huhtikuuta 09, 2008

Männysuomuorakas, Sarcodon squamosus värjäyksessä

Ensimmäisiä kertoja värjäyskirjoja lukiessa mieleeni jäi kummittelemaan suomuorakas, josta pitäisi saada mm. sinistä väriä. Sienivärjäyksestä keskustellessa moni tietää, että suomuorakkaasta pitäisi saada sinistä. Aika harvalla on kuitenkin omakohtaisia kokemuksia männynsuomuorakkaalla värjäämisestä. Mitä enemmän tietoa sienivärjäyksestä olen lueskellut sitä haastavammaksi männynsuomuorakkailla värjääminen on osoittautunut. Leena Riihelä mm. on kirjoittanut männynsuomuorakasvärjäyksen ihmeellisyyksistä blogissaan. Olen lueskellut useaan kertaan näitä tuloksia.

Loppusyksyllä -07 keräilin männynsuomuorakkaita talteen ulkona katoksen alla olleeseen ämpäriin. Kovin paljon orakkaita ei kertynyt yhteensä n. 1 ½ kg. Jossain vaiheessa ämpäriin satoi vähän vettä ja siirsin sen sateelta parempaan suojaan telttatalliin. Viimeiset sienet nakkasin ämpäriin marraskuun alussa ja peitin astian väljällä kannella.

Talven aikana sain useita ”ystävällisiä” huomautuksia haisevasta sieniämpäristä, sen ohi kulkiessa löyhkää ei voinut olla haistamatta. Viiden kuukauden kuluttua päästin perheeni piinasta. Keittelin hyvin ällöttävältä haisevaa mustaa puuroa hiljakseen kolmisen tuntia. Malttamaton kun olen laitoin purettamattoman koelangan haisupuuroon tunniksi.
Aivan selvästi langassa oli hitunen häivähdys sinistä ja punaista. Perusväri oli kyllä hyvin epämääräinen tumma. Kuivuttua se oli lähinnä roosanvärinen. Haltialankana käyttämäni puuvillalanka oli värjäytynyt selvästi siniseen suuntaan.

Liemen jäähdyttyä laitoin liemeen toisen purettamaton koelangan joka oli yön yli liemessä. Se värjääntyi tummemmaksi, häivähdys violettia ja punertavuutta. Värit näyttivät lupaavilta. Kuvassa 1. koelanka kuivana ja 2 koelanka juuri liemestä nostettuna.

Seuraavana päivänä siivilöin puuron ja laitoin kattilaan kaksi pientä vyyhtiä purettamatonta ja yhden aluna-viinikivipuretetun vyyhdin. Ulkovärjäykseen päivä oli ikävä, vettä tihuutti taivaalta ja tuuli puhalteli toisinaan navakasti. Retkikeittimellä liemenlämpötilan pitäminen vakoina oli vähän hankalaa. Lämpötila käväisi yli 90 asteessa. Tämä vähän harmitti, kun olin ajatellut väräystä mahdollisimman tasaisessa lämpötilassa. Liemi oli edelleen hyvin tummaa jopa mustaa. Annoin lankojen jäähtyä liemessä jonkin aikaa ja siirsin ne sitten lämpimään etikkaliemeen lopullisesti jäähtymään. Väriä irtosi todella paljon verrattuna ”kylmäväräyksen” koelankoihin. Tunnin värjäyksen tuloksena ruskeaa. Tarkemmin katsottuna aika hyvän ruskea. Puretetun ja purettamattoman välillä ei ollut suurta värieroa.

1. koelanka, 2. koelanka ja varsinaisen väräyksen ruskeavyyhti.

Liemessä oli edelleen jotain väriä, laitoin uuden kuivan purettamattoman koelangan kylmään liemeen yöksi. Tuloksena vaaleanruskeaa. Koska liemi oli hyvin voimakasta edelleen ajattelin kokeilla kaikki käytettävissäni olevat konstit. Lisäsin liemeen 20 ml ammoniakkia ja keitin jonkin aikaa. Lisäsin purettamatonta ja puretettua lankaa pienet vyyhdit ammoniakilta tuoksahtavaan liemeen. Sää ei suosinut tätäkään värjäyssessiota, oli tuulista ja sateista. Nippanappa sain nostettua lämpötilan 70 asteeseen kun kaasuliekki alkoi hiipumaan. Ennen kaasun loppumista sain pidettyä lämpötilaa n. 60 asteessa reilun tunnin. ”Sulotuoksuista” lientä ei voinut tuoda sisälle ja värjäys oli lopetettava. Tummasta liemestä sain vaaleanharmaita lankoja.


Tässä koko värikirjo, kuvasta puuttuvat viimeiset vaaleanharmaat langat.

Tuumailua
Voisiko yhdessä vyyhdissä olleet puretusaineet vaikuttaa värien tarttumiseen? Tämä tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä, koska kaikki langat värjääntyivät ruskeaksi tuon yhden vyyhdin lisäämisen jälkeen.
Toisaalta, jos männynsuomuorakkaissa on vain vähän sinistä väriä se tarttui koelankoihin, jopa puuvillaan heti alussa.
Jossakin värjäysohjeessa mainitaan käytettäväksi oksaalihappoa, mikähän vaikutus sillä on värien kiinnittymiseen? Olikohan korkealla yli 90 asteen lämpötilalla vaikutusta? Olikohan minulla liian nuoria sieniä?
Männynsuomuorakasvärjäys herätti niin paljon uusia kysymyksiä, että pakkohan niihin on ensi syksynä – keväänä vastauksia saada uusien kokeilujen kautta.

Niin ja liemessä on edelleen runsaasti väriä. Kunpa onnistuisin saamaan värit kiinnittymään lankoihin.

3 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Ihanaa Hattis, että olet aloittanut sieniblogin!
Aika jänniä violetteja sävyjä tuli koelankoihin, en olekaan itse kokeillut purettamattomia, taas yksi kokeiltava lisää:)
Luulen, että ne siniset sävyt tarttuivat jo noihin koelankoihin, koska suomuorakkaassa on kai aika vähän sinisiä pigmenttejä:(
Tuo vaalea ruskea on se tavallisin suomuorakasväri, mitä siitä helposti tulee. Joo, ja puretus voi tarttua toisiin lankoihin, puretetut pitää olla tarkkaan huuhdeltu (useampaan kertaan), jos laittaa samaan liemeen eri puretuksia, että kaikki puretusaine, mikä ei ole kiinnittynyt kunnolla, varmasti irtoaa ennen kuin se joutuu väripataan. Toinen juttu vielä, muistaakseni siinä Tanskan mallin suomuorakasvärjäyksessä langat laitettiin kuivina väriliemeen, jotenkin juuri että langat eivät laskisi liemen pHta (tätä en ihan tarkkaan ymmärrä, kun en ole kokeillut)
Tuota ruskeaa muuten tulee aina, jos laittaa alunaa väriliemeen suoraan, jotenkin se liittyy siihen pH juttuun.

Muuten, keksin eilen sinun hienot sienisivusikin, onnittelut niistäkin:)

-puppu- kirjoitti...

Meillä on myös paikka missä kasvaa männynsuomuorakkaita aika lailla. Ottaisin talteen niitä sinulle, mutta jos se haju on sitä mitä olet kertonut, niin.....

Hat kirjoitti...

Kiitos leena jälleen uusista tiedoista. En heittänyt pois tuota lientä, koska siinä on todella paljon jotain väriä.
Tänään laitoin tuohon jämäliemeen kolmea erilaista lankaa. Auringossa ulkona liemi läikehti sinisenmustana. Annan lankojen liota kylmässä liemessä ja odotan mitä niistä tulee. Jo muutaman tunnin jälkeen kertaalleen värjätty hailukkaharmaa on punertavaan päin. Jännää...
Sienisivuilla on vielä muutamia kirjoitusvirheitä, mutta päivitys on tulossa.Ilmoitan sivut hakukoneille, kun kaikki "vihreet" on korjattu.

Jaahas ja pupulla olisi männynsuomuorakkaita ☺ Pitääpä tuumata miten niiden kanssa voisi menetellä. Hajuttomin tapa olisi hyvin tiivis kannellinen astia tai sitten pitäisi tulla kylään ja keräämään männynsuomuorakkaat talteen.