lokakuuta 31, 2008

Tulihelokka, Pholiota flammans yllättäjä

Tulihelokka on mielestäni hyvin kaunis ja viehättävä sieni. Upean oranssinkeltaisen sienen kuvaaminen on haastavaa. Vielä en ole onnistunut nappiotoksessa.Tulihelokka kasvaa havupuiden sammaloituneilla kannoilla. Sienikirjat sanovat sen olevan yleinen, mutta kulkemissani maastoissa en ole sitä koskaan löytänyt runsaasti.
Kuluneen syksyn aikana sain kerättyä kasaan kuivattuna vain 15 g tulihelokkaa. Laitoin murskatut sienet tekeytymään lämpimään veteen vuorokaudeksi. Liemi muuttui melko pian kellertäväksi. Nakkasin pienen pätkän alunapuretettua lankaa liemeen likoamaan.
Seuraavana päivänä lanka oli kirkkaankeltainen, upea väri. Otin langan pois ja keittelin tunnin. Liemen väri voimistui selvästi keittämisen aikana.
Koska lientä oli hyvin vähän, lisäsin hiukan vettä ja pienen vyyhdin alunapuretettu lankaa. Värjäsin tunnin verran 70 -80 asteessa. Pikku kattilassa liemen lämpötilan pitäminen alle kiehumispisteen oli hankalaa. Hiukan viitseliäisyyttä ja vahtimista kattilassa värjääminen vaati. Olisi pitänyt toimia toisin, eli laittaa liemi ja lanka lasipurkissa kattilaan jossa on vettä. Jäähdytin langan liemessä yön yli ja annoin kuivua ennen pesua. Väriä ei pesussa lähtenyt juurikaan ja lopputulos oli mykistävän kaunis.

Ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä oli edelleen väriä. Keittelin kuitenkin liemen sienineen uudestaan ja keitto irrottikin uutta väriä lisää. Liottelin ennen keittovärjäystä alunapuretettua lankaa liemessä muutaman tunnin ja värjäsin 70 -80 asteessa tunnin verran. Pesin langan vasta kuivumisen jälkeen.
Alempi lanka I-värjäyksestä ja ylempi II-värjäyksestä. Sain hyvin pienellä määrällä sieniä yhteensä 50 g kauniita lankoja, sävyt ovat karhunkäävän luokkaa. Ilokseni totesin tulihelokan riittoisaksi värin lähteeksi. Värilientä oli toisen värjäyksen jälkeen hyvin pienen tilkka sillä en enää värjännyt. Jotain väri siitä olisi varmaankin vielä lankaan tullut.

lokakuuta 22, 2008

Kinnasneula, neulakinnas

Miten ihmeessä minusta tuli kinnasneulan ”pyörittäjä” ?

Keltainen lanka värjätty verihelttaseitikeillä ja vihreä samettijaloilla.

Isoäitini on ollut kinnasneulataitaja, mutta taito ei valitettavasti siirtynyt sukupolvelta toiselle. Luultavasti isoäitini jäämistöstä kinnasneula on hävitetty ymmärtämättä sen arvokkuutta. Toivon kuitenkin, että neula olisi jossain tallessa ja jonain päivänä se päätyisi minulle. Lapsena en ole ollut kiinnostunut käsitöistä lainkaan. Mummu yritti sitkeästi opettaa minulle pitsivirkkausta kalastajalangasta. Pykälät opin, mutta siihen se sitten jäi. Pitsinen sängynpeitto on edelleen tekemättä ;) Koulussa olin varmaan käsityöopettajien pahin painajainen kun en tahtonut oppia tumppua tai sukkaa neulomaan. Silmukat putoilivat puikoilta ja hukkuivat jonnekin tai olivat niin kireitä, että puikot narskuivat. Jatkuvan purkamisen ja käsien hikoilun seurauksena työ vain vanui huopamaiseksi tekeleeksi. Tekstiilikäsityöt eivät kiinnostaneet tippakaan. Vaan elämä on koulinut ja lapsille on pitänyt saada sukkia ja tumppuja :D Käsitöiden tekeminen nykyään ihan vapaaehtoisesti ei ole lainkaan tuskallista.

Joskus vuosia sitten 2000- luvun alussa Käsityökerhon lehdessä oli ohjeet kinnasneula kintaiden tekemiseen. Ohje alkoi kiinnostamaan, kun tiesin isoäitini neuloneen kinnasneulalla. Ostin ensimmäisen paksun, lyhyen ja leveäpäisen neulan käsityöliikkeestä Tampereelta. Opettelin ohjeiden mukaisen haastavan tekniikan. En ymmärtänyt aivan kaikkea ja kyselinkin useilta vanhemmilta muoreilta apua. Ei läheltä eikä kaukaakaan löytynyt yhtään osaajaa, vaikka hyvin taitavia käsityöihmisiä ovat.
Lopulta muutaman vuoden jälkeen onni potkaisi ja kuulin Karjalasta kotoisin olevasta kinnasneulataitajasta. Pääsin hänen ohjauksessa opettelemaan tekniikkaa. Aivan aluksi hän ihmetteli neulani mallia ja sanoi, ettei se ole mistään kotoisin, kerettiläinen malli pah. Iloinen ja huumoritajuinen Maija-Liisa muori opetti aivan toisenlaisen tekniikan pyörittää kinnasneulaa. En ole sen jälkeen neulonut kuin Maija-Liisa muorin oppien mukaan. Vuosien kuluessa olen saanut lisää tietoa kinnasneulatekniikoista. Oppimani peukalotekniikka on varmaankin vaikein mahdollinen.


Tekniikka ja neulat
Neuloja on karkeasti ottaen kahta mallia eri tekniikoista johtuen. Lyhyt ja leveä neula sekä pitkä ja kapea neula. En tiedä mitä nimitystä virallisesti asiasta käytetään, mutta käytän ilmaisua peukalotekniikka ja ei peukalotekniikka kuvaamaan neulontatavan eroja.
Ei peukalotekniikalla tehdään neulominen pujottelemalla lankojen yli ja ali, eikä välttämättä tehdä silmukan kiertoa. Tästä tekniikasta on monta variaatiota, helposta ja yksinkertaisesta vähän vaikeampaan. Käsityökerho lehden ohje kuuluu tähän ryhmään. Samoin Luulajassa Pohjois-Ruotsissa eräässä perinnekylässä nuoret neulovat kinnasneulalla yksinkertaisella tekniikalla. Lyhyt ja leveä neula soveltuu näiden tekniikoiden tekemiseen. Neulosjälki on harvempaa ja ohuempaa kuin peukalotekniikalla.

Pitkä ja kapea neula soveltuu parhaiten käyttämääni peukalotekniikkaan. Tässä neuloksessa peukalon päällä on aina kolme silmukka. Neulaa pujotellaan neljässä eri vaiheessa. Yksi vaihe tehdään kiertäen työn nurjalla puolella. Peukalotekniikassa leveän ja lyhyen neulan käyttäminen on hankala. Neula pujotellaan useiden silmukoiden, lenkkien läpi ja neula työnnetään peukalon takaa takaisin työn etupuolelle yhdellä ”vedolla”. Lyhyt ja leveä neula ei tahdo solua niin monen silmukan läpi jouhevasti.

Ylin neula on käsityöliikkeestä ostamani. Sen pään olen hionut omaa tekniikkaani varten solakammaksi. Alunperin sen pää oli todella tylppä ja leveä. Tuota neulaa en ole käyttänyt alkuopettelun jälkeen.
Kaksi seuraavaa pitkää neulaa on tehty Maija-Liisan neulan mukaan. Ne soveltuvat parhaiten käyttämälleni tekniikalle. Joskin neulan reikä niissä on vähän ahdas kaksinkertaiselle paksulle villalangalle. Pienellä hiomisella reiän saan toki sopivammaksi.
Neljä seuraavaa neulaa on tehty visakoivuista, iso kiitos niiden tekijälle kotihiirelle. Ne ovat tavattoman sileitä ja mukavia käteen. Kaksi ylintä visakoivuista neulaa toimii paremmin ei peukalotekniikalla tekemiseen. Kahta alimmaista visakoivuneulaa olen vähän ”tuunannut” eli hionut päistä vähän pyöreämmiksi. Alin neula on tällä hetkellä käytössä, se liukuu mukavasti silmukoiden läpi.

Kinnasneulan pyörittämistä on harjoiteltava koko ajan muuten taito tahtoo unohtua. Kinnasneulalla voi tehdä vain ns. suljettua neulosta, eli pyöreitä kappaleita. Tämä vähän rajoittaa tekniikan käyttämistä asusteissa. Olen kokeillut eri muotoisten kappaleiden tekemistä toistaiseksi laihoin tuloksin. Sukkiakin olen yrittänyt saada aikaan, mutta lopputulos ei ole ollut kovin kaunis. Haastetta riittää vielä pitkäksi aikaa.


Työn alla olevan lakin langat olen värjännyt luonnollisesti sienillä ja käävillä. Ruskea karhunkääpä, harmaanvihertävä samettijalka, vaalea raidankääpä.
Jatkan langan palmikoimalla lankojen päät toisiinsa Maija-Liisan ohjeiden mukaan. Kun vaihtaa väriä jatkokohdasta tulee hauska, elävä koska lanka ei vaihdu saman tien vaan uppoaa neulokseen vähitellen.
Kinnasneulatyön aloitus on hankalinta, neulan pujottelu ei niinkään vaikka vaiheita on monta. Kahden samankokoisen kintaan ja peukalon neulominen tahtoo olla sekin aluksi harmillisen vaikeaa. Tämän ongelman olen ratkaissut niin että teen kahta kinnasta samanaikaisesti. Näin kavennukset ja levennykset osuvat suunnilleen samoihin kohtiin. Kinnasneulatyössä ei oikein voi laskea silmukoita, kerroksia kylläkin.
Ensimmäiseksi kinnasneulatyöksi kannattaa tehdä kännykkäpussi, laukku tai hattu niin ei tarvitse tehdä kahta samanlaista kappaletta.

lokakuuta 16, 2008

Haavankeltajäkälä, Xanthoria parietina

Viime syksyllä polun värjäysfoorumilla oli keskustelua haavankeltajäkälillä värjäämisestä. Jäkälillä värjätyt langat olivat todella kauniita, ainutlaatuisen värisiä. Kuvassa jäkälä "kukkii" maaliskuussa.
Haavankeltajäkälä kasvaa yleisenä useimmiten haapojen rungolla ja oksilla. Olen löytänyt haavankeltajäkälää myös koivun ja hernepensaan rungolta sekä kiviltä. Jäkälän talteen kerääminen onnistuu parhaiten kostealla säällä, silloin se irtoaa kasvualustastaan helpoiten.

Keräilin viime talvena jäkäliä, kun sopiville kasvupaikoille osuin. Kuivaaminen onnistui helposti huoneenlämmössä. Kun olin saanut kasaan vajaa 100 g kuivattua haavankeltajäkälää laitoin ne ammoniakkiliemeen tekeytymään. Lisäsin pieniä eriä silloin kun satuin jäkälää löytämään. Laitoin purkkiin niin tuoretta kuin kuivattuakin tavaraa. Viimeiset jäkälät lisäsin 20.4.

Purkki sai olla rauhassa kuistilla 4 kuukautta. Liemi oli vahvaa ja tummaa. Kaadon purkin sisällön kattilaan, ammoniakin löyhkä oli karmea. pH 10. Haavankeltajäkälän keittäminen ja värjäys on ehdottomasti ulkohommia!

Kuvassa kuukausia tekeytynyt jäkäläpuuro ja tummaakin tummempi liemi. Lisäsin kattilaan litran verran sadevettä ja keittelin jäkäläpuuroa hiljakseen tunnin verran. Siivilöin liemen ja otin jäkälät talteen.

Tein värjäystä varten pieniä n. 20 g vyyhtiä, kahdesta syystä. Lientä oli aika vähän ja polulla olleiden kokemuksen perusteella isojen vyyhtien kääntäminen auringossa tasaisen värin aikaan saamiseksi on vaikeaa. Kuvan vyyhti on ollut liemessä vain hetken ja se värjääntyi heti marjapuuronpunaiseksi.

Värjäämisessä sovelsin kaikkia lukemiani ohjeita. Ensimmäinen vyyhti oli väriliemessä vajaa tunnin. Laitoin sen aurinkoon roosan värisenä. Auringossa kuivuessaan väri haalistui haileeksi. Laitoin langan takaisin liemeen. Vuorottelin kolmen vyyhdin kanssa, liemeen, aurinkoon kuivamaan ja takaisin liemeen kunnes langat olivat mielestäni hyvän värisiä.

Oli mielenkiintoista nähdä miten väri muuttui auringossa, riippuen siitä miten pitkään lanka oli ollut liemessä. Pesin langat seuraavana päiväni, eikä niistä lähtenyt väriä juurikaan. Väristä tuli tasainen.

Jälkivärjäystä varten keitin uudelleen jäljelle jääneen liemen siivilöityjen jäkälien kanssa. Värjäsin tunnin keittovärjäyksenä. Liemi pääsi kiehahtamaan, koska sitä oli aika vähän. Lanka jäähtyi liemessä jonkin aikaa. Aurinkoa ei tuona päivänä näkynyt, joten lanka kuivui pilvisessä säässä. Pesin langan sen kuivuttua. Väriä ei lähtenyt juurikaan. Tästä langasta tuli roosaa.
Jälkivärjäyksen jälkeenkin liemessä oli edelleen väriä, mutta muista touhuista johtuen en ehtinyt sillä värjäämään. Uusi haavankeltajäkäläpurkki on taas tekeytymässä. Jospa saisin kerättyä siihen haavankeltajäkälää vähän isomman määrän pikkuhiljaa.