huhtikuuta 09, 2008

Männysuomuorakas, Sarcodon squamosus värjäyksessä

Ensimmäisiä kertoja värjäyskirjoja lukiessa mieleeni jäi kummittelemaan suomuorakas, josta pitäisi saada mm. sinistä väriä. Sienivärjäyksestä keskustellessa moni tietää, että suomuorakkaasta pitäisi saada sinistä. Aika harvalla on kuitenkin omakohtaisia kokemuksia männynsuomuorakkaalla värjäämisestä. Mitä enemmän tietoa sienivärjäyksestä olen lueskellut sitä haastavammaksi männynsuomuorakkailla värjääminen on osoittautunut. Leena Riihelä mm. on kirjoittanut männynsuomuorakasvärjäyksen ihmeellisyyksistä blogissaan. Olen lueskellut useaan kertaan näitä tuloksia.

Loppusyksyllä -07 keräilin männynsuomuorakkaita talteen ulkona katoksen alla olleeseen ämpäriin. Kovin paljon orakkaita ei kertynyt yhteensä n. 1 ½ kg. Jossain vaiheessa ämpäriin satoi vähän vettä ja siirsin sen sateelta parempaan suojaan telttatalliin. Viimeiset sienet nakkasin ämpäriin marraskuun alussa ja peitin astian väljällä kannella.

Talven aikana sain useita ”ystävällisiä” huomautuksia haisevasta sieniämpäristä, sen ohi kulkiessa löyhkää ei voinut olla haistamatta. Viiden kuukauden kuluttua päästin perheeni piinasta. Keittelin hyvin ällöttävältä haisevaa mustaa puuroa hiljakseen kolmisen tuntia. Malttamaton kun olen laitoin purettamattoman koelangan haisupuuroon tunniksi.
Aivan selvästi langassa oli hitunen häivähdys sinistä ja punaista. Perusväri oli kyllä hyvin epämääräinen tumma. Kuivuttua se oli lähinnä roosanvärinen. Haltialankana käyttämäni puuvillalanka oli värjäytynyt selvästi siniseen suuntaan.

Liemen jäähdyttyä laitoin liemeen toisen purettamaton koelangan joka oli yön yli liemessä. Se värjääntyi tummemmaksi, häivähdys violettia ja punertavuutta. Värit näyttivät lupaavilta. Kuvassa 1. koelanka kuivana ja 2 koelanka juuri liemestä nostettuna.

Seuraavana päivänä siivilöin puuron ja laitoin kattilaan kaksi pientä vyyhtiä purettamatonta ja yhden aluna-viinikivipuretetun vyyhdin. Ulkovärjäykseen päivä oli ikävä, vettä tihuutti taivaalta ja tuuli puhalteli toisinaan navakasti. Retkikeittimellä liemenlämpötilan pitäminen vakoina oli vähän hankalaa. Lämpötila käväisi yli 90 asteessa. Tämä vähän harmitti, kun olin ajatellut väräystä mahdollisimman tasaisessa lämpötilassa. Liemi oli edelleen hyvin tummaa jopa mustaa. Annoin lankojen jäähtyä liemessä jonkin aikaa ja siirsin ne sitten lämpimään etikkaliemeen lopullisesti jäähtymään. Väriä irtosi todella paljon verrattuna ”kylmäväräyksen” koelankoihin. Tunnin värjäyksen tuloksena ruskeaa. Tarkemmin katsottuna aika hyvän ruskea. Puretetun ja purettamattoman välillä ei ollut suurta värieroa.

1. koelanka, 2. koelanka ja varsinaisen väräyksen ruskeavyyhti.

Liemessä oli edelleen jotain väriä, laitoin uuden kuivan purettamattoman koelangan kylmään liemeen yöksi. Tuloksena vaaleanruskeaa. Koska liemi oli hyvin voimakasta edelleen ajattelin kokeilla kaikki käytettävissäni olevat konstit. Lisäsin liemeen 20 ml ammoniakkia ja keitin jonkin aikaa. Lisäsin purettamatonta ja puretettua lankaa pienet vyyhdit ammoniakilta tuoksahtavaan liemeen. Sää ei suosinut tätäkään värjäyssessiota, oli tuulista ja sateista. Nippanappa sain nostettua lämpötilan 70 asteeseen kun kaasuliekki alkoi hiipumaan. Ennen kaasun loppumista sain pidettyä lämpötilaa n. 60 asteessa reilun tunnin. ”Sulotuoksuista” lientä ei voinut tuoda sisälle ja värjäys oli lopetettava. Tummasta liemestä sain vaaleanharmaita lankoja.


Tässä koko värikirjo, kuvasta puuttuvat viimeiset vaaleanharmaat langat.

Tuumailua
Voisiko yhdessä vyyhdissä olleet puretusaineet vaikuttaa värien tarttumiseen? Tämä tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä, koska kaikki langat värjääntyivät ruskeaksi tuon yhden vyyhdin lisäämisen jälkeen.
Toisaalta, jos männynsuomuorakkaissa on vain vähän sinistä väriä se tarttui koelankoihin, jopa puuvillaan heti alussa.
Jossakin värjäysohjeessa mainitaan käytettäväksi oksaalihappoa, mikähän vaikutus sillä on värien kiinnittymiseen? Olikohan korkealla yli 90 asteen lämpötilalla vaikutusta? Olikohan minulla liian nuoria sieniä?
Männynsuomuorakasvärjäys herätti niin paljon uusia kysymyksiä, että pakkohan niihin on ensi syksynä – keväänä vastauksia saada uusien kokeilujen kautta.

Niin ja liemessä on edelleen runsaasti väriä. Kunpa onnistuisin saamaan värit kiinnittymään lankoihin.

huhtikuuta 04, 2008

Kevään sieniä

Ruokasienestäjä säntää nuuhkimaan metsiä huhtikuusta alkaen poimuisten sienijötiköiden toivossa. Voi sitä riemua kun kori täytyy muhkeista korvasienistä.
Korvasieni (Gyromitra esculenta) on hengenvaarallisen myrkyllinen tuoreena. Muita korvasieniä ovat mm. laakakorvasieni (Discina ancilis), kaitakovasieni (Gyromitra longipes) ja lehtokorvasieni (Gyromitra gigas). Näiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Varma tunnistus saadaan vain mikroskooppitutkimuksessa. Kaikki korvasienet tulee käsitellä täältä löytyvien ohjeiden mukaan!

Keväinen suoraan pannulle sopiva sieni on veikeän pitkulainen ja sisältä ontto kartiohuhtasieni (Morchella elata). Ruoan valmistukseen käytettävät kartiohuhtasienet on osattava erottaa korvasienistä.

Ruokasieneksi käy myös soma männynkäpynahikas (Strobilurus stephanocystis) joka kasvaa maahan hautautuneilla männynkävyillä. Käpynahikkaita ruokasieneksi keräävällä pitää olla rutkasti kärsivällisyyttä, koska sieni on hyvin pieni lakki vain n. 2 cm.

Silmänruokaa
Kehnonlaisena ruokasienestäjänä etsin ja ihastelen mieluiten muita kuin syötäviä sieniä. Keväinen metsä on aarteita pullollaan, lajeja on jo melko runsaasti. Tässä niistä muutamia.
Huomiota herättävän oranssin värinsä vuoksi helposti havaittava on hirvien virtsapaikoilla ryppäinä kasvava hirvenparvimaljakas (Byssonectria aggregata) sekä musta hirvimaljakas (Nannfeldtiella aggregata). Molemmat ovat pieniä vain alle 1 cm kokoisia maljakkaita. Niiden tarkempaan ihasteluun on luuppi tarpeen.

Kevätkääpä (Polyporus ciliatus) kasvaa lehtipuiden laho-oksilla. Yksivuotisen kevätkäävän pillit hyvin pienet. Suuret ja kulmikkaat pillit on hiukan saman näköisellä talvikäävällä (Polyporus brumalis) joka kasvaa myöhään syksyllä / talvella, mutta keväälläkin vanhoja tummalakkisia itiöemiä voi löytää.
Keväästä alkaen hyvin lahonneiden havupuiden kannoilla suurina ryhminä kasvaa pieni kellertävä-oranssi lakkinen kantonapanahikas (Xeromphalina campanella).

Sammaleiden seasta saattaa löytyä mustia kiiltäviä ”nappeja”. Ne ovat sysimaljakkaita (Pseudoplectania nigrella). Sysimaljakas sisältää antibiootin kaltaista ainetta plektasiinia.

Paloautonpunainen punamaljakas (Sarcoscypha austriaca, C. coccinea) kasvaa maahan hautautuneilla lehtipuiden laho-oksilla kosteissa paikoissa. Värinsä vuoksi se on helppo löytää.

Kevään upein ilmestys on silmälläpidettävän harvinainen (NT) hytymaljakas (Sarcosoma globosum).
Jopa yli 10 cm leveä tummanruskea mötikkä, jolla on ryppyinen ulkopinta ja maljan keskellä on mustaa hytkyvää ”hilloa”. Huhtikuun aikana pitäisi käydä katsomassa hytymaljakkaiden kasvupaikkaa, jospa ne olisivat jo nouseet maan uumenista.

Helttasienistä savurusokas (Entoloma clypeatum) kasvaa toisinaan suurina ryhminä puutarhoissa ja lehtimetsissä.
Kuusen kävyillä keväällä ja alku kesästä kasva siro käpyhiippo (Mycena strobilicola).

Keväällä kasvaa myös useita sieniksi erikoisen näköisiä yleisiä hyytelösieniä, kuten liuskahytykkä (Tremella foliacea).

Eipä muuta kun hus maastoon tutkimaan ja löytämään luonnon ihmeitä :-)

huhtikuuta 03, 2008

Kevättä parhaimmillaan

Pirkanmaalla pihassa sulavan lumen alta on jo noussut krookukset kukkimaan. Metsän reunassa ensimmäiset sinivuokot kurottavat kohti aurinkoa ja sitruunaperhoset ovat nousseet siivilleen.
Eilen metsälenkillä löysin lisää kukkamaljakkaita Microstoma protractum uusilta kasvupaikoilta. Kukkamaljakkaat ovat pieniä n. 1- 2 cm pitkiä selvästi jalallisia kauniin punaisia maljamaisia sieniä. Toinen keväällä löydettävissä oleva punainen maljakas on punamaljakas Sarcoscypha austriaca. Se on selvästi yleisempi ja kookkaampi kuin kukkamaljakas.
Keräsin värjäämistä varten hiukan haavankeltajäkälää Xanthoria parietina ja pienen pussillisen lepänkääpiä Inonotus radiatus.
Tämän kevään ensimmäiset helttasienet kevätmalikat Clitocybe vermicularis löysin lehtometsästä kuusten alta. Pikkuruisia alkuja ne vasta olivat. Itse en niitä osannut määrittää, mutta Polulla on tietävämpiä ja niin sain näille sienille nimen.

Aloitus


Kirsikkapuut ja ihmepensaat täydessä kukassa pääsiäisviikolla Chalon sur Saôneessa Bourgognessa.

Tästäpä tämä homma nyt sitten alkaa. Bloggerin käyttöä piti ja edelleen pitää opiskella. Pitäisi saada vielä toimimaan kuvan kopioinninesto! En halua, että kuvani päätyvät ties minne sattuu ilman lupaa. Jostain pitäisi saada muutettu otsikon koko. Tämä näyttää vähän turhan suurelta. Ehkäpä näihin ongelmiin löytyy ratkaisu.