joulukuuta 16, 2009

Rauhallista Joulua

& Onnellista uutta vuotta 2010 !


t. Hattis-Leena

joulukuuta 12, 2009

Tervakääpä Ischnoderma benzoinum värjäyksessä

Yksivuotinen tervakääpä kasvaa yksittäin tai pienissä ryhmissä pääasiassa lahoilla kuusen rungoilla tai kannoilla myöhään syksyllä. Tervakääpä ei ole varsinaisesti harvinainen, mutta harvemmin sitä kasvaa runsaasti.

Värjäykseen käyttämäni tervakäävät olen saanut lahjaksi. Kuivatut käävät olivat varsin kovia paksuista kohdista. Ohuimmat kohdat sain pilkottua käsin helposti. Liottelin ”kääpäaarretta” vuorokauden ennen keittämistä.

Värjäykseen käytin 250 g kuivattuja tervakääpiä. Keittelin kovamaltoisia kääpiä kolmisen tuntia hiljakseen. Siivilöin liemen ja laitoin yhteensä 125 g lankaa väriliemeen. Toinen vyyhti purettamatonta valkoista ja toinen alunalla esipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Melko nopeasti langat imivät ruskeaa väri liemestä. Värjäsin tunnin verran 80 asteen tuntumassa. Langat jäähtyvät väriliemessä seuraavaan päivään. Värjäyksen jälkeen liemi oli aika hailakkaa, joten väri tarttui lankoihin hyvin.
Etikka-vesiliotuksesta saamieni hyvien kokemusten perusteella laitoin puristellut langat etikka-vesiliemeen likoamaan muutamaksi tunniksi. Pesussa väriä lähti hyvin vähän. Purettamaton lanka jäi vain aavistuksen vaaleammaksi kuin puretettu lanka.

Keitin käävät uudelleen jäljelle jääneessä liemessä hiljalleen muutaman tunnin ajan. Liemen siivilöinnin jälkeen laitoin värikattilaan 75 g alunalla esipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Käytännön syitä värjäysajasta tuli pitkä, pari tuntia. Värjäyslämpötila pysyi 80 asteen tuntumassa.
Jälleen langan jäähdytys liemessä ja etikka-vesiliotus enne pesua.

Ylimmät vyyhdet 1. värjäyksestä, alin 2. värjäyksestä. Värit ovat eri tavalla ruskeampia kuin raidan- tai lepänkäävistä saamani värit vastaavista värjäyksissä.
Kolmatta värjäystä en kokeile, hailua beessiä siitä todennäköisesti tulisi. Laitan käävät ja liemen ammoniakilla terästettynä lasipurkkiin muhimaan. Kokeilen myöhemmin irtoaako kovista käävistä tällä menetelmällä lisää väriä.

joulukuuta 07, 2009

Marjavärjäyslankojen valonkesto

Vaikka langat ovat saaneet syksyn edetessä melko vähän valoa jo nyt näkee valon vaikutuksen värien kestävyyteen. Yllättävintä on, että tuomenmarjavärit ovat haalistuneet huomattavasti. Etikassa keittäminen ei tuonut toivottua tulosta. Vastaavasti aronian marjojen keittäminen suolaliemessä sai aikaan pysyvämmät värit. Ensi syksynä pitää kokeilla tuomenmarjojen keittämistä suolaliemessä.

Tuomenmarjat; 1. lanka ensimmäisen värjäyksen ja 2. lanka toisesta.
Ensimmäisen värjäyksen lanka on muuttunut ruskeammaksi. 2. värjäyksen lanka on haalistunut hyvin selvästi. Jälkivärjäys ei siis ole kannattavaa.


Marja-aronia 2. värjäyksen lanka on pitänyt värinsä paljon paremmin. Ykkösväri ei ole juurikaan haalistunut valossa. Kun vertaa ensimmäisen värin lankaa luonnossa okrakäävän väriin, aronia on värikylläisyydeltään lähes samaa astetta.

lokakuuta 08, 2009

Sammaltöitä

Sammaletti
Ulkokäyttöön soveltuvan karhunsammalmaton tekeminen alkaa olla katoavaa käsityöperinnettä. Paras aika tehdä kestävä karhunsammalmatto on juhannuksen tietämissä. Ennen vanhaan ulkomatot uusittiin joka vuosi. Kastelemalla mattoa sen kestävyys paranee niin, että se saattaa säilyy hyvänä muutaman vuoden. Jäätymistä matto ei kuitenkaan kestä.
Karhunsammalmattoon tarvitaan pari säkillistä pitkiä karhunsammalia. Sammalten kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, joten keräämiseen on hankittava maanomistajan lupa. Korpikarhunsammal Polytrichum communeon yleinen koko maassa. Rehevien kuusikoiden aukkopaikoissa se kasvaa laajoina ja korkeina kasvustoina. Sammalta on kuitenkin viisainta kerätään sieltä täältä tukko, ei koko sammalkasvustoa yhdestä paikasta.

Sammalmaton valmistaminen aloitetaan letittämällä sammalta samaan tapaan kuin ranskalainen hiuspalmikko tai voikukkaseppele. Jokaiseen palmikon säikeeseen siis lisätään vähän uutta sammalta. Mattoa varten palmikkoa tarvitaan noin kolme metriä. Kestävyyttä lisää tiukka palmikointi. Palmikon loppupää sidotaan langalla.
Kuvassa noin metrin pituinen sammalletti kranssiksi kiepautettuna.
Mattoa varten letti kierretään kiekoksi tai haluttuun muotoon. Punoksen osat neulotaan toisiinsa vahvalla langalla.


Sammalraanu
Sammalista valmistetun vain ulkokäyttöön sopivan seinävaatteen valmistaminen on aikaa ja materiaalia kuluttava käsityö. Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.

”Raanun” koko n. 1 metri x 50 cm. Työn pohjana on kanaverkko ja yläreunan tukipuuna luonnonkäyrä sormipaisukarveen osittain peittämä koivun oksa. Työhön hupeni neljä korillista erilaisia sammalia ja yksi kurssipäivä + tukipuun sidonta hamppunarulla ja viimeistely seuraavana päivänä kotona.
Kurssityö on tehty asettelemalla sammaleet verkon päälle, puolikkaalle osalle verkkoa. Toinen puoli verkkoa nostettiin sammalien päälle. Painettiin kiinni niin, että sammalet tulivat päällimmäisen verkon läpi. Reunat kiinnitin rautalangalla. Osittain kanaverkko jäi hyvästä yrityksestä huolimatta näkyviin.
Sammaltyön tekniikka jäi mietityttämään niin, että kävin ostamassa kahta erilaista kanaverkkoa uusia töitä varten. Tänään kokeilin vähän toisella tekniikalla sammalraanun tekemistä. Kylmyys ja pimeys pakotti lopettamaan käsityön, mutta alku näyttää lupaavalta.

lokakuuta 02, 2009

Marja-aronia, Aronia mitschurinii värjäyksessä

Marja-aroniasta on tullut suosittu hyötypensas kotipuutarhoissa ja viherrakentamisessa sitä käytetään koristearonian ohella monenlaisissa istutuksissa. Suosion syynä lienee pensaan helppohoitoisuus ja runsas marjominen.

Marjat sisältävät runsaasti antioksidantteja. Eniten polyfenooleja, samoja antosyanideja kuin variksenmarjassa ja mustikassa. Marjat tulisi käyttää ravinnoksi kuorineen ja siemenineen, jos halutaan hyödyntää kaikki hyvää tekevät antioksidantit.

Tuomenmarjavärjäyksestä innostuneena keräsin 1 ½ kg marja-aroniaa värjäyskokeilua varten. Keitin marjat sadevedessä, johon lisäsin 2 dl karkeaa suolaa. Keitoksesta nousi erittäin miellyttävä tuoksu ja liemen väri oli voimakas sinipunainen. Pääsääntöisesti värjäysliemet käryävät pahalle, niinpä hyvästä tuoksusta oikein nautti.

Värjäsin aluksi vain 50 g alunaesipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Lanka jäähtyi liemessä seuraavaan aamuun. Pesussa väriä irtosi paljon ja lankaa sai huuhdella pitkään. Väri oli violetimpi ja puhtaampi kuin tuomenmarjoista saamani.
Värjäyksen jälkeen liemi oli vielä hyvin voimakasta, oikeastaan se näytti yhtä värikylläiseltä kuin ennen värjäystä. Laitoin liemeen likoamaan taas esipuretettua lankaa 50 g. Lanka värjääntyi pelkästään parin päivän liotuksessa hyvin violetiksi. Laitoin kuitenkin kattilan vielä levylle ja värjäsin reilussa 80 asteessa tunnin verran. Liemen jäähdyttyä siirsin langan voimakkaaseen etikkaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Pesussa väriä irtosi paljon vähemmän kuin 1. langasta. Etikkaliotuksesta oli ainakin tässä vaiheessa apua.

1. Ensimmäisen värjäyksen lanka. 2. Toisen värjäyksen lanka. Värieroa ei juurikaan ole.
Molemmat marjavärjäyslangat (tuomenmarja sekä marja-aronia) ovat parhaillaan valonkestotestissä ikkunalaudalla. Kerron myöhemmin miten värit ovat käyttäytyneet. Pesutestejäkin tulen tekemään.

Tuomenmarjan väri on tunkkaisempi marja-aroniaan verrattuna. Marja-aronialanka on kirkas ja puhdas violetti, kun lankoja vertaa vierekkäin. Yksinään tuomenmarjalanka on ihan hyvän värinen.

Tuomenmarjan 3. väri oli haalea punertava, ei lainkaan vaivan arvoinen värjäys vaikka liemi näytti voimakkaalta. Marja-aronia liemestä voisi saada kolmannenkin värin, mutta aikapula on toistaiseksi estänyt kokeilemisen.

syyskuuta 25, 2009

Tuomenmarjavärjäys

Keittelin reilun kilon tuomenmarjoja karoineen pelkässä etikassa ulkona. Kitkerä etikan käry kirveli silmiä, mutta sinnikkäästi annoin liemen kiehua pari tuntia. Liemen väri voimistui keittämisen aikana.

Marjat muuttuivat keitettäessä selvästi punaisiksi ja liemi viininpunaiseksi. Väri oli hyvin voimakas ja tavattoman kaunis.


Liemen jäähdyttyä en malttanut olla kokeilematta miten lanka imee väriä pelkässä liotuksessa. En ennättänyt tekemään varsinaista värjäystä. Kuvan lanka oli kylmässä liemessä muutaman tunnin. Nostin sen pesemättä kuivumaan. En ole aikaisemmin onnistunut saamaan mistään värjäyksestä vaaleanpunaista.


Siivilöin liemen ja laitoin kaksi pientä vyyhtiä kuivana liemeen. PH oli 2 koska liemenä pelkkää etikkaa. En halunnut liemeen yhtään vettä, jota olisi kastelluista langoista tullut.
Langat muuttuivat hyvin nopeasti joulunpunaiseksi. Lisäsin alunan värjäyksessä n. 5 g, lankaa oli vajaa 100 g. Alunan lisäämisen jälkeen langat muuttuivat enemmän viininpunaiseksi. Pidin lämpötilan n. 80 asteessa tunnin verran. Langat jäähtyivät liemessä seuraavaan päivään.


Nostin vyyhdet kuivumaan pesemättä. Langoista valunut väriliemi muuttui maahan pudotessa sinisenmustaksi. Samoin kaikki ympäristöön roiskuneet väripiskot muuttuivat kuivuttuaan siniseksi. Pesussa langoista ei paljon väriä irronnut. Toisen vyyhdin kuivatin auringossa ja toisen sisällä. Värieroa ei ainakaan tässä ajassa syntynyt. Väriä voisi kuvailla sanallisesti tumma viininpunainen.

Värjäyksen jälkeen liemi oli edelleen hyvin värikylläistä. Olisin voinut laittaa kerralla enemmän lankaa, mutta liemen vähäisyydestä johtuen oli parempi tehdä useita värjäyksiä. Toiseen värjäykseen laitoin akryylilankaa ja villalankaa. Jälleen langat kuivana liemeen ja värjäyksessä lisäsin alunan. Tekokuitulanka oli jo värjäyksen alussa punaisempaa, kuin villalanka. Kuivatuksen ja pesun jälkeen villalanka oli lähes saman värinen kuin 1. värjäyksessä, mutta tekokuitulanka kirkas vaaleanpunainen samaa sävyä kuin koelanka.

syyskuuta 18, 2009

Tuomi Prunus padus, tuomenmarjat

Keväällä runsaasti kukkivat tuomen kukkatertut ovat valkoisia ja voimakastuoksuisia. Syksyisin mustia marjoja on kuitenkin tertuissa vain muutamia. Pirkanmaalla tuomi kasvaa yleisenä, se on nimetty Pirkanmaan maakuntakukaksi ja -puuksi.
Tuomenmarjoja on käytetty ravinnoksi jo kivikaudella. Marjat ovat karvaan makuisia. Siemenissä amygdaliinia, joka pilkkoutuu elimistössä karvasmanteliöljyksi ja myrkylliseksi sinihapoksi. Jos marjoja käytetään ravintona siemenet tulisi siivilöidä pois.

Marjojen käyttö värjäyksessä on vähäistä, koska niillä ei saada pysyviä ja valonkestäviä värejä villalankaan. Marjojen sopimattomuus värjäystarkoitukseen on hämmentävää, koska mm. puolukkamehun tai mustikan aiheuttamia väritahroja vaatteista on vaikea saada pois. Tekstiilit ovat usein puuvillaa tai keinokuituja. Materiaali varmaankin vaikuttaa marjatahrojen pysyvyyteen.
Tuomenmarja on poikkeus kun puhutaan marjojen soveltuvuudessa värjäämiseen. Jossain lähteissä mainitaan kuitenkin, ettei väri ole kovin valonkestävä. Tuomenmarjoilla värjäämisestä löytyy tietoa useastakin lähteestä. Saadut väri vaihtelevat vaaleanpunaisesta lilaan ja siniseen. Vanha kotivärjäyskirja mainitsee; lehtiä ja marjoja yhdistämällä saadaan keltaisenvihreää väriä.

Olen saanut kerättyä vajaa kilon tuomenmarjoja. Keruutekniikassa on vielä pientä hiomista. En oikein tiedä onko nopeampaa nyppiä marjat yksitellen vain terttuina. Poimin terttuina jos marjoja oli tertussa enemmän kuin yksi. Nyt alkaa olla pihapiirin kaikki poimintakorkeudella olleet marjat kerätty. Marjoista käsiin jäänyt väri lähti helposti pesussa pois. Laitan kokemuksia tuomenmarjoilla värjäämisestä kunhan ennätän kokeilemaan.

heinäkuuta 06, 2009

Ihmeellinen hernekuukunen Pisolithus arrhizus

Hernekuukunen kasvaa hiekkaisilla kankailla männynjuurisienenä. En ole löytänyt hernekuukusia itse. Näillä seuduilla niitä tuskin kasvaa, pitäisi lähteä vähän edempää etsimään. Sain pussillisen kuivattuja hernekuukusia jo muutama vuosi sitten. Kuukusmateriaali on jäänyt odottamaan sopivaa värjäysajankohtaa.

375 g kuivattua hernekuukusta. Pääasiassa pelkkää itiöpölyä ja isompia ”kokkareita”.

Laitoin kattilaan sadevettä ja muutaman tipan astianpesuainetta. Sekoitin joukkoon pölisevät kuukuset. Suklaanruskeaa itiöpölyä levisi kaikkialle lähiympäristöön. Tuoksu oli ihan omanlaisensa, vähän makeahko. Kuukusten sekoittelu on ehdottomasti ulkohommaa. Onnekseni luonto järjesti hyvät olosuhteen kuukusten sekoittamiseen, alkoi satamaan tihkua.

Jatkoin sekoittamista sinnikkäästi sateessa. Kattilan reunaan alkoi vähitellen kertymään keltaista väriä.

Annon kuukuspölypuuron olla jonkin aikaa ja jatkoin taas sekoittamista niin, että sain kaiken pölisevän materiaalin liukenemaan veteen ennen keittämistä.

Aloitin keittämisen hitaalla lämmön nostamisella ja jatkuvalla sekoittamisella. Pikkuhiljaa kuukusten itiöpöly ”suli"” suklaapuuroksi muuttuneeseen liemeen. Tunnin varovaisen keittämisen jälkeen pintakuoren alla oleva liemi oli viininpunaista ja kattilan reunaa pyyhkäistessä siihen jäi selkeä keltainen rantu. Nostin lämpötilaan niin, että suklaapuuro kiehui tunnin verran. Ihme kyllä se ei tullut yli kattilan reunojen.

En tullut lukeneeksi mistään miten paljon lankaa voisin laittaa värjääntymään. Aloitin todella varovaisella lankamäärällä. Takaraivoon oli varmaankin jäänyt edelliset värjäykset joissa olin käyttänyt kasveja. Laitoin puuroon alunalla ja viinikivellä esipuretettua beessiä ja luonnonvalkoista isoveli lankaa sekä Pirtin luonnonvalkoista yhteensä reilu 100 g. Langat muuttuivat heti ruskeiksi. Liemi oli paksua ja todella värikylläistä. Värjäsin tunnin n. 85 asteessa ja jätin langat jäähtymään liemeen.
Pesussa langoista irtosi todella paljon väriä. Ensimmäisen pesuveden otin talteen Riihelän Leenan vinkin mukaan. Lankoja piti huuhdella pitkään ennen kuin kaiken irtovärin sai pois.

1. luonnonvalkoinen Isoveli. 2. beessi. 3. Pirtin luonnonvalkoinen.
Värit ovat todella tummia ja voimakkaita. Pirtin lanka vaalein ja kirjavin. Toisissakin langoissa on vähän kirjavuutta.

Sain kolmessa eri värjäyksessä hyvin tummia lankoja, yhteensä reilu 300 g. Poikittain olevat langat ovat Pirtin luonnonvalkoista, kaikissa värjäyksissä ne tulivat selvästi kirjaviksi ja jäivät vaaleimmiksi. 7veljestä ja Isoveli langat värjääntyivät tasaisemmin ja voimakkaammin.
Toisen värjäyksen lankoja liotin ennen pesua etikkavedessä muutaman tunnin. Kolmannen värjäyksen lankoja vielä kauemmin. En tiedä vaikuttaako etikkaliotus värien tasaisempaan kiinnittymiseen. Lankoja sai pestä pitkään ja hartaasti.

Käytännönsyistä liemi joutui odottamaan seuraavia värjäyksiä pari viikkoa. Näiden värjäysten tuloksista laitan oman jutun myöhemmin.

kesäkuuta 17, 2009

Onnekas erehdys; peltohanhikki Potentilla norvegica

Olen antanut rätvänän kasvaa ja kukoistaa paikoin pihassa, koska rätvänän juurista pitäisi saada punaista. Keräsin ”rätvänää” pois sellaisista paikoista joissa se häiritsi muiden kasvien kasvua. Vähän ihmettelin, kun juurista ei löytynyt juuri minkäänlaista väriä.
Tiedän, että kasvituntemuksessani on vielä paljon hiomista. Juuria pilkkoessa aloin epäilemään ja tutkin keräämiäni kasveja tarkemmin. Kävin katsomassa toisella kasvupaikalla varmoja rätvänöitä ja vertailin niitä kerättyihin kasveihin. Olinkin nyppinyt nipun peltohanhikkeja. Ajattelin kuitenkin kokeilla saisiko lehdistä jotakin väriä. Varmaan ne juuretkin päätyvät kokeiluun jonakin päivänä.

Keittelin lehtiä reilun puolitoista tuntia. Yllättävän voimakaan väriliemen lehdet antoivat. Jäähdytin liemen tilkan ja laitoin 25 g valkoista esipuretettua lankaa likoamaan. Muutaman tunnin liotuksessa lanka oli muuttunut kellertäväksi. Tuloksesta rohkaistuneena laitoin kattilan levylle ja värjäsin reilun tunnin n. 80 asteessa. Lanka jäähtyi liemessä seuraavaan päivään, jolloin pesin langan.

Lopputulos vihertävänkeltaista. Aika hyvä erehdyksen kautta saatu väri.
Suhteessa lankamäärään peltohanhikista lähti hyvin väriä. Peltohanhikki mainitaan värjäyskasvina monessa lähteessä.

kesäkuuta 15, 2009

Riippunaava Usnea filipendula Stirt.

Naavat muhivat ammoniakkiliemessä n. 1 ½ kuukautta. Liemi oli muuttunut hyvin tummaksi. Aluksi naavaseos muuttui vihertäväksi ja myöhemmin se tummui ruskeaksi. Koe-erä oli pieni vain 50 g naavaa ja 2 litraa vesi-ammoniakkiseosta. Lisäsin kattilaan saman verran vettä. Kiehutin lientä tunnin verran ja siivilöin naavat pois.

Keittämisessä naavat muuttuivat kiinteäksi puuroksi, joka oli helppo siivilöidä liemestä pois.

Väriliemi oli hyvin tummaa ja voimakasta. Laitoin värjäykseen alunalla ja viinikivellä esipuretettua luonnonvalkoista Isoveli lankaa 75 g. Aika nopeasti ruskea väri tarttui lankaan. Värjäsin tunnin verran 85 asteessa. Liemen lämpötila käväisi 90 asteessa ja tämä vain voimisti väriä langassa.
Annoin langat jäähtyä rauhassa liemessä seuraavaan päivään. Nostin vyyhdin kuivumaan ja pesin langan vasta myöhemmin.


Lopputulos ruskea ja hyötysuhde mainio. Kuvassa vaalea lanka on naavan keittovärjäyksestä. Jälkiväriäkin liemestä olisi varmaan saanut, mutta en ennättänyt värjäämään.

toukokuuta 25, 2009

Samettijalka Tapinella atrotomentosus, ( Paxillus atrotomentosus)

Samettijalan tieteellinen nimi on nykyisin Tapinella atrotomentosus.
Sain värjäysharjoituksessa käytetyn samettijalan jälkiliemen, joka keitettiin kuivatuista samettijaloista. 1. värjäyksessä käytettiin luonnonvalkoista ja harmaata aluna- viinikivipuretettua lankaa. Ne värjääntyivät selvästi ruskeaksi.

Värjäsin jälkiliemellä kotona luonnonvalkoista alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa, joka myöskin värjääntyi enemmän ruskeaksi kuin vihertäväksi. Jälleen siis uusia värejä samettijalasta. En ole saanut koskaan näin ruskeita lankoja.
Asia jäi tietenkin mietityttämään. Väriliemeen ei laitettu puretusaineita eli puretusaineet eivät ole vaikuttaneet saatuihin väreihin. Mittasin tänään väriliemen keittämiseen käytetyn veden pH:n se on 7. Tämä saattaisi olla vaikuttava tekijä ruskeaan väriin. Väriliemen pH:ta en tullut mitanneeksi.

toukokuuta 20, 2009

Keltamo Chelidonium majus

Keltamoa on jo antiikin aikaan käytetty lääkekasvina, se sisältää myrkyllisiä alkaloideja. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen. Keltamo on levinnyt Suomeen keskiaikaisen asutuksen liepeiltä muualle ympäristöön. Paikoin puutarhoissa se on jopa kiusallinen rikkaruoho.


Osa viime kevääni siirtämistäni keltamoista päätyi nyt ensimmäiseen värjäyskokeiluun. Keräsin keltamoa käsineet kädessä koska oranssin keltainen maitiaisneste ärsyttää ihoa ja on myöskin myrkyllistä. Maitiaisnesteen väri on upea.

Keltamo ei vielä kuki, mutta kukkavanoissa oli nuppuja. Lehdet ovat altapäin harmahtavia ja koko kasvi on karvainen.


Keittelin reilun 600 g keltamon varsia ja lehtiä tunnin verran. Liemen väri oli voimakaan keltaista ja se tuoksui omituiselle, epämiellyttävälle.


Laitoin kuivat esipuretetut langat siivilöityyn liemeen. Harmaata, luonnonvalkoista ja valkoista yhteensä 100 g. Langat muuttuivat välittömästi keltaiseksi. Värjäsin tunnin n. 80 asteessa. Korkeammassa lämpötilassa lankojen väri ei juurikaan voimistunut. Langat jäähtyivät yön yli liemessä.


Pesussa väriä irtosi melko paljon. Ylemmät langat luonnonvalkoinen ja valkoinen, alin lanka harmaa. Lopputulos on todella vaisuja värejä, odotin paljon kirkkaampia. Jälkivärjäystä ei kannata ajatellakaan. Seuraava keltamovärjäys pitää tehdä jotenkin toisin, että saisin keltaisia lankoja. Olen laittanut viimeisissä värjäyksessä esipuretetut langat kuivana väriliemeen, saamani neuvon mukaan.

toukokuuta 19, 2009

Värjäyksiä keväisillä kasveilla

Lupiini, komealupiini Lupinus polyphyllus
Keräsin reilun kilon lupiineja, varsia ja lehtiä. En pilkkonut varsia sen kummemmin koska olivat vasta kasvunsa alussa. Laitoin 10 litran kattilaan lupiinit, lisäsin vettä niin, että versot peittyivät.

Liemi sai muhia muutaman tunnin, sen jälkeen keittelin lupiineja tunnin verran.
Siivilöityyn, jäähtyneeseen liemeen laskin kuivan aluna- ja viinikiviesipuretetun luonnonvalkoisen vyyhdin. Lanka värjääntyi melko pian kauniin keltaiseksi.

Värjäsin tunnin 83 – 81 asteessa. Lanka oli värjäyksen päätyttyä enemmän keltaista kuin vihertävää. Jätin langan jäätymään liemeen yöksi. Yön aikana kaunis keltainen lanka oli muuttunut haalean vihertäväksi. Harmitti, olisi pitänyt pestä lanka jo illalla. Pesussa langasta ei lähtenyt väriä kovin paljon.

Lopputulos hailea vihertävänkeltainen. Ehkä parempia keltaisia sävyjä saa jos värjäisi vielä nuoremmilla versoilla, eikä jäähdytä lankaa pitkään liemessä. Tämä pitää kokeilla ensikeväänä.



Nokkonen, isonokkonen Urtica dioica
Keräsin kilon verran nuoria nokkosia. Keitin värjäysliemeksi saman tien, ilman liotusta. Liemi kiehui voimakkaasti tunnin verran.

Liemi jäähtyi seuraavaan päivään. Siivilöin liemen ja laitoin kattilaan taaskin kuivana alunalla ja viinikivellä esipuretetut langat. Valkoista ja luonnonvalkoista 7veljeistä sekä Pirtin luonnonvalkoista kampalankaa yhteensä n. 100 g.

Värjäysliemi oli väriltään vihertävän keltaista lankojen ollessa liemessä. Värjäsin tunnin tasaisesti 87 asteessa. Langat jäähtyivät yön yli liemessä.
Liemeen jäi vielä runsaasti jotain väriaineita, mutta en värjännyt sillä uudestaan koska kasviliemistä ei kovin voimakkaita jälkivärejä saa.

Lopputulos nokkosesta; vihertävän harmaat langat 7veljestä valkoinen ja luonnonvalkoinen. Mainittavaa värieroa ei ole nähtävillä näiden välillä. Mukava yllätys keltainen on Pirtin lanka. Uutta pohdittavaa riittää miksi vain se värjääntyi keltaiseksi.

toukokuuta 09, 2009

Värjäysmateriaaleja

Paju, Salix
Olen kerännyt punontatöitä varten pajuja viime keväänä raivatusta pajukosta, siitä kasvaa hyvää materiaali punontapajuksi. Talvi on ollut pajuille ankara sillä aika monesta oksasta on latva paleltunut. Pajujen kuorimisessa minulla on ollut apuna ollut taitettava sieniveitsi, jossa on harja toisessa päässä. Sieniveitsenä en ole oppinut sitä käyttämään, mutta kaikkeen muuhun se on hyvin käyttökelpoinen, lisäksi linkkuveitsi kulkee helposti mukana taskussa. Pajuja kuoriessa on hyvä käyttää hanskoja, vaikka sormituntuma kuorimiseen häviää. Pajun parkkiaineet kuivattavat käsiä. Kiirettä on pidettävä sillä juuri nyt pajusta irtoaa kuori helposti. Aluksi ajattelin, ettei kuoria kerry kovinkaan paljon, mutta muutaman rupeaman jälkeen kuoria on kasassa nyt kolme ämpärillistä. Kuivaan kuoret, sillä en ennätä värjäyspuuhiin ihan heti. Pajun kuoret mainitaan mm. vanhassa Kotivärjäyskirjassa värjäysmateriaaliksi.

Krappi
En ole aivan varma onko kuvan kasvi villikrappi Rubia peregrinaa vai värimatara Rubia tincotorum. Kasvin varsi on karhea ja kasvutapa köynnöstävä. Tätä ja keltamoa Chelidonium majus kasvaa yleisesti joutomailla Haute-Saônen alueella Ranskassa. Vuosia hoitamattomana olleella takapihallani kasvaa kuvan mataraa paikoin runsaasti. Jätin aidan vierellä kasvavat matarakasvustot niittämättä niiltä osin kun se oli mahdollista.
Suomessa pihassani kasvaa viime keväänä siirrettyä keltamoa omassa kukkapenkissään. Se on talvehtinut hyvin, mutta on vasta kasvunsa alussa. Samaan aikaan Ranskassa keltamot jo kukkivat.
Kylvin värimataraa maaliskuun lopussa Ranskan pihaani. Penkistä ei ole noussut mitään vihreää. Kylän kissat ovat pitäneet uutta hyvämultaista penkkiä temmellyspaikkanaan. Kun tällä viikolla havaitsin runsaat luonnonvaraiset matarakasvustot Ranskassa en ole kovin surullinen vaikka yksikään karpin siemen ei ole itänyt. Päinvastoin, ehkä parempikin etteivät kylvämäni ”rikkaruohot” rehota kadunpuoleisessa uudessa kukkapenkissä kyläläisten ihmeteltävänä.
Suomessa kylvin värimataraa laatikkoon sisälle huhtikuun alussa. Pussillisesta siemeniä on noussut vain 8 tainta. Menee vielä vuosia ennen kuin niistä saa juurta värjäämiseen.

huhtikuuta 21, 2009

Jäkäläkokeiluja: harmaaröyhelö, Platismatia glauca ja riippunaava, Usnea filipendula Stirt.

Pensasjäkäliin kuuluva harmaaröyhelö kasvaa päällyskasvina eli epifyyttinä havu- ja lehtipuiden oksilla. Kuvan harmaaröyhelö on poikkeuksellisen vihreä kosteudesta johtuen. Yleensä väri on päältä vaaleanharmaa -vihertävä ja alta tummanruskea-musta. Melko kookaaksi kasvava harmaaröyhelö on yleinen jäkälä koko Suomessa.

Kuvassa kuivuneiden jäkälien alapuolta. Vaivattomimmin jäkälää saa kerättyä maahan pudonneilta oksilta kostealla säällä. Silloin se irtoaa kasvualustastaan hyvin. Puista pudonneet oksan kappaleet ja jäkälät erottaa lumihangelta helposti. Keräsin näppärästi harmaaröyhelöä ennen lumien sulamista hangelta. Harmaaröyhelö on helppo kuivata, koska jäkälä on paperinohut.

Keitin pienen osan jäkälistä ja tein koevärjäyksen. Keittovärjäyksessä sain lankaan vaaleankeltaista väriä. Toisessa koevärjäyksessä sain ruskeampaa lankaa.
Laitoin osan jäkälistä lasipurkkiin ja päälle ammoniakki-vesiseosta. Aluksi liemi oli vaaleanvihreää, mutta väri muuttui hetken kuluttua tummanruskeaksi. ”Röyhelöliemi” on tekeytynyt viileällä kuistilla pari viikkoa ja värin on voimakasta tummanruskeaa. Kokeilen sillä värjäämistä myöhemmin. Jos tulos on käypänen laitan loput kuivatut röyhelöt ammoniakkiin tekeytymään.


Pitkiä ”naavapartoja” kasvaa kosteissa valoisissa vanhoissa metsissä havu- ja lehtipuilla. Kuvan riippunaavat ovat Keski-Suomesta Kinnulasta. Siellä naavat ovat yleisempiä kun täällä Etelä-Suomessa. Riippuvia naavoja on useita lajeja joiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Yleisin laji on riippunaava Usnea filipendula Stirt.
Naavat ja lupot erottaa toisistaan kun vetää ja venyttää ”partatuppoa” varovasti. Naavasta erottuu pääranka joka ei katkea. Luppo puolestaan napsahtaa poikki, sillä ei ole päärankaa.
Minulla on naavapartametsänomistajan lupa kerätä metsästä muutakin kuin mitä jokamiehenoikeudet sallivat. En kuitenkaan raaskinut kiskoa puista naavaa, vaan keräsin hangelle pudonneita partapalleroita värjäyskokeiluun.
Keittelin naavakattilaa hiljakseen pari tuntia. Liemeen ei irronnut sanottavasti mitään väriä. Naavakattila on ollut ulkona pian viikon, koska en ole ennättänyt jatkamaan kokeilua. Kun yöt ovat olleet kylmiä liemi on jäätynyt öisin ja sulanut taas päivällä. Tämä luonnon ”käsittely” on ehkä hiukan voimistanut liemen väriä.
Laitoin osan naavasta ammoniakki-vesiseokseen muhimaan. Liemi on nyt hyvin voimakasta tummanruskeaa. Kokeilen mitä väriä siitä irtoaa, jos se näyttää lupaavalta laitan keitetyt naavat myös ammoniakki-vesiseokseen likoamaan.

Kevätkiireideni eräs aiheuttaja on mahlan valutus .
Näyttää siltä, että melko pian koivuihin puhkeaa hiirenkorvat ja se tietää mahlakauden päättymistä.

huhtikuuta 07, 2009

”Välineurheilua”

Äitini on aina kerännyt vanhoja esineitä ja niitä onkin kertynyt hänelle melkoinen ”museokokoelma”. Hänen talon muuttosiivouksen yhteydessä olen tehnyt yllättäviä löytöjä. Suuren talon uumenista on löytynyt kädentaitoja harrastavalle käyttökelpoista tavaraa.

Tähän asti olen käyttänyt vyyhdinpuuna jaloilla olevaa, taitettavaa pyykkitelinettä. Pyykkitelineen käyttämiseen on hioutunut ihan oma tekniikka. Telineen leveys on määrännyt vyyhtien koon, eli ovat olleet aika lyhyitä ja pieniä. Välillä olen vyyhdinpuusta haaveillut, mutta hinnat ovat olleet mielestäni aika kohtuuttomia joten hankkimatta on jäänyt. Silloin kun toista käsiparia ei ole ollut lähettyvillä olen kehittänyt kummallisiakin tapoja langan saamiseksi kerille. Useimmiten olen kannatellut vyyhtiä polvilla, samalla on vatsalihaksetkin saaneet jumppaa.

Tämä vyyhdinpuu on ollut viimeksi koristeena. Se oli kasattu katseltavaksi, ei käytettäväksi. Kokosin sen osittain uudestaan ja huomasin siitä puuttuvan kaksi rimaa. Osa rimoista oli kiinnitetty toisiinsa rautalangalla, osa narulla vähän miten sattuu. Poistin rautalangat ja korvasin ne hamppunarulla. Jos se ei kestä käytössä vaihdan tilalle hauenkoukkusiimaa, jota on jäljellä lainassa olleiden kangaspuiden käytön jäljiltä. Rimojen puuttumisesta huolimatta vehje toimii ihan hyvin. Pientä tekniikan hiomista lankojen vyyhditys vielä kyllä vaatii.
Uusien rimojen tekeminen ei ole vaikeaa, sopivien aihioiden löytäminen voi olla se vaikein asia.
Kun en tiedä minkälaiset ”stopparit” tällaiseen vyyhdinpuuhun kuuluu laitoin näin aluksi ala- ja yläreikiin pätkän rautalankaa, jotta kehä pysyy sopivana. Jonkinlaiset reikiin sopivat puutapit voisi tietenkin vuolla samalla kuin nikkaroi rimat.

Ehdottomasti mukavin yllätys on tämä hyväkuntoinen vuonna 1919 painettu kotivärjäyskirja. Olen sitä lehteillyt silloin tällöin, mutta tällä hetkellä on viihdyttävä enimmäkseen opiskelukirjojen parissa.
Kirjasta löytyy ohjeita myös pellavan värjäämiseen, mukava sattuma sillä sain äidiltäni kassillisen pellavalankoja. Pellavan värjäämistä en ole vielä kokeillut.


Näitäkin työkaluja kaipasin pari vuotta sitten kun sain lampaanvillaa ison paperisäkillisen. Silloin en lopulta ennättänyt villan käsittelyyn paneutumaan. Homma tyssäsi myös siihen kun ei ollut ammoniakkia villojen pesuun. Onnekseni villan saantiin on minulla ehtymätön luonnonvara, tarvittaessa saan villaa useastakin paikasta.
Karstojen lisäksi ajattelin tarvitsevani jossain vaiheessa tietenkin rukkia ja niin sekin työkalu tuli otettua talteen. Rukin kuntoon en ole vielä tarkemmin perehtynyt. Villan karstaaminen ja kehrääminen onkin opeteltava jossain vaiheessa aivan alusta. Varmaankin vasta ensi talvena on aikaa perehtyä näiden kädentaitojen opetteluun.

huhtikuuta 02, 2009

Väräjäys samettikukilla Tagetes

Kouliessani samettikukan taimia kylvölaatikosta ruukkuihin tuli mieleeni varastossa olevat kuivatut samettikukat. Vähän kaikkea on tullut kerättyä ja kuivattua varastoon kuin hamsteri. Olen odottanut malttamattomana lämpimiä kevätpäiviä, että voisin aloittaa ulkovärjäyskauden. Ammoniakkiliemissä on tekeytymässä yhtä ja toista mielenkiintoista. Vuosi sitten krookukset kukkivat pihassa, nyt niitä peittää vielä paksu hanki.

”Aikaa” odotellessa värjäsin samettikukilla.
150 g:lla samettikukkia sain värjättyä yhteensä 300 g lankaa.
1. värjäyksessä puretin langat alunalla ja viinikivellä värjäyksen yhteydessä. Värjäsin tunnin verran ja jäähdytin langat liemessä seuraavaan päivään.
2. värjäyksessä luonnonvalkoiset langat olivat voimakkaasti alunaesipuretettuja.
Kolmannen samettikukkavärjäyksen langat puretin alunalla ja viinikivellä värjäyksen yhteydessä.

1. vaalean harmaa 7veljestä, ensimmäisestä värjäyksestä.
Toinen värjäys: 2. 7veljestä luonnonvalkoinen ja 3. Pirtin kampalanka. Pirtin lanka värjääntyi aivan upeaksi kirkkaan keltaiseksi.
Kolmannen värjäyksen luonnonvalkoinen Isoveli lanka on selvästi vielä keltainen, mutta kovin valju verrattuna toisen värjäyksen väreihin.