syyskuuta 12, 2008

Värjäyssienten kulta-aikaa

Jokaisena syksynä vähän eri sienet ja käävät antavat runsaan ”sadon”. Värjäykseen käytettävien seitikkien osalta syksy on ollut antoisa ja kiireinenkin. Lituskat paperipussit täyttyvät pikkuhiljaa kuivatuista sienistä pullukoiksi. Varastoja on mukava katsella ja hypistellä, mutta ei haistella.
Metsissä kulkiessani olen painanut mieleen tarkasti kaikki okra- ja raidankääpä kasvustot. Kääpiä ehtii keräämään vähän myöhemminkin. Kuluva syksy ei ole ollut kovin suotuisa karhunkäävälle Phaeolus schweinitzii . Yhtään kääpää ei ole löytynyt vanhoilta tutuilta kasvupaikoilta. Okrakääpää, Hapalopilus rutilan on löytynyt enemmän kuin koskaan.
Olin viikolla mukana eräässä sieninäyttelyssä. Kiinnostuksen kohden oli luonnollisesti ruokasienet ja myrkylliset sienet. Esillä oli myös sienillä värjäämiäni lankoja. Yllätyin positiivisesti ihmisten kiinnostuksesta lankoihin ja värjäystekniikkaan.

Yksi värjärien suosikkisienistä on varmaankin veriseitikki, Cortinarius sanguineus. Luonnon ”rakentamaa” punaista väriä jaksaa aina vaan ihastella. Veriseitikkejä olen saanut kerättyä ja kuivattua paljon enemmän kuin aikaisemmin. Muutamat ystävänikin ovat keränneet minulle verihelttaseitikkejä ja veriseitikkejä, kiitos heille.

Verihelttaseitikkejä, Cortinarius semisanguineus voi löytää monenlaisilta kasvupaikoilta havupuiden läheisyydestä. Minulla on sellainen näppituntuma, että männyn seurassa kasvavat ovat usein rotevampia ja paksujalkaisempia kuin kuusen seurassa kasvavat. Verihelttaseitikkien lakit ja jalat olen nyppinyt ennen kuivaamista erikseen. Pelkkiä jalkoja on kertynyt kuivattuna n. 200 g Verihelttaseitikkien joukossa on ollut muutama hurmeseitikki, Cortinarius phoeniceus. En ole erotellut ”hurmeita”, ovat menneet verihelttojen kanssa samaan pussiin. Pitäisi muistaa ottaa kuvia myös hurmeseitikeitä kun seuraavan kerran niitä löydän.

Sahramiseitikit, Cortinarius sommerfeltii olen laittanut samaan pussiin kaneliseitikkien, Cortinarius croceoconus ja harvahelttaisten keltahelttaseitikkien, Cortinarius croceus kanssa. Jossain vaiheessa viime syksynä aloin epäröimään, että olen sekoittanut kaneliseitikin ja muut ”keltaiset” seitikit onnellisesti keskenään. Eräällä sienireissulla sain vahvistusta tietävämmältä henkilöltä, että olen kuitenkin alusta asti mieltänyt ja tunnistanut oikein nämä lajit. Kaneliseitikkejä on löytynyt vain satunnaisesti niistä maastoista joissa olen kulkenut. Sahramiseitikkejä on löytynyt kohtalaisesti vähän joka puolelta Suomea, missä olenkin kuljeskellut.

Viitaseitikki Cortinarius uliginosus on minulle aivan uusi keräyksen kohde. Oikeastaan viitaseitikit yllättivät aivan täysin. Kuvassa on nuoria todella upean värisiä yksilöitä. Löytäessäni sienet en osannut näitä seitikeiksi ajatella laisinkaan. Polulla sienet tunnistettiin viitaseitikeiksi. Polun värjäysfoorumissa on ollut keskustelua viitaseitikeillä värjäämisestä viime syksynä. Niinpä tiesin kerätä aarteet talteen.


Samettijalan paras tuntomerkki eli tumma samettimainenjalka jää kuvassa mahtavan lakin alle piiloon. Sienet kasvaa havupuiden sammaloituneilla kannoilla.
Samettijalkoja sain kerättyä yhdellä reissulla 5 kg. Päivä oli sateinen ja sienet olivat todella märkiä. Aluksi puristelin niistä enimmät nesteet pois, jotta kuivuminen olisi mahdollista. Aluksi en hoksannut ottaa nestettä talteen. Jossain vaiheessa aloin puristelemaan ruskeaa vettä kippoon kuivumisen nopeuttamiseksi. Samettijalat keräävät itseensä uskomattoman määrän nestettä. Melko kuivan tuntuisesta sienestäkin saa puristamalla nestettä esille. Laitoin ”puristeluliemeen” 20 g lankaa likoamaan. Muutaman päivän liottelussa lanka harmaantui ja reilun viikon liottelun jälkeen on jo selvästi vihreää.
Suuren satsin kuivattaminen ilman kuivuria kävi ylivoimaiseksi. Vaikka kääntelin sieniä ja pidin takan läheisyydessä pyykkitelineen päällä olevilla sanomalehdillä osa sienistä alkoi haiskahtamaan pahalle ja epätoivotut sienet eli homeet alkoivat nostamaan päätään. Pussitin suurimman osan nahkeista sienistä ja laitoin pakastimeen. Osan sain sentään kuivattua rutikuiviksi.

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Ihana lukea tieto, että kaneliseitikki on sinusta harvinaisempi kuin sahramiseitikki, jotenkin sitä on luullut että kanelis on yleinen, mutta ei niin ei taida ollakaan?? Ja ne rusehtavahelttaiset ovatkin sahrami-tai jotain muuta seitikkiä, jotka ovat yleisempiä?
Äh, eivät ole helppoja, mutta kuvasi ovat tosi hienoja.