toukokuuta 22, 2008

Kuusien kukkiessa

Kukkivat kuuset 18.5 Vammalassa.

Hattiksen sienisivut
On tullut kyselyjä minne sienisivuni ovat kadonneet? Olen kiitollinen saamastani positiivisesta palautteesta ja kommenteista. Parhaillaan on menossa sivujen päivityssessio. Olen korjannut muiden huomaamia kirjoitusvirheitä. Ihminen on melkoisen sanasokea oman tekstinsä kanssa. Samalla kun olen ruopinut ja läpikäynyt sivuja olen lisännyt uusia kuvia sekä muutaman uuden lajinkin. Tuossa ei varsinaisesti ole ollut paljon hommaa, mutta halusin samalla korjata alkeellisen mokan jonka tein sivujen tiedostojen nimissä. Muutan kaikkien tiedostojen nimet pieniksi kirjaimiksi. Muokkaan jokaisella sivulla olevaa koodia muutamasta paikasta. Minullahan ei ole käytössä editoria, vaan kirjoitan koodia ”käsin”. En ole saanut toimimaan vieläkään ääkkösiä, niinpä joudun edelleen korvaamaan äät ja ööt koodilla. Homma on edennyt pikku hiljaa, eihän sentään ole tarvinnut aivan alusta alkaa, vaikka melkein ;-) Ilmoita sivujen uuden osoitteen kun Hattiksen sienisivut ovat jälleen selattavissa.


Värjäyskasveja
Vakavan värjäyskärpäsen pureman saaneena ☺ olen tänä keväänä kylvänyt värjäykseen soveltuvien kasvien siemeniä mm. samettikukkaa, väriohdaketta, väriresedaa, kanadanpiiskua ja tiikerinkaunosilmää. Kylvölaatikot ovat asuneet kasvihuoneessa pari viikkoa ja taimia on tulossa oikein mukavasti.
Samettikukkia olen kasvattanut useina vuosina, viime vuonna kokeilin värjäämistä mukavin tuloksin. Morsinkoakin kasvatin jo viime vuonna, mutta siitä saatava väri jäi kokeilematta. En saanut mistään värin pelkistäjää ja kiirettäkin riitti lattiasienen saneeraustyömaalla.

Talvehtinut morsinko on nyt nupullaan ja odotan innokkaasti ”omia” siemeniä. Kylvän lisää morsinkoakin, jospa syksyllä saisin kokeiltua värjäämistä. Viime vuonna itävyys ei ollut kovinkaan hyvä ja nyt ajattelin kylvää vähän tiheämmin.
Viime viikolla kävin siskoni pihamaalla kaivamassa ”talteen” monta puskaa keltamoa. Toisen rikkaruoho voi olla toisen aarre ja onni. Olen kuullut keltamon hurjasta leviämisinnosta. Kuvittelen tässä vaiheessa, että saan pidettyä keltamon kurissa. Metsäänhän sen ei pitäisi kuitenkaan leviä. Istutin keltamot piharakennuksen seinustalle ”vartioituun” paikkaan.
Samalla reissulla sain siskoltani vanhan ruostuneen rautapadan. Olen etsinyt ahkerasti vähän joka paikasta isoja kattiloita ja patoja värjäämiseen. Ruosteisen padan puhdistamiseen hupeni aikaa. Käytin apuna porakoneeseen kiinnitettävää teräsharjaa ja lopputulos on oikein hieno.

Rajun puhdistamisen jälkeen sivelin heti padan ruokaöljyllä. Padasta tuli niin siisti, että siinä voisi tehdä ruokaa. Rasvapoltto on vielä tekemättä, koska en ole uskaltanut sytyttää nuotioita kuivuuden vuoksi. Padan vetoisuus on arviolta n. 15 litraa, oikein passeli värjäystarkoitukseen. Liemiähän siinä ei sitten kannata säilyttää yhtään ja käytön jälkeen pesu sekä kuivaus on tehtävä heti.

Tilasin alkukeväästä myös pari pussia värimataran siemeniä. Teen pienen kokeen miten paljon kasvupaikalla on merkitystä krapin kasvamiseen. Toisen pussin olen jo kylvänyt hiekansekaiseen maahan aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle. Toisen pussin kylvän ensi viikolla vähän toisenlaisiin kasvuoloihin Ranskan multiin. Kuivattuja juuria on kevyt kuljettaa takaisin tänne. Hiukan arveluttaa mitä turvatarkastuksessa sedät ja tädit tuumaavat kuivatuista juurista, jos tuon ne lentokoneella. Siemenpusseja olen kyllä tuonut useaan kertaan Euroopasta tänne ongelmitta, mutta en vielä täältä sinne ;-)



On mielenkiintoista nähdä kuinka kesäistä Haute-Saônnessa on tähän aikaa vuodesta. Kuva on otettu huhtikuun puolivälissä vesisateessa, silloin mm. kadun puoleisella seinustalla olevassa köynnösruusussa oli silmut ja voikukat kukkivat iloisesti.
Paikallisesta puutarhakaupasta on varmaankin ostettava faux tai faucille eli viikate tai sirppi takapihan jardinin kasvuston niittämiseen.

toukokuuta 07, 2008

Luonnon ihmeitä

Pikavauhdilla saapunut kevät ja lämpimät kelit ovat pistäneet vipinää villimmänkin pihan ja puutarhan omistajaan. Ilokseni havaitsin kasvihuoneessa ranskanrakuunan Artemisia dracunculus var. Sativa talvehtineen hyvin, myös kylmällä kuistilla asustellut rakuuna selvisi talvesta mainiosti. (Terveisiä Puppulle!)

Värjäystouhuissa on pidettävä nyt pientä taukoa, vaikka sain lahjoituksena kuivattuja mielenkiintoisia värjäyssieniä paljon. Värjättyjä lankoja on varastossa pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä neulomaan ja pyörittelemään kinnasneulaa.

Tuoksuvat helluntainarsissit ovat täydessä kukassa. Helmihyasintit ja villitulppaanitkin kukkivat jo ihanasti. Villimmässä luonnossa valkovuokot ovat täydessä kukassa suurina kasvustoina.


Haeskelin jo muutama viikko sitten valkovuokon loisena kasvavia pikkuruisia vuokonpahkapikareja Dumontina tuberosa. Vaikka eripuolilta Suomea on kuulunut vuokonpahkapikareja löytyneen runsaasti, en ole löytänyt kuin yhden ainokaisen. Mukava löytö se ainokainenkin, kun koskaan aikaisemmin en ole näitä pikareja nähnyt kuin sienikirjojen kuvissa.

Vuosi sitten etsiskelin harmaapäätikan pesäpuuta, tuloksetta. Törmäsin tuolloin mielenkiintoiseen sieneen nimeltä orapihlajankatajanruoste Gymnosporagium clavariiforme Polulta löytyy tietoa tästä ruosteesta.
Eilen huomasin aivan sattumalta vanhassa suuressa haavassa tikan tuoreen pesäkolon. Maassa puun juurella oli paljon lastuja, niitä ei voinut olla huomaamatta. Toivon, että kolossa asustelisi harmaapäätikka, joka on pihapiirissä näyttäytynyt ja huudellut haikeasti kyyk-kyyk-kyy.
Villi luonto on näyttänyt parhaita puoliaan kevään aikana. Pellolla on käynyt iltaisin ruokailemassa kolme kaurista. Kaksi on melko rohkeaa mutta valpasta, kolmas säikky ja arka viihtyen paremmin metsän suojassa kuin avoimella pellolla. Kylmää tuulta uhmaten hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäksi kauriita kameran kanssa. Kauriiden suojaväri toimii ihailtavan tehokkaasti, kun ne kumartuvat syömään ruohoa talventörrötäjien seassa. Nenä valuvana ja korvat pistelevinä sinnittelin pellolla etsien parasta mahdollista kuvauspaikkaa.

Vesisateiden myötä luonto pukeutuu hetkessä täyteen vihreyteen ja aivan pian on kesä :-)

toukokuuta 06, 2008


testi

koe. Ahomansikka kukkii jo.

toukokuuta 05, 2008

Värjäyksiä käävillää III

Okrakääpä Hapalopilus rutilans

Okrakääpä on värjäyssienistä kiinnostavin ja ”ylistetyin”. Yksivuotinen okrakääpä ei ole harvinainen, mutta sitä ei koskaan kasva runsaasti ja se kasvaa yksittäin. Melko pienen kokonsa ja vaatimattoman ulkonäön vuoksi se jää helposti huomaamatta. Tuoreena okrakääpä on pehmeä ja vaalean kellertävä tai vähän punertava. Löytämäni okrakäävät ovat kasvaneet melko ohuilla risuilla tai ranteen vahvuisilla kuolleilla koivun tai pihlajan rungoilla. Varma tunnistaminen on helppoa, kun tiputtaa pisaran ammoniakkia käävälle pisara muuttuu voimakkaan violetiksi jos kyseessä on okrakääpä. Muut käävät eivät muuta ammoniakista väriä. Okrakääpä on myrkyllinen.

Värjäystuloksia
25 g kuivattua okrakääpää
20g pakastettua okrakääpää
5 l vettä
Pilkoin käävät pieniksi veitsellä ja liotin yön yli. Lämmitin kattilaa hitaasti ja hiljakseen pari tuntia. Liemen tuoksu oli miellyttävä sienimäinen. Liemen ollessa 85 astetta lisäsin 50 ml ammoniakkia. Kellertävä liemi muuttui punertavaksi. pH 10.
Seuraavana päivänä lisäsin liemeen 45 g luonnonvalkoista lankaa ja kuumensin hitaasti. Lisäsin alunan 54 asteiseen liemeen. Värjäsin reilun tunnin n. 82-87 asteessa. Värimuutos langassa oli hidas. Aluksi vain aavistus punertavuutta, sitten possunpunaista, hentoa lilaa ja lopulta violettia. Lanka jäähtyi liemessä. Pesussa ei irronnut väriä juuri lankaan.
Jälkiliemeen laitoin n. 35 g luonnonvalkoista. Lämmitin lientä hitaasti ja pitkään. Väri ei tahtonut kiinnittynyt lankaan, vaikka sitä liemessä oli jäljellä. Jouduin keskeyttämään väräyksen lämpötilan ollessa 80 astetta. Lämpötila ehti pudota 48 asteeseen, kun aloitin liemen lämmittämisen uudelleen. Pidin lämpötilan 85 asteessa reilun tunnin. Vähä vähältä lankaa muuttui violetiksi ja jäähtyi liemessä yön yli. Lopputulos ilahduttavasti lähes samaa sävyä kuin ensimmäisessä värjäyksessä, vaikka en purettanut lankaa. Langan kuivuttua sävyeroa ei huomaa.
Vaikka jälkiliemi oli lähinnä tiskiveden väristä, kokeilin kolmella pikku vyyhdillä saisiko liemestä vielä hentoja sävyjä. Jälleen pitkä värjäys ja langat jäähtyivät liemessä. Luonnonvalkoinen puretettu ja purettamaton jäivät hailakoiksi. Männynsuomuorakkaan jälkivärin lanka värjääntyi aavistuksen lilaan päin.
Kovin voimakasta violettia en saanut, mutta aivan selvästi violettia. Palkitseva ensikokeilu.

Värjäyksiä käävillä II

Karhunkääpä Phaeolus schweinitzii

Yksivuotinen ja melko kookas karhunkääpä kasvaa vanhojen mäntyjen juuriloisena yksittäin tai hyllymäisenä ryppäinä. Puistoissa karhunkääpä on yleisempi ja se voi kasvaa lehtikuusten alla. Olen huomannut, että karhunkääpä ilmestyy vuosittain saman puun juurelle, joten kasvupaikat kannattaa pistää muistiin. Ylivuotisista käävistäkin saa väriä, mutta laimeampaa kuin tuoreena talteen kerätyistä pakastetuista tai kuivatuista.

Värjäystuloksia
300g kuivattuja karhunkääpiä, joukossa vuoden 2006 syksyllä kuivattuja kääpiä. Osa näistä käävistä oli säilytyksessä muuttunut hienoksi jauhoksi. Jokin käävissä asustellut ötökkä oli elääkseen niitä vähän nakertanut. Värjäämiseen tällä ei varmaankaan ollut mitään vaikutusta. Kuivatut käävät oli helppo pilkkoa käsin kattilaan, vain jalka on kova. Murretusta reunasta näkyi karhunkäävän ruskeankeltaista väriä, vaikka käävän pinta oli aika mitäänsanomattoman värinen. Käävistä irtosi käsiin vähän väriä.
Kaadoin kääville lämmintä vettä vajaa 4 litraa ja annoin vettyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
Keitin kääpiä pari tuntia ja siivilöin liemen. Pienissä käävän murusissa tuntui olevan paljon väriä. Ensimmäiseen värjäykseen laitoin n. 300 g aluna & viinikivi esipuretettua lankaa. Liemen lämpötilaa pidin tunnin verran 80-87 asteessa. Väriä tarttui lankoihin voimakkaasti ja siirsin langat jäähtymään liemen lämpöiseen veteen.
Jälkiliemessä värjäsin n. 300 g lankaa. Pidän paljon karhunkäävän jälkivärinä saatavasta keltaisesta. Koska käävissä ja murusissa tuntui olevan väriä jäljellä laitoin käävät jälkiliemeen. Liotin yön yli ja keitin seuraavana päivänä tunnin verran. Liemi oli tumman ruskeaa.
Nyt en siivilöinyt kääpiä pois. Laitoin n. 250 g lankaa liemeen. Lisäsin alunan ja viinikiven 57 asteiseen liemeen. Pidin lämpötilan alle 90 asteessa reilun tunnin. Langat näyttivät liemessä beessiltä. Ajattelin, että no se siitä kokeilusta eipä tarvitse toista kertaa testata. Annoin lankojen jäähtyä liemessä seuraavaan päivään. Koin kivan yllätyksen lankoja pesuun ottaessa, ne olivat värjääntyneet keltaisiksi. Lähes samaa sävyä, kuin I jälkiväristä.

Värjäyksiä käävillä

Raidankääpä Phellinus conchatus

Monivuotinen raidankääpä kasvaa lahoilla tai kuolleilla raidoilla pieninä rykelminä pinnanmyötäisesti, malto on ohut. Lakki voi olla selkeä, hyllymäinen ja sammaleen peitossa tai lakki on olematon.


Värjäystuloksia
Ensimmäisestä raidankääpä värjäyksestä sain 350 grammalla kääpiä värjättyä n. 650 grammaa lankaa. Sävyt olivat ruskeita - kullanruskeita. Liotin kääpiä ammoniakkiliemessä, mutta purkin kansi ei ollut tiivis. Riihelän Leena on saanut raidankäävällä paljon enemmän keltaisempia sävyjä. Innostuin kokeilemaan uudestaan raidankäävillä ensin ilman ammoniakkia.

Laitoin osittain sadeveteen likoamaan n. 200 g nuoria raidankääpiä. Purkki asui sisällä lämpimässä. Parin päivän kuluttua liemi oli aika laimean väristä. Laitoin Koelanganpätkän liemeen viideksi päiväksi. Väri oli aluksi kellertävää ruskehtavaa, yllättävän voimakasta verrattuna liemen väriin. Lopulta haileaa kullankeltaista.

6. päivän liotuksen jälkeen keitin käävät hiljaisella lämmöllä reilut 3 tuntia. Liemi muuttui aika tummaksi ja haisi likaiselle koiralle. Laitoin jäähtyneeseen liemeen n. 125 g aluna-viinikivi esipuretettua lankaa. Värjäys n. 80 – 90 asteessa tunnin verran. Langoista tuli kullankellertäviä.

Kertaalleen liotetun ja keitetyt käävät kaadoin lasipurkkiin ammoniakkiin likoamaan. Nyt purkin kansi oli tiivis, eikä ammoniakki päässyt haihtumaan. Väri muuttui nopeasti tumman ruskeaksi. Käävät muhivat 4 päivää ammoniakkiliemessä.
Keitin käävät n. 83-95 asteessa muutaman tunnin. Liemen väri voimistui tummemmaksi. Seuraavana päivänä laitoin aluna-viinikivi esipuretettua lankaa liemeen kääpien kanssa. Värjäys tunnin verran n. 80 asteessa. Langoista tuli tummanruskeita.
Jälkiväri oli pakko kokeilla, koska tummanruskea oli niin voimakas.
Laitoin liemeen likoamaan pienen vyyhdin esipuretettua lankaa vuorokaudeksi. Lisäsin kaksi pientä vyyhtiä, joista toinen jostain värjäyksestä vaaleaksi jäänyt, muut luonnonvalkoista. Nyt sain beessiä, kertaalleen värjätty lanka oli aavistuksen punertavampaa kuin muut ja liotettu lanka vähän voimakkaampi beessi.