elokuuta 08, 2008

Koivuntaimet ja mesiangervo värjäyksessä


Koivuntaimet

Kesän aikana pihamaan hiekka-alueelle oli kasvanut aivan tuhottomasti koivuntaimia. Upea koivikon alku, mutta harmillisen väärässä paikassa. Nypin jonkin aikaa pikkuruisia taimia ja muita rikkaruohoja pois, kunnes pieni värjäri minussa muisti nostaa päätään. En ole värjännyt aikaisemmin koivun lehdillä, vaikka materiaalista ei ole pula.
Keräsin koivuntaimia juurineen ämpärillisen. Huuhteluun ja pesuun kului aikaa ja vettä. Juuret olivat aika hiekkaisia ja multaisia. Laitoin koivut likoamaan sadeveteen yöksi. Seuraavana päivänä murskasin ja hienonsin lehtiä, koska liemi oli melko väritöntä. Keittelin pari tuntia reilulla lämmöllä. Liemi oli edelleen aika vaisun väristä. Liemen jäähdyttyä laitoin luonnonvalkoisen koelangan hyvälle tuoksuvaan liemeen. Yön yli lionnut lanka värjääntyi nätti vaaleanvihreäksi.
Koivumössöä oli paljon ja otin osan pois, että langat mahtuisivat liemeen paremmin. Värjäsin n. 60 g esipuretettua lankaa tunnin n. 85 asteessa. Langat jäähtyivät liemessä. Pesussa lähti väriä vain vähän. Lopputulos vihertävän keltaista.
Jälkivärjäykseen lisäsin osan pois ottamastani liemestä ja mössöstä. Värjäsin liemellä pienen nyytin harmaata purettamatonta lankaa ja esipuretettua luonnonvalkoista n. 50 g. Jäähdytin langan liemessä.
Väristä tuli tuhnuisen kellertävää.
Aika haaleita värejä, vaikka värjäsin lankaa vain pieniä määriä 10 litran kattilassa. En tiedä oliko juurilla merkitystä väriin, sen tiedän vasta kun värjään pelkillä koivun lehdillä.


Mesiangervo
Mesiangervoa kasvaa metsän ja pellon välisellä kaistaleella runsaasti.
Keräsin pilkottuja mesiangervon varsia kukkineen tiukasti puristetun ämpärillisen. Liottelin sadevedessä vuorokauden. Lueskelin värjäyskirjoja ja löysin ohjeenkin. Siinä sanottiin, että kukinnot otetaan pois. Sitä se innostuksenpuuska teettää, joskus lisätyötä.
Siivilöin seuraavana päivänä liemestä enimmät kukinnot pois.
Keittelin vajaa kaksi tuntia hyvälle tuoksuvaa lientä. Väriä alkoi selvästi irtoamaan jo keitto alkuvaiheessa paljon paremmin kuin koivusta.
Seuraavana päivänä laitoin liemeen luonnonvalkoista esipuretettua lankaa n. 20 g. En ehtinyt värjäämään samana päivänä, joten lanka oli liemessä n. vuorokauden. Väri oli mielestäni nätti kirkkaan keltainen.
Lisäsin kattilaan harmaata ja valkoista esipuretettua lankaa, liossa olleen langan lisäksi yhteensä n. 100 g. Värjäsin tunnin verran 82-88 asteessa. Langat jäähdytin liemessä.
Lankojen pudistaminen oli aika työlästä, verrattuna koivun taimiin. Sai ravistella voimakkaasti ennen kuin kaikki varret ja lehdet irtosivat. Eipä ne kukinnot varmaankaan paljon työtä olisi lisänneet. Taisin pilkkoa vähän liian pieneksi kasvin osat. Seuraavan kerran käytän harsopussia, eikä silloin ole väliä onko kukinnot mukana vai eivät.
Pesussa väriä irtosi vähän. Iloinen yllätys oli harmaa lanka, joka värjääntyi selvästi vihertäväksi. Liotettu lanka värjääntyi voimakkaammin kuin liottamaton. Harmittelin kun en ottanut pois liossa ollutta lankaa ennen keittovärjäystä. Keltainen väri oli mielestäni parempi pelkässä liotuksessa. Nätti vihertävän keltainen harmaassa langassa sentään lohdutti.
Mesiangervoa pitää kokeilla uudestaan niin, että keittää väriliemen ja liottaa lankoja liemessä vaikka parikin vuorokautta. Värin kestävyyskin pitäisi testata.

Jälkiliemeen laitoin vain harmaata lankaa. Reilun tunnin värjäys tuotti aika hailua ruskehtavaa vaikka liemessä näytti olevan vielä väriä. Rautapadassa värjättäessä mesiangervosta voisi kuvitella saatavan enemmän vihreitä sävyjä. Tämä pitää kokeilla.
Kasvivärjäyksistä ei nähtävästi saa jälkivärejä niin hyvin kuin sienistä ja käävistä. Lisäksi materiaalia tarvitaan paljon enemmän kuin sienillä tai käävillä värjättäessä.