toukokuuta 07, 2008

Luonnon ihmeitä

Pikavauhdilla saapunut kevät ja lämpimät kelit ovat pistäneet vipinää villimmänkin pihan ja puutarhan omistajaan. Ilokseni havaitsin kasvihuoneessa ranskanrakuunan Artemisia dracunculus var. Sativa talvehtineen hyvin, myös kylmällä kuistilla asustellut rakuuna selvisi talvesta mainiosti. (Terveisiä Puppulle!)

Värjäystouhuissa on pidettävä nyt pientä taukoa, vaikka sain lahjoituksena kuivattuja mielenkiintoisia värjäyssieniä paljon. Värjättyjä lankoja on varastossa pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä neulomaan ja pyörittelemään kinnasneulaa.

Tuoksuvat helluntainarsissit ovat täydessä kukassa. Helmihyasintit ja villitulppaanitkin kukkivat jo ihanasti. Villimmässä luonnossa valkovuokot ovat täydessä kukassa suurina kasvustoina.


Haeskelin jo muutama viikko sitten valkovuokon loisena kasvavia pikkuruisia vuokonpahkapikareja Dumontina tuberosa. Vaikka eripuolilta Suomea on kuulunut vuokonpahkapikareja löytyneen runsaasti, en ole löytänyt kuin yhden ainokaisen. Mukava löytö se ainokainenkin, kun koskaan aikaisemmin en ole näitä pikareja nähnyt kuin sienikirjojen kuvissa.

Vuosi sitten etsiskelin harmaapäätikan pesäpuuta, tuloksetta. Törmäsin tuolloin mielenkiintoiseen sieneen nimeltä orapihlajankatajanruoste Gymnosporagium clavariiforme Polulta löytyy tietoa tästä ruosteesta.
Eilen huomasin aivan sattumalta vanhassa suuressa haavassa tikan tuoreen pesäkolon. Maassa puun juurella oli paljon lastuja, niitä ei voinut olla huomaamatta. Toivon, että kolossa asustelisi harmaapäätikka, joka on pihapiirissä näyttäytynyt ja huudellut haikeasti kyyk-kyyk-kyy.
Villi luonto on näyttänyt parhaita puoliaan kevään aikana. Pellolla on käynyt iltaisin ruokailemassa kolme kaurista. Kaksi on melko rohkeaa mutta valpasta, kolmas säikky ja arka viihtyen paremmin metsän suojassa kuin avoimella pellolla. Kylmää tuulta uhmaten hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäksi kauriita kameran kanssa. Kauriiden suojaväri toimii ihailtavan tehokkaasti, kun ne kumartuvat syömään ruohoa talventörrötäjien seassa. Nenä valuvana ja korvat pistelevinä sinnittelin pellolla etsien parasta mahdollista kuvauspaikkaa.

Vesisateiden myötä luonto pukeutuu hetkessä täyteen vihreyteen ja aivan pian on kesä :-)

Ei kommentteja: