 80 – 90 asteessa. Langat jäähtyivät liemessä seuraavaan päivään.
Ravistelun ja puristelun jälkeen laitoin langat etikkaveteen likoamaan hetkeksi ja annoin lankojen kuivua ennen pesua. Värit olivat fantastiset, minun silmiini kauniimmat kuin verihelttaseitikistä saatavat värit.
Ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä näytti olevan väri vielä runsaasti. Värjäsin samalla liemellä lopulta neljä kertaa. Viimeisen värjäyksen liemeen kaadoin tilkan tulihelokkalientä. Yhteensä sain värjättyä keltaisilla seitikeillä yli 230 g lankaa.

Langat 1-4 ensimmäisestä värjäyksestä.
1. harmaa aluna-viinikivipuretus
2. luonnonvalkoinen alunapuretus
3. valkoinen alunapuretus.
4. luonnonvalkoinen aluna – viinikivipuretus
Langat 5-6 toisesta värjäyksestä
5. valkoinen alunapuretus
6. luonnonvalkoinen aluna –viinikivipuretus
Lanka numero 7 kolmannesta värjäyksestä, luonnonvalkoinen alunapuretus.
Kuvasta puuttuu viimeisen värjäyksen langat, jotka ovat vähän vaaleampia, kuin kolmannen värjäyksen lanka.

lokakuuta 31, 2008

Tulihelokka, Pholiota flammans yllättäjä

Tulihelokka on mielestäni hyvin kaunis ja viehättävä sieni. Upean oranssinkeltaisen sienen kuvaaminen on haastavaa. Vielä en ole onnistunut nappiotoksessa.Tulihelokka kasvaa havupuiden sammaloituneilla kannoilla. Sienikirjat sanovat sen olevan yleinen, mutta kulkemissani maastoissa en ole sitä koskaan löytänyt runsaasti.
Kuluneen syksyn aikana sain kerättyä kasaan kuivattuna vain 15 g tulihelokkaa. Laitoin murskatut sienet tekeytymään lämpimään veteen vuorokaudeksi. Liemi muuttui melko pian kellertäväksi. Nakkasin pienen pätkän alunapuretettua lankaa liemeen likoamaan.
Seuraavana päivänä lanka oli kirkkaankeltainen, upea väri. Otin langan pois ja keittelin tunnin. Liemen väri voimistui selvästi keittämisen aikana.
Koska lientä oli hyvin vähän, lisäsin hiukan vettä ja pienen vyyhdin alunapuretettu lankaa. Värjäsin tunnin verran 70 -80 asteessa. Pikku kattilassa liemen lämpötilan pitäminen alle kiehumispisteen oli hankalaa. Hiukan viitseliäisyyttä ja vahtimista kattilassa värjääminen vaati. Olisi pitänyt toimia toisin, eli laittaa liemi ja lanka lasipurkissa kattilaan jossa on vettä. Jäähdytin langan liemessä yön yli ja annoin kuivua ennen pesua. Väriä ei pesussa lähtenyt juurikaan ja lopputulos oli mykistävän kaunis.

Ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä oli edelleen väriä. Keittelin kuitenkin liemen sienineen uudestaan ja keitto irrottikin uutta väriä lisää. Liottelin ennen keittovärjäystä alunapuretettua lankaa liemessä muutaman tunnin ja värjäsin 70 -80 asteessa tunnin verran. Pesin langan vasta kuivumisen jälkeen.
Alempi lanka I-värjäyksestä ja ylempi II-värjäyksestä. Sain hyvin pienellä määrällä sieniä yhteensä 50 g kauniita lankoja, sävyt ovat karhunkäävän luokkaa. Ilokseni totesin tulihelokan riittoisaksi värin lähteeksi. Värilientä oli toisen värjäyksen jälkeen hyvin pienen tilkka sillä en enää värjännyt. Jotain väri siitä olisi varmaankin vielä lankaan tullut.

lokakuuta 22, 2008

Kinnasneula, neulakinnas

Miten ihmeessä minusta tuli kinnasneulan ”pyörittäjä” ?

Keltainen lanka värjätty verihelttaseitikeillä ja vihreä samettijaloilla.

Isoäitini on ollut kinnasneulataitaja, mutta taito ei valitettavasti siirtynyt sukupolvelta toiselle. Luultavasti isoäitini jäämistöstä kinnasneula on hävitetty ymmärtämättä sen arvokkuutta. Toivon kuitenkin, että neula olisi jossain tallessa ja jonain päivänä se päätyisi minulle. Lapsena en ole ollut kiinnostunut käsitöistä lainkaan. Mummu yritti sitkeästi opettaa minulle pitsivirkkausta kalastajalangasta. Pykälät opin, mutta siihen se sitten jäi. Pitsinen sängynpeitto on edelleen tekemättä ;) Koulussa olin varmaan käsityöopettajien pahin painajainen kun en tahtonut oppia tumppua tai sukkaa neulomaan. Silmukat putoilivat puikoilta ja hukkuivat jonnekin tai olivat niin kireitä, että puikot narskuivat. Jatkuvan purkamisen ja käsien hikoilun seurauksena työ vain vanui huopamaiseksi tekeleeksi. Tekstiilikäsityöt eivät kiinnostaneet tippakaan. Vaan elämä on koulinut ja lapsille on pitänyt saada sukkia ja tumppuja :D Käsitöiden tekeminen nykyään ihan vapaaehtoisesti ei ole lainkaan tuskallista.

Joskus vuosia sitten 2000- luvun alussa Käsityökerhon lehdessä oli ohjeet kinnasneula kintaiden tekemiseen. Ohje alkoi kiinnostamaan, kun tiesin isoäitini neuloneen kinnasneulalla. Ostin ensimmäisen paksun, lyhyen ja leveäpäisen neulan käsityöliikkeestä Tampereelta. Opettelin ohjeiden mukaisen haastavan tekniikan. En ymmärtänyt aivan kaikkea ja kyselinkin useilta vanhemmilta muoreilta apua. Ei läheltä eikä kaukaakaan löytynyt yhtään osaajaa, vaikka hyvin taitavia käsityöihmisiä ovat.
Lopulta muutaman vuoden jälkeen onni potkaisi ja kuulin Karjalasta kotoisin olevasta kinnasneulataitajasta. Pääsin hänen ohjauksessa opettelemaan tekniikkaa. Aivan aluksi hän ihmetteli neulani mallia ja sanoi, ettei se ole mistään kotoisin, kerettiläinen malli pah. Iloinen ja huumoritajuinen Maija-Liisa muori opetti aivan toisenlaisen tekniikan pyörittää kinnasneulaa. En ole sen jälkeen neulonut kuin Maija-Liisa muorin oppien mukaan. Vuosien kuluessa olen saanut lisää tietoa kinnasneulatekniikoista. Oppimani peukalotekniikka on varmaankin vaikein mahdollinen.


Tekniikka ja neulat
Neuloja on karkeasti ottaen kahta mallia eri tekniikoista johtuen. Lyhyt ja leveä neula sekä pitkä ja kapea neula. En tiedä mitä nimitystä virallisesti asiasta käytetään, mutta käytän ilmaisua peukalotekniikka ja ei peukalotekniikka kuvaamaan neulontatavan eroja.
Ei peukalotekniikalla tehdään neulominen pujottelemalla lankojen yli ja ali, eikä välttämättä tehdä silmukan kiertoa. Tästä tekniikasta on monta variaatiota, helposta ja yksinkertaisesta vähän vaikeampaan. Käsityökerho lehden ohje kuuluu tähän ryhmään. Samoin Luulajassa Pohjois-Ruotsissa eräässä perinnekylässä nuoret neulovat kinnasneulalla yksinkertaisella tekniikalla. Lyhyt ja leveä neula soveltuu näiden tekniikoiden tekemiseen. Neulosjälki on harvempaa ja ohuempaa kuin peukalotekniikalla.

Pitkä ja kapea neula soveltuu parhaiten käyttämääni peukalotekniikkaan. Tässä neuloksessa peukalon päällä on aina kolme silmukka. Neulaa pujotellaan neljässä eri vaiheessa. Yksi vaihe tehdään kiertäen työn nurjalla puolella. Peukalotekniikassa leveän ja lyhyen neulan käyttäminen on hankala. Neula pujotellaan useiden silmukoiden, lenkkien läpi ja neula työnnetään peukalon takaa takaisin työn etupuolelle yhdellä ”vedolla”. Lyhyt ja leveä neula ei tahdo solua niin monen silmukan läpi jouhevasti.

Ylin neula on käsityöliikkeestä ostamani. Sen pään olen hionut omaa tekniikkaani varten solakammaksi. Alunperin sen pää oli todella tylppä ja leveä. Tuota neulaa en ole käyttänyt alkuopettelun jälkeen.
Kaksi seuraavaa pitkää neulaa on tehty Maija-Liisan neulan mukaan. Ne soveltuvat parhaiten käyttämälleni tekniikalle. Joskin neulan reikä niissä on vähän ahdas kaksinkertaiselle paksulle villalangalle. Pienellä hiomisella reiän saan toki sopivammaksi.
Neljä seuraavaa neulaa on tehty visakoivuista, iso kiitos niiden tekijälle kotihiirelle. Ne ovat tavattoman sileitä ja mukavia käteen. Kaksi ylintä visakoivuista neulaa toimii paremmin ei peukalotekniikalla tekemiseen. Kahta alimmaista visakoivuneulaa olen vähän ”tuunannut” eli hionut päistä vähän pyöreämmiksi. Alin neula on tällä hetkellä käytössä, se liukuu mukavasti silmukoiden läpi.

Kinnasneulan pyörittämistä on harjoiteltava koko ajan muuten taito tahtoo unohtua. Kinnasneulalla voi tehdä vain ns. suljettua neulosta, eli pyöreitä kappaleita. Tämä vähän rajoittaa tekniikan käyttämistä asusteissa. Olen kokeillut eri muotoisten kappaleiden tekemistä toistaiseksi laihoin tuloksin. Sukkiakin olen yrittänyt saada aikaan, mutta lopputulos ei ole ollut kovin kaunis. Haastetta riittää vielä pitkäksi aikaa.


Työn alla olevan lakin langat olen värjännyt luonnollisesti sienillä ja käävillä. Ruskea karhunkääpä, harmaanvihertävä samettijalka, vaalea raidankääpä.
Jatkan langan palmikoimalla lankojen päät toisiinsa Maija-Liisan ohjeiden mukaan. Kun vaihtaa väriä jatkokohdasta tulee hauska, elävä koska lanka ei vaihdu saman tien vaan uppoaa neulokseen vähitellen.
Kinnasneulatyön aloitus on hankalinta, neulan pujottelu ei niinkään vaikka vaiheita on monta. Kahden samankokoisen kintaan ja peukalon neulominen tahtoo olla sekin aluksi harmillisen vaikeaa. Tämän ongelman olen ratkaissut niin että teen kahta kinnasta samanaikaisesti. Näin kavennukset ja levennykset osuvat suunnilleen samoihin kohtiin. Kinnasneulatyössä ei oikein voi laskea silmukoita, kerroksia kylläkin.
Ensimmäiseksi kinnasneulatyöksi kannattaa tehdä kännykkäpussi, laukku tai hattu niin ei tarvitse tehdä kahta samanlaista kappaletta.

lokakuuta 16, 2008

Haavankeltajäkälä, Xanthoria parietina

Viime syksyllä polun värjäysfoorumilla oli keskustelua haavankeltajäkälillä värjäämisestä. Jäkälillä värjätyt langat olivat todella kauniita, ainutlaatuisen värisiä. Kuvassa jäkälä "kukkii" maaliskuussa.
Haavankeltajäkälä kasvaa yleisenä useimmiten haapojen rungolla ja oksilla. Olen löytänyt haavankeltajäkälää myös koivun ja hernepensaan rungolta sekä kiviltä. Jäkälän talteen kerääminen onnistuu parhaiten kostealla säällä, silloin se irtoaa kasvualustastaan helpoiten.

Keräilin viime talvena jäkäliä, kun sopiville kasvupaikoille osuin. Kuivaaminen onnistui helposti huoneenlämmössä. Kun olin saanut kasaan vajaa 100 g kuivattua haavankeltajäkälää laitoin ne ammoniakkiliemeen tekeytymään. Lisäsin pieniä eriä silloin kun satuin jäkälää löytämään. Laitoin purkkiin niin tuoretta kuin kuivattuakin tavaraa. Viimeiset jäkälät lisäsin 20.4.

Purkki sai olla rauhassa kuistilla 4 kuukautta. Liemi oli vahvaa ja tummaa. Kaadon purkin sisällön kattilaan, ammoniakin löyhkä oli karmea. pH 10. Haavankeltajäkälän keittäminen ja värjäys on ehdottomasti ulkohommia!

Kuvassa kuukausia tekeytynyt jäkäläpuuro ja tummaakin tummempi liemi. Lisäsin kattilaan litran verran sadevettä ja keittelin jäkäläpuuroa hiljakseen tunnin verran. Siivilöin liemen ja otin jäkälät talteen.

Tein värjäystä varten pieniä n. 20 g vyyhtiä, kahdesta syystä. Lientä oli aika vähän ja polulla olleiden kokemuksen perusteella isojen vyyhtien kääntäminen auringossa tasaisen värin aikaan saamiseksi on vaikeaa. Kuvan vyyhti on ollut liemessä vain hetken ja se värjääntyi heti marjapuuronpunaiseksi.

Värjäämisessä sovelsin kaikkia lukemiani ohjeita. Ensimmäinen vyyhti oli väriliemessä vajaa tunnin. Laitoin sen aurinkoon roosan värisenä. Auringossa kuivuessaan väri haalistui haileeksi. Laitoin langan takaisin liemeen. Vuorottelin kolmen vyyhdin kanssa, liemeen, aurinkoon kuivamaan ja takaisin liemeen kunnes langat olivat mielestäni hyvän värisiä.

Oli mielenkiintoista nähdä miten väri muuttui auringossa, riippuen siitä miten pitkään lanka oli ollut liemessä. Pesin langat seuraavana päiväni, eikä niistä lähtenyt väriä juurikaan. Väristä tuli tasainen.

Jälkivärjäystä varten keitin uudelleen jäljelle jääneen liemen siivilöityjen jäkälien kanssa. Värjäsin tunnin keittovärjäyksenä. Liemi pääsi kiehahtamaan, koska sitä oli aika vähän. Lanka jäähtyi liemessä jonkin aikaa. Aurinkoa ei tuona päivänä näkynyt, joten lanka kuivui pilvisessä säässä. Pesin langan sen kuivuttua. Väriä ei lähtenyt juurikaan. Tästä langasta tuli roosaa.
Jälkivärjäyksen jälkeenkin liemessä oli edelleen väriä, mutta muista touhuista johtuen en ehtinyt sillä värjäämään. Uusi haavankeltajäkäläpurkki on taas tekeytymässä. Jospa saisin kerättyä siihen haavankeltajäkälää vähän isomman määrän pikkuhiljaa.

syyskuuta 18, 2008

Pörhösuomuhelokka, Pholiota squarrosa

Värjäsin pörhösuomuhelokalla ensimmäisen kerran keväällä. 300 g kuivattuja helokoita ja 4 litraa vettä. Liotin sieniä pari vuorokautta ja liemi oli voimakasta, sameaa ja tuoksui voimakkaasti makeahkolle. En keittänyt lientä erikseen vaan laitoin langat suoraan liotusliemeen, koska liemi näytti vahvalta. Liemen lämpötila käväisi 93 asteessa, muuten värjäys tapahtui n. 80 asteessa. Sain ensimmäisestä värjäyksestä 150 g sinapinkeltaista. Jälkivärinä sain 150 g sameankeltaista. En ollut oikein tyytyväinen jälkiväriin. Kaikki langat olivat esipuretettu alunalla.

Toisessa värjäyksessä käytin 250 g kuivattua pörhösuomuhelokkaa 5 litraa sadevettä. Liotin vain vuorokauden ja keittelin hitaasti monta tuntia. Ylin lämpötila hetkellisesti 96 astetta. Liemi jäähtyi seuraavaan päivään.
Jätin sienet liemeen ja laitoin värjäykseen yhteensä 125 g aluna & viinikivi esipuretettua lankaa. Suunnilleen puolet luonnonvalkoista ja puolet valkoista. Lämpötila värjäyksessä 70 – 87 astetta toista tuntia. Värjäsin tämän erän nuotiolla. Lämpötilan pikainen nousu käy yllättävän nopeasti, mutta yhtä nopeasti sitä tarttuu kattilan kahvoihin ja siirtää kattilan sivuun. Lankojen nimilaputkin saivat hieman savuaromia. Langat jäähtyivät liemessä seuraavaan päivään. Pesussa väriä irtosi paljon, lankoja sai pestä aika pitkään. Lopussa liotin lankoja etikassa hetken ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin huuhteluainetta. Merkittävää värieroa luonnonvalkoisen ja valkoisen välillä langoissa ei lopulta ollut.

Pörhösuomuhelokan jälkiliemi oli paksua vaaleanruskeaa. Jälkivärjäyksessä laitoin liemeen vuorokaudeksi likoamaan purettamatonta valkoista lankaa. Lanka oli hiukan punertavaa ennen värjäystä, mutta punertavuus ei tarttunut lankoihin. Alunan lisäsin värjäyksen alkuvaiheessa. Lopputulos vaaleankeltaista.
Liemi oli edelleen vaaleanruskeaa ja sameaa. Jotakin väriä liemeen jäi vielä paljon, mutta normaalilla värjäysmenetelmällä se ei jää lankoihin.
En tullut mitanneeksi pH:ta. Voisikohan pH:n muuttamisella saada värin jäämää lankoihin ? Tuntuu tuhlaukselta heittää niin ”värikylläistä” lientä pois. Liotin jälkiväriliemessä vielä n. 50 g luonnonvalkoista lankaa useita päiviä. Langasta tuli hailukkaa keltaista. Seuraavassa värjäyksessä annan lankojen kuivua ennen pesua, jospa väri jäisi paremmin lankoihin.
Kuvan langat ovat toisesta värjäyserästä.
Kyllähän pörhösuomuhelokallakin värjää ja saa omanlaistaan keltaista. Sieniä tarvitaan kuitenkin paljon, eli hyötysuhde on vähän heikko. Tänä syksynä näyttää parin välivuoden jälkeen löytyvän pörhösuomuhelokkaa ihan mukavasti näiltä seuduilta. ”Pörhis” kasvaa suurina ryppäinä haavan tai koivun juurella. Aika vaivattomasti saa kerättyä yhdeltä paikalta monta litraa pörhösuomuhelokkaa. Seuraavana syksynä kannattaa tarkistaa edellisvuotiset kasvupaikat, koska pörhösuomuhelokka kasvaa usein samoilla paikoilla.

syyskuuta 12, 2008

Värjäyssienten kulta-aikaa

Jokaisena syksynä vähän eri sienet ja käävät antavat runsaan ”sadon”. Värjäykseen käytettävien seitikkien osalta syksy on ollut antoisa ja kiireinenkin. Lituskat paperipussit täyttyvät pikkuhiljaa kuivatuista sienistä pullukoiksi. Varastoja on mukava katsella ja hypistellä, mutta ei haistella.
Metsissä kulkiessani olen painanut mieleen tarkasti kaikki okra- ja raidankääpä kasvustot. Kääpiä ehtii keräämään vähän myöhemminkin. Kuluva syksy ei ole ollut kovin suotuisa karhunkäävälle Phaeolus schweinitzii . Yhtään kääpää ei ole löytynyt vanhoilta tutuilta kasvupaikoilta. Okrakääpää, Hapalopilus rutilan on löytynyt enemmän kuin koskaan.
Olin viikolla mukana eräässä sieninäyttelyssä. Kiinnostuksen kohden oli luonnollisesti ruokasienet ja myrkylliset sienet. Esillä oli myös sienillä värjäämiäni lankoja. Yllätyin positiivisesti ihmisten kiinnostuksesta lankoihin ja värjäystekniikkaan.

Yksi värjärien suosikkisienistä on varmaankin veriseitikki, Cortinarius sanguineus. Luonnon ”rakentamaa” punaista väriä jaksaa aina vaan ihastella. Veriseitikkejä olen saanut kerättyä ja kuivattua paljon enemmän kuin aikaisemmin. Muutamat ystävänikin ovat keränneet minulle verihelttaseitikkejä ja veriseitikkejä, kiitos heille.

Verihelttaseitikkejä, Cortinarius semisanguineus voi löytää monenlaisilta kasvupaikoilta havupuiden läheisyydestä. Minulla on sellainen näppituntuma, että männyn seurassa kasvavat ovat usein rotevampia ja paksujalkaisempia kuin kuusen seurassa kasvavat. Verihelttaseitikkien lakit ja jalat olen nyppinyt ennen kuivaamista erikseen. Pelkkiä jalkoja on kertynyt kuivattuna n. 200 g Verihelttaseitikkien joukossa on ollut muutama hurmeseitikki, Cortinarius phoeniceus. En ole erotellut ”hurmeita”, ovat menneet verihelttojen kanssa samaan pussiin. Pitäisi muistaa ottaa kuvia myös hurmeseitikeitä kun seuraavan kerran niitä löydän.

Sahramiseitikit, Cortinarius sommerfeltii olen laittanut samaan pussiin kaneliseitikkien, Cortinarius croceoconus ja harvahelttaisten keltahelttaseitikkien, Cortinarius croceus kanssa. Jossain vaiheessa viime syksynä aloin epäröimään, että olen sekoittanut kaneliseitikin ja muut ”keltaiset” seitikit onnellisesti keskenään. Eräällä sienireissulla sain vahvistusta tietävämmältä henkilöltä, että olen kuitenkin alusta asti mieltänyt ja tunnistanut oikein nämä lajit. Kaneliseitikkejä on löytynyt vain satunnaisesti niistä maastoista joissa olen kulkenut. Sahramiseitikkejä on löytynyt kohtalaisesti vähän joka puolelta Suomea, missä olenkin kuljeskellut.

Viitaseitikki Cortinarius uliginosus on minulle aivan uusi keräyksen kohde. Oikeastaan viitaseitikit yllättivät aivan täysin. Kuvassa on nuoria todella upean värisiä yksilöitä. Löytäessäni sienet en osannut näitä seitikeiksi ajatella laisinkaan. Polulla sienet tunnistettiin viitaseitikeiksi. Polun värjäysfoorumissa on ollut keskustelua viitaseitikeillä värjäämisestä viime syksynä. Niinpä tiesin kerätä aarteet talteen.


Samettijalan paras tuntomerkki eli tumma samettimainenjalka jää kuvassa mahtavan lakin alle piiloon. Sienet kasvaa havupuiden sammaloituneilla kannoilla.
Samettijalkoja sain kerättyä yhdellä reissulla 5 kg. Päivä oli sateinen ja sienet olivat todella märkiä. Aluksi puristelin niistä enimmät nesteet pois, jotta kuivuminen olisi mahdollista. Aluksi en hoksannut ottaa nestettä talteen. Jossain vaiheessa aloin puristelemaan ruskeaa vettä kippoon kuivumisen nopeuttamiseksi. Samettijalat keräävät itseensä uskomattoman määrän nestettä. Melko kuivan tuntuisesta sienestäkin saa puristamalla nestettä esille. Laitoin ”puristeluliemeen” 20 g lankaa likoamaan. Muutaman päivän liottelussa lanka harmaantui ja reilun viikon liottelun jälkeen on jo selvästi vihreää.
Suuren satsin kuivattaminen ilman kuivuria kävi ylivoimaiseksi. Vaikka kääntelin sieniä ja pidin takan läheisyydessä pyykkitelineen päällä olevilla sanomalehdillä osa sienistä alkoi haiskahtamaan pahalle ja epätoivotut sienet eli homeet alkoivat nostamaan päätään. Pussitin suurimman osan nahkeista sienistä ja laitoin pakastimeen. Osan sain sentään kuivattua rutikuiviksi.

elokuuta 08, 2008

Koivuntaimet ja mesiangervo värjäyksessä


Koivuntaimet

Kesän aikana pihamaan hiekka-alueelle oli kasvanut aivan tuhottomasti koivuntaimia. Upea koivikon alku, mutta harmillisen väärässä paikassa. Nypin jonkin aikaa pikkuruisia taimia ja muita rikkaruohoja pois, kunnes pieni värjäri minussa muisti nostaa päätään. En ole värjännyt aikaisemmin koivun lehdillä, vaikka materiaalista ei ole pula.
Keräsin koivuntaimia juurineen ämpärillisen. Huuhteluun ja pesuun kului aikaa ja vettä. Juuret olivat aika hiekkaisia ja multaisia. Laitoin koivut likoamaan sadeveteen yöksi. Seuraavana päivänä murskasin ja hienonsin lehtiä, koska liemi oli melko väritöntä. Keittelin pari tuntia reilulla lämmöllä. Liemi oli edelleen aika vaisun väristä. Liemen jäähdyttyä laitoin luonnonvalkoisen koelangan hyvälle tuoksuvaan liemeen. Yön yli lionnut lanka värjääntyi nätti vaaleanvihreäksi.
Koivumössöä oli paljon ja otin osan pois, että langat mahtuisivat liemeen paremmin. Värjäsin n. 60 g esipuretettua lankaa tunnin n. 85 asteessa. Langat jäähtyivät liemessä. Pesussa lähti väriä vain vähän. Lopputulos vihertävän keltaista.
Jälkivärjäykseen lisäsin osan pois ottamastani liemestä ja mössöstä. Värjäsin liemellä pienen nyytin harmaata purettamatonta lankaa ja esipuretettua luonnonvalkoista n. 50 g. Jäähdytin langan liemessä.
Väristä tuli tuhnuisen kellertävää.
Aika haaleita värejä, vaikka värjäsin lankaa vain pieniä määriä 10 litran kattilassa. En tiedä oliko juurilla merkitystä väriin, sen tiedän vasta kun värjään pelkillä koivun lehdillä.


Mesiangervo
Mesiangervoa kasvaa metsän ja pellon välisellä kaistaleella runsaasti.
Keräsin pilkottuja mesiangervon varsia kukkineen tiukasti puristetun ämpärillisen. Liottelin sadevedessä vuorokauden. Lueskelin värjäyskirjoja ja löysin ohjeenkin. Siinä sanottiin, että kukinnot otetaan pois. Sitä se innostuksenpuuska teettää, joskus lisätyötä.
Siivilöin seuraavana päivänä liemestä enimmät kukinnot pois.
Keittelin vajaa kaksi tuntia hyvälle tuoksuvaa lientä. Väriä alkoi selvästi irtoamaan jo keitto alkuvaiheessa paljon paremmin kuin koivusta.
Seuraavana päivänä laitoin liemeen luonnonvalkoista esipuretettua lankaa n. 20 g. En ehtinyt värjäämään samana päivänä, joten lanka oli liemessä n. vuorokauden. Väri oli mielestäni nätti kirkkaan keltainen.
Lisäsin kattilaan harmaata ja valkoista esipuretettua lankaa, liossa olleen langan lisäksi yhteensä n. 100 g. Värjäsin tunnin verran 82-88 asteessa. Langat jäähdytin liemessä.
Lankojen pudistaminen oli aika työlästä, verrattuna koivun taimiin. Sai ravistella voimakkaasti ennen kuin kaikki varret ja lehdet irtosivat. Eipä ne kukinnot varmaankaan paljon työtä olisi lisänneet. Taisin pilkkoa vähän liian pieneksi kasvin osat. Seuraavan kerran käytän harsopussia, eikä silloin ole väliä onko kukinnot mukana vai eivät.
Pesussa väriä irtosi vähän. Iloinen yllätys oli harmaa lanka, joka värjääntyi selvästi vihertäväksi. Liotettu lanka värjääntyi voimakkaammin kuin liottamaton. Harmittelin kun en ottanut pois liossa ollutta lankaa ennen keittovärjäystä. Keltainen väri oli mielestäni parempi pelkässä liotuksessa. Nätti vihertävän keltainen harmaassa langassa sentään lohdutti.
Mesiangervoa pitää kokeilla uudestaan niin, että keittää väriliemen ja liottaa lankoja liemessä vaikka parikin vuorokautta. Värin kestävyyskin pitäisi testata.

Jälkiliemeen laitoin vain harmaata lankaa. Reilun tunnin värjäys tuotti aika hailua ruskehtavaa vaikka liemessä näytti olevan vielä väriä. Rautapadassa värjättäessä mesiangervosta voisi kuvitella saatavan enemmän vihreitä sävyjä. Tämä pitää kokeilla.
Kasvivärjäyksistä ei nähtävästi saa jälkivärejä niin hyvin kuin sienistä ja käävistä. Lisäksi materiaalia tarvitaan paljon enemmän kuin sienillä tai käävillä värjättäessä.

kesäkuuta 12, 2008

Lupiini, komealupiini Lupinus polyphyllus värjäyksessä

Kasveilla värjäämisestä minulla on vähän kokemusta. Jostain olen lukenut, että kasveja tarvitaan suhteessa enemmän kuin sieniä tai kääpiä voimakkaiden värien saamiseksi.
Tämä mielessä keräsin lupiinin varsia, lehtiä ja kukintoja 10 litran kattilaan tiukkaan puristettuna. Lisäsin sadevettä niin paljon kuin kattilaan mahtui ja annoin vetäytyä yön yli. Seuraavana päivänä keittelin hennosti herneelle tuoksuvaa lientä pari tuntia. Vihertävän kellertävää väri irtosi niukasti. Laitoin yöksi pienen pätkän lankaa jäähtyneeseen liemeen. Yön aikana lanka värjääntyi vaalean vihreäksi. Seuraavana päivänä siivilöin harmahtavan liemen ja aprikoin oliko lupiineja sittenkin liian vähän.
Laitoin liemeen mielestäni maltillisesti lankaa vain n. 50 g valkoista ja saman verran luonnonvalkoista. Lisäksi ruosteinen ruuvi ja jousi antamaan rautapuretusta. Värjäsin pitkään, sillä langat pysyivät aika vaaleina. Jäähdytin langat liemessä. Pesussa ei väriä irronnut kovinkaan paljon, mikä ilahdutti. Lopputulos hentoa vihertävää. Jälkivärjäystä en edes ajatellut niin vähän väriä liemessä oli.

2. lupiinierään keräsin 25 litran saavillisen lupiineja, jotka pilkoin pienemmäksi silpuksi puutarhasaksilla. Painelin massan todella tiukkaan ja kaadoin vettä päälle. Liotin seuraavaan päivään.
Keittäessä lisäsin kattilaan lupiinisilppua sitä mukaan kun kattilaan mahtui. Liemestä tuli selvästi tummempaa kuin 1 erästä. Keittoaika oli kolmisen tuntia. Tästä erästä en siivilöinyt lupiinimössöä pois. Värjäsin reilun kaksi tuntia n. 75 g lankaa (valkoista, luonnon valkoista ja harmaata) ”rautanaula” puretuksella. Jäähdytin langat liemessä. Langoista tuli vähän tummempia kuin 1 erästä. Harmaa lanka värjääntyi parhaiten.

En anna vähällä periksi, joskus siitä on hyötyä ja joskus haittaa. Seuraavaan keitokseen käytin 2 erän jälkiliemen ja yhteensä 5 litraa tiukkaan puristettua lupiinisilppua jota lisäsin keiton aikana kattilaan. Tähän erään en käyttänyt kukintoja enkä siivilöinyt lientä. Aika mukavasti lehtien ja varsien palat sai ravistettua pois langoista. Kolmannen satsin vihreää voi sanoa jo tumman vihreäksi. Hyötysuhde on kuitenkin vaatimaton, sain värjättyä 40 grammaa harmaata lankaa.
Kaikki saamani vihertävät sävyt ovat ihan käypäsiä värejä. Ehkä oikealla rautapuretuksella saisi vähän tummempia sävyjä. Nyt kun täällä Pirkanmaalla on vihdoinkin satanut vähän vettä voisin vihdoinkin rasvapolttaa rautapadan ja värjätä seuraavan luupiinierän siinä. Lupiineja riittää ja kavereilta saan varmasti lisää värjäysmateriaalia, jos innostun kaikki omat lupiinini keittelemään väriliemeksi ☺

Lupiinivärjäyksen vihreät värit

Kaikenlaisia siivekkäitä

Harmillisen vähiin ovat kuihtuneet alku kesän sienilöydöt. Metsässä on ollut rutikuivaa, maasto rahissut joka askeleella ja kengät ovat peittyneet siitepölyyn. Itikat ovat kuoriutuneet inisemään sankoin parvin iskemään piikkinsä suojautumattoman kulkijan hipiälle. Olen tullut henkisestikin allergiseksi itikoille reilu vuosi sitten saamistani rajusta allergisesta oireista johtunen. Kokemus oli niin sietämätön ja tuskallinen, etten haluaisi sitä koskaan enää kokea. Nytkin olen ”potenut” yhtä itikan puremaa pian viikon.
Käytän itikka-aikaan metsässä vanhaa hyvin palvellutta hupullista anorakkia, jonka kyllästä hyttyskarkotteella. Iholle en voi karkotetta laittaa. Käsissä pidän ohuita puuvillahanskoja, joissa on näppylät. Pysyy hyvin kamera ja luuppi hyppysissä. Harmillisinta Suomen itikka-ajassa on se, että kauneimmat sekä usein lämpimimmät illat ja valoisat yöt osuvat samalle ajankohdalle. Olisi niin mukavaa kuunnella lintujen laulua vaikka läpi yön pihassa istuskellen. Inisevät itikat eivät toivettani kunnioita.
Sienettömyyden ”tuskaa” helpottamaan osallistuin edellisellä viikolla paikallisen luontoyhdistyksen yölaulajalinturetkelle. Lintukiinnostukseni on satunnaista. Talvella lintulaudalla vierailevat linnut ovat tuttuja, mutta laulun perusteella tunnistan aika vähän lintuja. Huppu päässä on hankala kuunnella lintuja, joten painoin poikkeuksellisesti lippalakin päähäni. Linturetkellä itikoita ei onnekseni ollut liikkeellä kovin runsaasti.
Retkelle osallistui hyvin eri-ikäistä väkeä, kaksi kouluikäistä poikaakin jotka tunsivat lintuja melkoisen määrän. Oppaiden opastuksella lintujen tunnistaminen oli vaivatonta. Kovin monta uutta lajia ei kykene omaksumaan, vaikka kuinka haluaisi. Maantietä kävellessä silmäni etsiytyivät kuin itsestään kosteikkoihin ja ojien pientareille. Muutama ylivuotien kääpä tuli pistetty taskuun tarkempaa tutkimusta varten. Ennestään tuttuja laulajia olivat mm. kuovi, uttukyyhky ja punarinta. Uusia ääniä, jotka toivon mukaan nyt tunnistan olivat metsäviklo, ruokokerttunen, satakieli ja kaulushaikara. Satakielen voimakasta ja muuttuvaa laulua oli ilo kuunnella. Paikoin satakieliä oli laulamassa piilopaikoissaan useita lintuja. Ruokokerttusen näin vilaukselta ruovikossa. Tallensin vanhanaikaiselle sanelukoneelle lintujen luritusta. Äänenlaatu ei ole lähelläkään hyvää, mutta riittää omiin opiskeluihin.
Sykädyttävin ”laulaja” kaulushaikara, oli tuttu ääni jopa omassa pihassa, mutta en ole aikaisemmin tajunnut tuon omitusen äänen lähtevän linnusta. Täältä löytyy ääninäyte sekä kuvia kaulushaikarasta. http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/botste/index.php

toukokuuta 22, 2008

Kuusien kukkiessa

Kukkivat kuuset 18.5 Vammalassa.

Hattiksen sienisivut
On tullut kyselyjä minne sienisivuni ovat kadonneet? Olen kiitollinen saamastani positiivisesta palautteesta ja kommenteista. Parhaillaan on menossa sivujen päivityssessio. Olen korjannut muiden huomaamia kirjoitusvirheitä. Ihminen on melkoisen sanasokea oman tekstinsä kanssa. Samalla kun olen ruopinut ja läpikäynyt sivuja olen lisännyt uusia kuvia sekä muutaman uuden lajinkin. Tuossa ei varsinaisesti ole ollut paljon hommaa, mutta halusin samalla korjata alkeellisen mokan jonka tein sivujen tiedostojen nimissä. Muutan kaikkien tiedostojen nimet pieniksi kirjaimiksi. Muokkaan jokaisella sivulla olevaa koodia muutamasta paikasta. Minullahan ei ole käytössä editoria, vaan kirjoitan koodia ”käsin”. En ole saanut toimimaan vieläkään ääkkösiä, niinpä joudun edelleen korvaamaan äät ja ööt koodilla. Homma on edennyt pikku hiljaa, eihän sentään ole tarvinnut aivan alusta alkaa, vaikka melkein ;-) Ilmoita sivujen uuden osoitteen kun Hattiksen sienisivut ovat jälleen selattavissa.


Värjäyskasveja
Vakavan värjäyskärpäsen pureman saaneena ☺ olen tänä keväänä kylvänyt värjäykseen soveltuvien kasvien siemeniä mm. samettikukkaa, väriohdaketta, väriresedaa, kanadanpiiskua ja tiikerinkaunosilmää. Kylvölaatikot ovat asuneet kasvihuoneessa pari viikkoa ja taimia on tulossa oikein mukavasti.
Samettikukkia olen kasvattanut useina vuosina, viime vuonna kokeilin värjäämistä mukavin tuloksin. Morsinkoakin kasvatin jo viime vuonna, mutta siitä saatava väri jäi kokeilematta. En saanut mistään värin pelkistäjää ja kiirettäkin riitti lattiasienen saneeraustyömaalla.

Talvehtinut morsinko on nyt nupullaan ja odotan innokkaasti ”omia” siemeniä. Kylvän lisää morsinkoakin, jospa syksyllä saisin kokeiltua värjäämistä. Viime vuonna itävyys ei ollut kovinkaan hyvä ja nyt ajattelin kylvää vähän tiheämmin.
Viime viikolla kävin siskoni pihamaalla kaivamassa ”talteen” monta puskaa keltamoa. Toisen rikkaruoho voi olla toisen aarre ja onni. Olen kuullut keltamon hurjasta leviämisinnosta. Kuvittelen tässä vaiheessa, että saan pidettyä keltamon kurissa. Metsäänhän sen ei pitäisi kuitenkaan leviä. Istutin keltamot piharakennuksen seinustalle ”vartioituun” paikkaan.
Samalla reissulla sain siskoltani vanhan ruostuneen rautapadan. Olen etsinyt ahkerasti vähän joka paikasta isoja kattiloita ja patoja värjäämiseen. Ruosteisen padan puhdistamiseen hupeni aikaa. Käytin apuna porakoneeseen kiinnitettävää teräsharjaa ja lopputulos on oikein hieno.

Rajun puhdistamisen jälkeen sivelin heti padan ruokaöljyllä. Padasta tuli niin siisti, että siinä voisi tehdä ruokaa. Rasvapoltto on vielä tekemättä, koska en ole uskaltanut sytyttää nuotioita kuivuuden vuoksi. Padan vetoisuus on arviolta n. 15 litraa, oikein passeli värjäystarkoitukseen. Liemiähän siinä ei sitten kannata säilyttää yhtään ja käytön jälkeen pesu sekä kuivaus on tehtävä heti.

Tilasin alkukeväästä myös pari pussia värimataran siemeniä. Teen pienen kokeen miten paljon kasvupaikalla on merkitystä krapin kasvamiseen. Toisen pussin olen jo kylvänyt hiekansekaiseen maahan aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle. Toisen pussin kylvän ensi viikolla vähän toisenlaisiin kasvuoloihin Ranskan multiin. Kuivattuja juuria on kevyt kuljettaa takaisin tänne. Hiukan arveluttaa mitä turvatarkastuksessa sedät ja tädit tuumaavat kuivatuista juurista, jos tuon ne lentokoneella. Siemenpusseja olen kyllä tuonut useaan kertaan Euroopasta tänne ongelmitta, mutta en vielä täältä sinne ;-)



On mielenkiintoista nähdä kuinka kesäistä Haute-Saônnessa on tähän aikaa vuodesta. Kuva on otettu huhtikuun puolivälissä vesisateessa, silloin mm. kadun puoleisella seinustalla olevassa köynnösruusussa oli silmut ja voikukat kukkivat iloisesti.
Paikallisesta puutarhakaupasta on varmaankin ostettava faux tai faucille eli viikate tai sirppi takapihan jardinin kasvuston niittämiseen.

toukokuuta 07, 2008

Luonnon ihmeitä

Pikavauhdilla saapunut kevät ja lämpimät kelit ovat pistäneet vipinää villimmänkin pihan ja puutarhan omistajaan. Ilokseni havaitsin kasvihuoneessa ranskanrakuunan Artemisia dracunculus var. Sativa talvehtineen hyvin, myös kylmällä kuistilla asustellut rakuuna selvisi talvesta mainiosti. (Terveisiä Puppulle!)

Värjäystouhuissa on pidettävä nyt pientä taukoa, vaikka sain lahjoituksena kuivattuja mielenkiintoisia värjäyssieniä paljon. Värjättyjä lankoja on varastossa pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä neulomaan ja pyörittelemään kinnasneulaa.

Tuoksuvat helluntainarsissit ovat täydessä kukassa. Helmihyasintit ja villitulppaanitkin kukkivat jo ihanasti. Villimmässä luonnossa valkovuokot ovat täydessä kukassa suurina kasvustoina.


Haeskelin jo muutama viikko sitten valkovuokon loisena kasvavia pikkuruisia vuokonpahkapikareja Dumontina tuberosa. Vaikka eripuolilta Suomea on kuulunut vuokonpahkapikareja löytyneen runsaasti, en ole löytänyt kuin yhden ainokaisen. Mukava löytö se ainokainenkin, kun koskaan aikaisemmin en ole näitä pikareja nähnyt kuin sienikirjojen kuvissa.

Vuosi sitten etsiskelin harmaapäätikan pesäpuuta, tuloksetta. Törmäsin tuolloin mielenkiintoiseen sieneen nimeltä orapihlajankatajanruoste Gymnosporagium clavariiforme Polulta löytyy tietoa tästä ruosteesta.
Eilen huomasin aivan sattumalta vanhassa suuressa haavassa tikan tuoreen pesäkolon. Maassa puun juurella oli paljon lastuja, niitä ei voinut olla huomaamatta. Toivon, että kolossa asustelisi harmaapäätikka, joka on pihapiirissä näyttäytynyt ja huudellut haikeasti kyyk-kyyk-kyy.
Villi luonto on näyttänyt parhaita puoliaan kevään aikana. Pellolla on käynyt iltaisin ruokailemassa kolme kaurista. Kaksi on melko rohkeaa mutta valpasta, kolmas säikky ja arka viihtyen paremmin metsän suojassa kuin avoimella pellolla. Kylmää tuulta uhmaten hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäksi kauriita kameran kanssa. Kauriiden suojaväri toimii ihailtavan tehokkaasti, kun ne kumartuvat syömään ruohoa talventörrötäjien seassa. Nenä valuvana ja korvat pistelevinä sinnittelin pellolla etsien parasta mahdollista kuvauspaikkaa.

Vesisateiden myötä luonto pukeutuu hetkessä täyteen vihreyteen ja aivan pian on kesä :-)

toukokuuta 06, 2008


testi

koe. Ahomansikka kukkii jo.

toukokuuta 05, 2008

Värjäyksiä käävillää III

Okrakääpä Hapalopilus rutilans

Okrakääpä on värjäyssienistä kiinnostavin ja ”ylistetyin”. Yksivuotinen okrakääpä ei ole harvinainen, mutta sitä ei koskaan kasva runsaasti ja se kasvaa yksittäin. Melko pienen kokonsa ja vaatimattoman ulkonäön vuoksi se jää helposti huomaamatta. Tuoreena okrakääpä on pehmeä ja vaalean kellertävä tai vähän punertava. Löytämäni okrakäävät ovat kasvaneet melko ohuilla risuilla tai ranteen vahvuisilla kuolleilla koivun tai pihlajan rungoilla. Varma tunnistaminen on helppoa, kun tiputtaa pisaran ammoniakkia käävälle pisara muuttuu voimakkaan violetiksi jos kyseessä on okrakääpä. Muut käävät eivät muuta ammoniakista väriä. Okrakääpä on myrkyllinen.

Värjäystuloksia
25 g kuivattua okrakääpää
20g pakastettua okrakääpää
5 l vettä
Pilkoin käävät pieniksi veitsellä ja liotin yön yli. Lämmitin kattilaa hitaasti ja hiljakseen pari tuntia. Liemen tuoksu oli miellyttävä sienimäinen. Liemen ollessa 85 astetta lisäsin 50 ml ammoniakkia. Kellertävä liemi muuttui punertavaksi. pH 10.
Seuraavana päivänä lisäsin liemeen 45 g luonnonvalkoista lankaa ja kuumensin hitaasti. Lisäsin alunan 54 asteiseen liemeen. Värjäsin reilun tunnin n. 82-87 asteessa. Värimuutos langassa oli hidas. Aluksi vain aavistus punertavuutta, sitten possunpunaista, hentoa lilaa ja lopulta violettia. Lanka jäähtyi liemessä. Pesussa ei irronnut väriä juuri lankaan.
Jälkiliemeen laitoin n. 35 g luonnonvalkoista. Lämmitin lientä hitaasti ja pitkään. Väri ei tahtonut kiinnittynyt lankaan, vaikka sitä liemessä oli jäljellä. Jouduin keskeyttämään väräyksen lämpötilan ollessa 80 astetta. Lämpötila ehti pudota 48 asteeseen, kun aloitin liemen lämmittämisen uudelleen. Pidin lämpötilan 85 asteessa reilun tunnin. Vähä vähältä lankaa muuttui violetiksi ja jäähtyi liemessä yön yli. Lopputulos ilahduttavasti lähes samaa sävyä kuin ensimmäisessä värjäyksessä, vaikka en purettanut lankaa. Langan kuivuttua sävyeroa ei huomaa.
Vaikka jälkiliemi oli lähinnä tiskiveden väristä, kokeilin kolmella pikku vyyhdillä saisiko liemestä vielä hentoja sävyjä. Jälleen pitkä värjäys ja langat jäähtyivät liemessä. Luonnonvalkoinen puretettu ja purettamaton jäivät hailakoiksi. Männynsuomuorakkaan jälkivärin lanka värjääntyi aavistuksen lilaan päin.
Kovin voimakasta violettia en saanut, mutta aivan selvästi violettia. Palkitseva ensikokeilu.

Värjäyksiä käävillä II

Karhunkääpä Phaeolus schweinitzii

Yksivuotinen ja melko kookas karhunkääpä kasvaa vanhojen mäntyjen juuriloisena yksittäin tai hyllymäisenä ryppäinä. Puistoissa karhunkääpä on yleisempi ja se voi kasvaa lehtikuusten alla. Olen huomannut, että karhunkääpä ilmestyy vuosittain saman puun juurelle, joten kasvupaikat kannattaa pistää muistiin. Ylivuotisista käävistäkin saa väriä, mutta laimeampaa kuin tuoreena talteen kerätyistä pakastetuista tai kuivatuista.

Värjäystuloksia
300g kuivattuja karhunkääpiä, joukossa vuoden 2006 syksyllä kuivattuja kääpiä. Osa näistä käävistä oli säilytyksessä muuttunut hienoksi jauhoksi. Jokin käävissä asustellut ötökkä oli elääkseen niitä vähän nakertanut. Värjäämiseen tällä ei varmaankaan ollut mitään vaikutusta. Kuivatut käävät oli helppo pilkkoa käsin kattilaan, vain jalka on kova. Murretusta reunasta näkyi karhunkäävän ruskeankeltaista väriä, vaikka käävän pinta oli aika mitäänsanomattoman värinen. Käävistä irtosi käsiin vähän väriä.
Kaadoin kääville lämmintä vettä vajaa 4 litraa ja annoin vettyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
Keitin kääpiä pari tuntia ja siivilöin liemen. Pienissä käävän murusissa tuntui olevan paljon väriä. Ensimmäiseen värjäykseen laitoin n. 300 g aluna & viinikivi esipuretettua lankaa. Liemen lämpötilaa pidin tunnin verran 80-87 asteessa. Väriä tarttui lankoihin voimakkaasti ja siirsin langat jäähtymään liemen lämpöiseen veteen.
Jälkiliemessä värjäsin n. 300 g lankaa. Pidän paljon karhunkäävän jälkivärinä saatavasta keltaisesta. Koska käävissä ja murusissa tuntui olevan väriä jäljellä laitoin käävät jälkiliemeen. Liotin yön yli ja keitin seuraavana päivänä tunnin verran. Liemi oli tumman ruskeaa.
Nyt en siivilöinyt kääpiä pois. Laitoin n. 250 g lankaa liemeen. Lisäsin alunan ja viinikiven 57 asteiseen liemeen. Pidin lämpötilan alle 90 asteessa reilun tunnin. Langat näyttivät liemessä beessiltä. Ajattelin, että no se siitä kokeilusta eipä tarvitse toista kertaa testata. Annoin lankojen jäähtyä liemessä seuraavaan päivään. Koin kivan yllätyksen lankoja pesuun ottaessa, ne olivat värjääntyneet keltaisiksi. Lähes samaa sävyä, kuin I jälkiväristä.

Värjäyksiä käävillä

Raidankääpä Phellinus conchatus

Monivuotinen raidankääpä kasvaa lahoilla tai kuolleilla raidoilla pieninä rykelminä pinnanmyötäisesti, malto on ohut. Lakki voi olla selkeä, hyllymäinen ja sammaleen peitossa tai lakki on olematon.


Värjäystuloksia
Ensimmäisestä raidankääpä värjäyksestä sain 350 grammalla kääpiä värjättyä n. 650 grammaa lankaa. Sävyt olivat ruskeita - kullanruskeita. Liotin kääpiä ammoniakkiliemessä, mutta purkin kansi ei ollut tiivis. Riihelän Leena on saanut raidankäävällä paljon enemmän keltaisempia sävyjä. Innostuin kokeilemaan uudestaan raidankäävillä ensin ilman ammoniakkia.

Laitoin osittain sadeveteen likoamaan n. 200 g nuoria raidankääpiä. Purkki asui sisällä lämpimässä. Parin päivän kuluttua liemi oli aika laimean väristä. Laitoin Koelanganpätkän liemeen viideksi päiväksi. Väri oli aluksi kellertävää ruskehtavaa, yllättävän voimakasta verrattuna liemen väriin. Lopulta haileaa kullankeltaista.

6. päivän liotuksen jälkeen keitin käävät hiljaisella lämmöllä reilut 3 tuntia. Liemi muuttui aika tummaksi ja haisi likaiselle koiralle. Laitoin jäähtyneeseen liemeen n. 125 g aluna-viinikivi esipuretettua lankaa. Värjäys n. 80 – 90 asteessa tunnin verran. Langoista tuli kullankellertäviä.

Kertaalleen liotetun ja keitetyt käävät kaadoin lasipurkkiin ammoniakkiin likoamaan. Nyt purkin kansi oli tiivis, eikä ammoniakki päässyt haihtumaan. Väri muuttui nopeasti tumman ruskeaksi. Käävät muhivat 4 päivää ammoniakkiliemessä.
Keitin käävät n. 83-95 asteessa muutaman tunnin. Liemen väri voimistui tummemmaksi. Seuraavana päivänä laitoin aluna-viinikivi esipuretettua lankaa liemeen kääpien kanssa. Värjäys tunnin verran n. 80 asteessa. Langoista tuli tummanruskeita.
Jälkiväri oli pakko kokeilla, koska tummanruskea oli niin voimakas.
Laitoin liemeen likoamaan pienen vyyhdin esipuretettua lankaa vuorokaudeksi. Lisäsin kaksi pientä vyyhtiä, joista toinen jostain värjäyksestä vaaleaksi jäänyt, muut luonnonvalkoista. Nyt sain beessiä, kertaalleen värjätty lanka oli aavistuksen punertavampaa kuin muut ja liotettu lanka vähän voimakkaampi beessi.