helmikuuta 19, 2009

Verihelttaseitikkivärjäys Cortinarius semisanguineus

Blutblättriger Hautkopf, Cortinaire à moitié rouge sang

Varastooni on kertynyt oikein mukavasti kuivattuja verihelttaseitikkejä. Kiitos ystävien jotka ovat antaneet vinkkejä hyvistä kasvupaikoista sekä keränneet ja kuivaneet minulle värisieniä. Osa verihelttaseitikeistä on kuivattu jalka ja lakki erikseen osa kokonaisina.
Kuvassa männyn juurella kasvaneita nuoria verihelttaseitikkejä.

Uuden tutkimustiedon mukaan verihelttaseitikkejä saattaakin olla kaksi lajia. Tätä olen vähän epäillytkin :D verihelttaseitikkien ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Kuusen seurassa kasvava ”kuusiveriheltta” on hehkeämpi, väreiltään kuten hurmeseitikki Cortinarius phoeniceus.
Hurmeseitikki muistuttaa verihelttaseitikkiä, mutta jalka ”kirjavan” , punainen helttoihin asti ja lakki on selvästi punaisempi. Hurmeseitikin sanotaan olevan parempi värisieni kuin verihelttaseitikki. En ole koskaan löytänyt niin paljon hurmeseitikkejä, että olisin voinut kokeilla sienten eroja.

Muutama vuosi sitten keräsin Ruissalosta kallioisesta männiköstä verihelttaseitikkejä. Värjäsin niillä heti tuoreena. Saamani väri oli paljon laimeampi kuin mitä pohjoisemmasta kerätyistä seitikeistä olen saanut. En tiedä vielä onko kasvupaikan maantieteellisellä sijainnilla merkitystä väreihin. Varastossani nyt olevat verihelttaseitikin on kerätty Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Minulle on tulossa verihelttoja jotka on kerätty Koillis-Savosta. Kokeilen myöhemmin eri paikoista kerättyjen verihelttaseitikkien antamaa värjäystulosta.

Kuvassa vanhoja verihelttaseitikkejä. Tulevan syksyn aikana perehdyn vähän tarkemmin kuusen ja männyn seurassa kasvaviin verihelttaseitikkeihin. Lajittelen ne jo metsässä ja kokeilen onko niissä eroa värjäyksessä. Kuivaan ja säilytän erikseen myös mahdollisesti eteen tulevat hurmeseitikit. Jospa jossain vaiheessa saisi hurmeseitikkejä kasaan edes pienen värjäyksen verran.

Vähän erilainen verihelttaseitikkivärjäys
100 g kuivattuja kokonaisia verihelttaseitikkejä
n. 5 litraa vettä
Etikkaa niin, että pH 3
Vuorokauden liotus
Liotuksen jälkeen liemi oli vaalean keltaista. Laitoin liemeen erään seitikkivärjäyksen viimeisestä värjäyksestä haalean kellertäväksi värjättyä lankaa ja raidankäävän jälkivärjäyksen jäljiltä beessiä lankaa yhteensä 50 g.
Nostin liemen lämpötilaa varovasti hiljakseen. Aika nopeasti langat alkoivat punertamaan. 55 asteessa punertuminen oli voimakasta. Pidin liemen lämpötilan n. 60 asteen tuntumassa puolisentoista tuntia. Jäähdytin langat liemessä ja nostin ne etikkaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Laitoin langat kuivumaan ja pesin vasta seuraavana päivänä. Värit olivat oranssinpunaisia.

Liemi oli värjäyksen jälkeen värikylläistä. Laitoin kattilaan 30 g raidankäävän jälkivärjäyksen jäljiltä vaaleaa beessiä lankaa. Värjäsin nyt korkeammassa lämpötilassa 80 – 90 asteessa tunnin verran. Alussa lankaan tarttui hyvin punaista väriä. Jäähdytys liemessä, etikkavesikylvetys, kuivatus ja pesu kuten edellä. Väristä tuli mieleen haalea porkkana.

Kolmannen värjäyksen aluksi keitin liemen vasta nyt oikein kunnolla kiehuttaen tunnin ajan. Käytin jälleen kertaalleen värjättyjä lankoja. Värjäsin beessiä ja kellertävää yhteensä 50 g. Tunnin värjäys 85 asteessa. Jatkotoimenpiteen kuten edellä.

1. Ensimmäisestä värjäyksestä, langan pohjaväri beessi.
2. Ensimmäisestä värjäyksestä, langan pohjaväri kellertävä.
3. Toisesta värjäyksestä, langan pohjaväri beessi.
4. Kolmannesta värjäyksestä, langan pohjaväri beessi.
5. Kolmannesta värjäyksestä, langan pojaväri keltainen.

Lankojen pohjavärillä oli selvästi vaikutusta ensimmäisessä värjäyksessä. Lanka numero 2 on suosikkini, toki muutkin värit ovat kauniita ja poikkeavat sävyiltään aikaisemmista verihelttaseitikeistä saamistani väreistä. Mukava huomata, että värjäyksissä haileiksi jääneistä langoista voi saada näin kauniita.

helmikuuta 12, 2009

Viitaseitikki, Cortinarius uliginosus värjäyskokeilussa

Viitaseitikin hyvä tuntomerkki on keltaisen jalan punertava epätasainen röpeliäisyys. Jalan malto ja heltat ovat kauniin hennon keltaiset. Lakin väri on punaruskea ja malto punakeltaista. Lakin koko n. 5 cm, jalka paksuhko ja pitkä verrattuna lakin kokoon.

Viime syksynä kulkemissani maastoissa viitaseitikki ei ollut kovin runsas. Sain kokoon kuivattuna vain 50 g viitaseitikkejä. Viitaseitikki kasvaa pajujen seurassa rantametsiköissä ja muissa kosteissa paikoissa yleisesti pieninä ryhminä. ”Kasvuaika”, esiintymisaika on pitkä heinäkuusta syksyyn.

Väriliemi liottamisen jälkeen.
Laiton neljään litraan lämmintä vettä kaikki kuivaamani viitaseitikit. Ajattelemattomuuttani aloin murskaamaan sieniä pussissa. Osa meni aivan murusiksi kunnes havahduin. Edellisenä päivänä olin maustanut ruokaa kuivatuilla ruokasienillä siitä oli varmaankin jäänyt näppeihin murskaamisinto. Värjäystulokseen tällä ei lienee vaikutusta, mutta lankojen puhdistaminen oli työläämpää. Liemen siivilöinti käväisi kyllä mielessä, mutta koska sieniä oli melko vähän enkä ollut aikaisemmin värjännyt viitaseitikeillä katsoin parhaimmaksi antaa murusten olla ja ottaa tyynenä vastaan lankojen nyppimisoperaatio.


Keitetty liemi.
Keittelin värilientä seuraavana päivänä hiljakseen kolmisen tuntia. Väri voimistui selvästi. Liemen jäähdyttyä laitoin kattilaan 50 g aluna-viinikiviesipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Värjäsin tunnin verran aika tasaisesti 83 asteessa. Lanka näytti liemessä lähinnä ruskealta, annoin sen jäähtyä rauhassa seuraavaan päivään.
Puristelin langan, nypin enimmät sienen palat pois ja laitoin vyyhdin kuivumaan. Kuivuttuaan lanka oli vaaleaa punaruskeaa. Liotin vyyhtiä hetken etikkavedessä ennen pesua. Väriä ei lähtenyt kovin paljon.
Liemi oli värjäyksen jälkeen punertavaa ja laitoinkin uuden vyyhdin 40 g luonnonvalkoista esipuretettu lankaa värjääntymään. Viitaseitikeistä ei kuitenkaan lankaan jäänyt kuin hentoa kellertävää väriä.


Alempi lanka 1. värjäyksestä ja ylempi jälkivärjäyksestä. Kuvassa näkyy lankoihin jäänyt sienimoska. Lankamäärä on onneksi pieni ja osa ”roskista” lähtee varmaankin voimakkaalla ravistelulla, osa nyppimällä.

Viitaseitikeistä saamani 1. väri on aivan omanlaistaan, verrattuna muihin tähänastisiin seitikkikokeiluihin. Varmaankin pienemmällä lankamäärällä olisi saanut tummempaa väriä. Hyötysuhde ei ole kuitenkaan huonoimmasta päästä laisinkaan. Lisäksi pitkä esiintymisaika antaa hyvän mahdollisuuden viitaseitikkien hyödyntämiseksi värjäyksessä.