helmikuuta 19, 2009

Verihelttaseitikkivärjäys Cortinarius semisanguineus

Blutblättriger Hautkopf, Cortinaire à moitié rouge sang

Varastooni on kertynyt oikein mukavasti kuivattuja verihelttaseitikkejä. Kiitos ystävien jotka ovat antaneet vinkkejä hyvistä kasvupaikoista sekä keränneet ja kuivaneet minulle värisieniä. Osa verihelttaseitikeistä on kuivattu jalka ja lakki erikseen osa kokonaisina.
Kuvassa männyn juurella kasvaneita nuoria verihelttaseitikkejä.

Uuden tutkimustiedon mukaan verihelttaseitikkejä saattaakin olla kaksi lajia. Tätä olen vähän epäillytkin :D verihelttaseitikkien ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Kuusen seurassa kasvava ”kuusiveriheltta” on hehkeämpi, väreiltään kuten hurmeseitikki Cortinarius phoeniceus.
Hurmeseitikki muistuttaa verihelttaseitikkiä, mutta jalka ”kirjavan” , punainen helttoihin asti ja lakki on selvästi punaisempi. Hurmeseitikin sanotaan olevan parempi värisieni kuin verihelttaseitikki. En ole koskaan löytänyt niin paljon hurmeseitikkejä, että olisin voinut kokeilla sienten eroja.

Muutama vuosi sitten keräsin Ruissalosta kallioisesta männiköstä verihelttaseitikkejä. Värjäsin niillä heti tuoreena. Saamani väri oli paljon laimeampi kuin mitä pohjoisemmasta kerätyistä seitikeistä olen saanut. En tiedä vielä onko kasvupaikan maantieteellisellä sijainnilla merkitystä väreihin. Varastossani nyt olevat verihelttaseitikin on kerätty Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Minulle on tulossa verihelttoja jotka on kerätty Koillis-Savosta. Kokeilen myöhemmin eri paikoista kerättyjen verihelttaseitikkien antamaa värjäystulosta.

Kuvassa vanhoja verihelttaseitikkejä. Tulevan syksyn aikana perehdyn vähän tarkemmin kuusen ja männyn seurassa kasvaviin verihelttaseitikkeihin. Lajittelen ne jo metsässä ja kokeilen onko niissä eroa värjäyksessä. Kuivaan ja säilytän erikseen myös mahdollisesti eteen tulevat hurmeseitikit. Jospa jossain vaiheessa saisi hurmeseitikkejä kasaan edes pienen värjäyksen verran.

Vähän erilainen verihelttaseitikkivärjäys
100 g kuivattuja kokonaisia verihelttaseitikkejä
n. 5 litraa vettä
Etikkaa niin, että pH 3
Vuorokauden liotus
Liotuksen jälkeen liemi oli vaalean keltaista. Laitoin liemeen erään seitikkivärjäyksen viimeisestä värjäyksestä haalean kellertäväksi värjättyä lankaa ja raidankäävän jälkivärjäyksen jäljiltä beessiä lankaa yhteensä 50 g.
Nostin liemen lämpötilaa varovasti hiljakseen. Aika nopeasti langat alkoivat punertamaan. 55 asteessa punertuminen oli voimakasta. Pidin liemen lämpötilan n. 60 asteen tuntumassa puolisentoista tuntia. Jäähdytin langat liemessä ja nostin ne etikkaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Laitoin langat kuivumaan ja pesin vasta seuraavana päivänä. Värit olivat oranssinpunaisia.

Liemi oli värjäyksen jälkeen värikylläistä. Laitoin kattilaan 30 g raidankäävän jälkivärjäyksen jäljiltä vaaleaa beessiä lankaa. Värjäsin nyt korkeammassa lämpötilassa 80 – 90 asteessa tunnin verran. Alussa lankaan tarttui hyvin punaista väriä. Jäähdytys liemessä, etikkavesikylvetys, kuivatus ja pesu kuten edellä. Väristä tuli mieleen haalea porkkana.

Kolmannen värjäyksen aluksi keitin liemen vasta nyt oikein kunnolla kiehuttaen tunnin ajan. Käytin jälleen kertaalleen värjättyjä lankoja. Värjäsin beessiä ja kellertävää yhteensä 50 g. Tunnin värjäys 85 asteessa. Jatkotoimenpiteen kuten edellä.

1. Ensimmäisestä värjäyksestä, langan pohjaväri beessi.
2. Ensimmäisestä värjäyksestä, langan pohjaväri kellertävä.
3. Toisesta värjäyksestä, langan pohjaväri beessi.
4. Kolmannesta värjäyksestä, langan pohjaväri beessi.
5. Kolmannesta värjäyksestä, langan pojaväri keltainen.

Lankojen pohjavärillä oli selvästi vaikutusta ensimmäisessä värjäyksessä. Lanka numero 2 on suosikkini, toki muutkin värit ovat kauniita ja poikkeavat sävyiltään aikaisemmista verihelttaseitikeistä saamistani väreistä. Mukava huomata, että värjäyksissä haileiksi jääneistä langoista voi saada näin kauniita.

4 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Olen myös kuivattanut verihelttaseitikkejä, ne on ollut jo useamman vuoden säilytyksessä.
Mitenkäs tuo etikka muuttaa vai muutaako tuota värjäystulosta?

Pia kirjoitti...

Minullakin on kuivattuja verihelttaseitikkejä, lakit ja jalat erikseen, jotta lakeista saatava punainen väri olisi mahdollisimman voimakas. En ole vielä niillä värjännyt, kun riittävästi ei ole ollut.

Nyt kun parhaillaan kudon kasvivärjätyistä langoista huivia, huomaan, että kaipasin jotain vaalean beessin sävyistä lankaa. Eli niitä haaleampiakin värejä saa olla kirjoneuleessa. Niiden avulla saadaan kirkaat värit esiin. Ja minäkin yritän aina ne haaleammat värjätä uudelleen. Eli nyt voi olla niihinkin tyytyväisiä.

Hattis-Leena kirjoitti...

Seitikkivärjäyksessä on aina tärkeää huuhdella / liottaa langat ennen pesua etikkavedessä. Seitikkien sisältämät väriaineet tarttuvat etikan ansioista lankaan pysyvämmin eivätkä huuhtoudu pois pesussa.
Lisäksi kun liemen pH on mahdollisimman hapan seitikkien punaiset väriaineet tulevat helpommin liukoisiksi ja tarttuvat lankoihin paremmin. Värjäysliemeen lisätty etikka loraus siis antaa punaisempia värejä. Tästä seitikkivärjäyksestä sain etikan avulla enemmän punaisia värejä vaikka mukana oli keltaisia väriaineita sisältävät jalat.
Punaiset väriaineet tarttuvat lankoihin matalammassa lämpötilassa kuin keltaiset. Keltaiset väriaineet ovat myös tavallaan ”hitaampia” tarttumaan lankaan ja siksi esim. verihelttaseitikkien jälkivärjäykset ovat keltaisempia ja lopulta heleän keltaisia.

Olen samaa mieltä, että kirjoneuleissa ”tarvitaan” vaaleita sävyjä. Hennoille ja vaaleille väreillä on käyttöä myös vauvaneuleissa.

Kaijaleena kirjoitti...

Tuo seitikkivärjäys syksyllä oli niin ihanaa tuon valtaisen verihelttaseitikkisadon takia. Happamassa liemessä tulee todella kauniita heleitä värejä kuten nuo sinun värisi ovat ja seitikin väri aina voittaa, vaikka alla onkin jokin muu väri, joka vähän vaikuttaa. Kokeilin syksyllä myös emäksistä lientä, eli lirautin pikkiriikkisen ammoniakkia veteen ja silloin tulikin aniliinin punaista lankaa ja rautaisessa porakaivon vedessä yön yli lionneesta langasta tuli tummanruskeaa. Suoranaista seikkailua! Nyt kun luin juttusi, niin tekisi mieli ryhtyä värjäämään kuivaamillani sienillä, mutta taidan odottaa kumminkin keväämpää, jotta neutraalia vettä olisi helpommin tarjolla