marraskuuta 28, 2008

Punalahokka

Kaunis punalahokka Hypholoma lateritium kasvaa tuppaina lehtipuiden kannoissa. Kasvu aika on pitkä kesästä – syksyyn.

Pihassani on vanha koivunkanto jossa punalahokka on viihtynyt useita vuosia. Punalahokka voi kasva melko suureksi, isoimmat lakit voi olla yli 10 cm.

Ensimmäiseen koevärjäykseen käytin 50 g kuivattua punalahokkaa. Liottelin sieniä huoneenlämmössä vuorokauden. Keittelin omituiselta ja voimakkaalta tuoksuvaa lientä vajaa kaksi tuntia. Liemestä tuli suklaanruskeaa.
Laitoin värjäykseen luonnonvalkoisen aluna-viinikivipuretetun langan ja jostain värjäyksestä hennonkeltaiseksi jääneen langan, yhteensä n. 30 g. Melko pian langat alkoivat kellertämään, vaikka liemi ei ollut lainkaan keltaista. Värjäsin tunnin verran 81 -85 asteessa. Langat jäähtyivät yön yli liemessä.
Pesussa langoista ei lähtenyt paljonkaan väriä. Viimeiseen huuhteluveteen lorautin vähän etikkaa. Lankojen kuivuessa värit voimistuivat.
Seuraavaan värjäyserään laitoin vain 25 g:n vyyhdin beessiä lankaa. Värjäsin tunnin. Liemen lämpötila pääsi hetkellisesti nousemaan 91 asteeseen. Lanka jäähtyi ja likosi liemessä seuraavaan päivään.

Etualalla 1. värjäyksen tulos ja taka-alalla 2. värjäyksen lanka. Oikein kivaa sinapinkeltaista ja hyvää ruskeaa. Värit ovat voimakkaammat kuin mitä sain kuusilahokalla.

marraskuuta 26, 2008

Kinnasneulatekniikkaa; kääntyminen toiselle kerrokselle

Maija kyseli neuvoja miten neulotaan aloituskerroksen jälkeen seuraavat kerrokset. Yritän neuvoa parhaanimukaan, mutta käyttämäni peukalon & pyöräyttäen neulomisen vuoksi työssäni on enemmän lenkkejä = silmukoita verrattuna suomalaisittain neulomiseen. Lisäksi otan neulalle aina kahden silmukan reunat. Suomalaisittain neuloessa otetaan yhden silmukan reuna. Tämä ohje toimii myös suomalaisittain neulomiseen, suluissa käyttämäni tekniikan ohje.

Kerrokset liitetään toisiinsa samaan tapaan kuin virkatessa. Ensin neulalle otetaan (3. &) 4. silmukan reuna(t) mukaan. Uudet silmukat pujotellaan takaisin päin eli palataan silmukka silmukalta työn aloituskohtaa kohti. Jokaiseen jo tehtyyn aloituskerroksen silmukaan pujotellaan kerran. Pujottelua jatketaan muutoin samalla tavalla kuin aloituskerroksella.
Muutama ensimmäinen silmukka käännöksessä voi tuntuu hankalalta, mutta kyllä se siitä lähtee kääntymään.

Kuvassa on pujoteltu kolme kertaa. Työ alkaa selvästi kääntymään toiselle kerrokselle. Näin jatketaan työn toisen pään käännökseen joka sujuukin sitten ihan itsestään.


Käännös seuraavalle kerrokselle neljännen pujottelun jälkeen.

Täältä löytyy ohjeita lisää

marraskuuta 07, 2008

Värejä ruokasienistä 2.

Kuusilahokka Hypholoma capnoides kasvaa havupuiden kannoilla ja rungoilla ryppäinä. Joskus satunnaisesti myös lehtipuulla. Sieni on yleinen ja kasvukausi pitkä keväästä myöhäiseen syksyyn. Eipä ole tullut kerännyt kuusilahokkaa ruokasieneksi, vaikka tunnistan sen.

Liotin 135 g kuivattua kuusilahokkaa sadevedessä vuorokauden. Keittelin sieniä reilun tunnin ja nuuhkin herkullista sienen tuoksua. Tuli ihan vesikielelle ja alkoi tekemään mieli jotain sieniruokaa. Liemen tuoksun perusteella kuusilahokka voisi olla hyvänmakuinen ruokasieni. En tullut maistaneeksi kuitenkaan.
Liemestä tuli tummanruskeaa. Laitoin jäähtyneeseen väriliemeen n. 25 g alunalla puretettua lankaa likoamaan vuorokaudeksi. Ennen keittovärjäystä lanka oli beessiä. Värjäyksessä se muuttui enemmän keltaiseksi. Lanka sai jäähtyä liemessä kaikessa rauhassa. Pesun ja kuivatuksen jälkeen lanka oli aika kivaa vaalean ruskeaa.
Jälkivärjäyksen kanssa kävi vähän hassusti. Laitoin n. 25 g lankaa likoamaan liemeen ja vien kattilan kuistille viileään. Parin päivän kuluttua ajattelin värjätä langan. Kattilan sisältö haiskahti imelälle ja liemen pinnalla oli hometta, harmillista. En viitsinyt sisätiloissa alkaa kuumentamaan käynyttä homelientä vaan heitin sen pois. Lanka oli värjääntynyt liotuksessa kuitenkin kellertäväksi.

Ruskea lanka keittovärjäyksestä ja vaalea parin vuorokauden liottelun tulos. Kokeilun lopputulos on se, että vastedes kerään kuusilahokat talteen ja kuivaan värjäystä varten. Kuusilahokasta saamani ruskea on minulle mieleinen väri.

Värejä ruokasienistä 1.

Ruokasienten käyttäminen värjäykseen saattaa tuntua todella omituiselta, mutta sitä se ei ole. Hyvänä ruokasienenä pidetty herkkutatti kasvaa hetkessä yli-ikäisiksi, eikä sitä silloin enää kelpuuteta ruokasieniksi. Vanhat, pilleiltään vihertävän keltaisiksi menneet herkkutatit soveltuvat värjäämiseen. Nuoret valkopilliset tatit käytetään tietenkin ruokasienenä.

Herkkutatti Boletus edulis ssp. edulis

Värjäykseen käytin kuivattuja herkkutatin pillejä 150 g. Liotin sieniä yön yli. Voisi helposti kuvitella että tatin pillien liottelusta tulisi hyvät tuoksut, mutta liemi haiskahti omituiselta happamalta ei laisinkaan hyvälle. Liotuksen jälkeen liemi oli tummanruskeaa ja sakeaa. Keittelin tattisoppaa pari tuntia kunnolla kiehuttaen. Liemi oli vähän limaista ja paksua, mutta ei ihan niin niljakasta kuin odotin. Siivilöin n. 40 asteeseen jäähtyneen liemen ensin siivilän läpi ja vielä kahteen kertaan tiheän suodatinkankaan läpi saadakseni limaisuutta pois mahdollisimman paljon
Värjäsin 150 g alunalla ja viinikivellä puretettua lankaa tunnin verran 80-90 asteen lämmössä. Lanka oli aluksi ruskeaa, loppuvaiheessa enemmän kellertäviä. Lukemissani värjäysohjeissa herkkutateilla varoitetaan lankojen limaantumisesta ja pesin langat kun liemi oli jäähtynyt n. 50 asteeseen. Ihme kyllä lanka ei ollut yhtään limainen tai niljakas. Taisi siiviläkankaasta olla apua. Värjäyksen jälkeen liemi oli edelleen tummanruskeaa.
Värjäsin vielä samalla liemellä n. 45 g luonnonvalkoista esipuretettua lankaa 85 -87 asteessa n. 1 ½ tuntia. Otin pienen riskin ja jäähdytin langan liemessä. Lanka ei limaantunut eikä peseminen ollut hankalaa.

Langasta tuli ihan kivaa murrettua keltaista, odotin vähän voimakkaampaa väriä. Jos käyttäisi enemmän sieniä ja vähemmän lankaa saisi varmaankin voimakkaampia värejä. Osa väriaineista saattoi jäädä myös tiheään siiviläkankaaseen. Toisessa värjäyksessä sain ruskeampia lankoja. Tuo väri ei ole ehkä kaikkein kaunein, mutta kyllä sillekin vielä käyttöä löytyy.

marraskuuta 04, 2008

Keltaisten seitikkien värit

Keltaiset seitikit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Kun kuvittelen tunnistaneeni keltahelttaseitikin jostain löytyy uudenlainen keltainen seitikki ja taas pohtiminen pitää aloittaa alusta. Sahramiseitikki on helpoiten tunnistettavissa. Sillä on selvästi oranssit heltat, vanhemmiten ne tummuvat ja muuttuvat ruskeakasi.

Sahramiseitikki, Cortinarius sommerfeltii kasvaa kuusikoissa.

Sahramiseitikin lakissa on vyöhykkeitä.

Keltahelttaseitikki, Cortinarius croceus kasvaa karuilla paikoilla yleisenä. Heltat ovat harvemmassa kuin sahrami- tai kaneliseitikillä.

Alkusyksystä en eritellyt keltahelttaseitikkejä, kaneliseitikkejä tai sahramiseitikkejä vaan kokosin ne samaan pussiin kuivatuksen jälkeen. Myöhemmin olen eritellyt seitikit neljään eri pussiin. Edelleen opettelen niiden tunnistamista.

Murensin 80 g keltaisia seitikkejä lämpimään veteen. Liemi punertui hienosti vuorokauden liotuksen aikana. Pieni koelanka oli punertavaa liotuksen jälkeen. Tunnin reippaassa kiehutuksessa liemi muuttui oranssimpaan suuntaan.
Laitoin ensimmäiseen värjäykseen harmaata ja luonnonvalkoista aluna-viinikivi puretettua lankaa sekä luonnonvalkoista ja valkoista aluna puretettua lankaa yhteensä n. 100 g.
Melko pian langat muuttuivat selvästi oranssiin sävyisiksi. Värjäsin tunnin verran 80 – 90 asteessa. Langat jäähtyivät liemessä seuraavaan päivään.
Ravistelun ja puristelun jälkeen laitoin langat etikkaveteen likoamaan hetkeksi ja annoin lankojen kuivua ennen pesua. Värit olivat fantastiset, minun silmiini kauniimmat kuin verihelttaseitikistä saatavat värit.
Ensimmäisen värjäyksen jälkeen liemessä näytti olevan väri vielä runsaasti. Värjäsin samalla liemellä lopulta neljä kertaa. Viimeisen värjäyksen liemeen kaadoin tilkan tulihelokkalientä. Yhteensä sain värjättyä keltaisilla seitikeillä yli 230 g lankaa.

Langat 1-4 ensimmäisestä värjäyksestä.
1. harmaa aluna-viinikivipuretus
2. luonnonvalkoinen alunapuretus
3. valkoinen alunapuretus.
4. luonnonvalkoinen aluna – viinikivipuretus
Langat 5-6 toisesta värjäyksestä
5. valkoinen alunapuretus
6. luonnonvalkoinen aluna –viinikivipuretus
Lanka numero 7 kolmannesta värjäyksestä, luonnonvalkoinen alunapuretus.
Kuvasta puuttuu viimeisen värjäyksen langat, jotka ovat vähän vaaleampia, kuin kolmannen värjäyksen lanka.