helmikuuta 12, 2009

Viitaseitikki, Cortinarius uliginosus värjäyskokeilussa

Viitaseitikin hyvä tuntomerkki on keltaisen jalan punertava epätasainen röpeliäisyys. Jalan malto ja heltat ovat kauniin hennon keltaiset. Lakin väri on punaruskea ja malto punakeltaista. Lakin koko n. 5 cm, jalka paksuhko ja pitkä verrattuna lakin kokoon.

Viime syksynä kulkemissani maastoissa viitaseitikki ei ollut kovin runsas. Sain kokoon kuivattuna vain 50 g viitaseitikkejä. Viitaseitikki kasvaa pajujen seurassa rantametsiköissä ja muissa kosteissa paikoissa yleisesti pieninä ryhminä. ”Kasvuaika”, esiintymisaika on pitkä heinäkuusta syksyyn.

Väriliemi liottamisen jälkeen.
Laiton neljään litraan lämmintä vettä kaikki kuivaamani viitaseitikit. Ajattelemattomuuttani aloin murskaamaan sieniä pussissa. Osa meni aivan murusiksi kunnes havahduin. Edellisenä päivänä olin maustanut ruokaa kuivatuilla ruokasienillä siitä oli varmaankin jäänyt näppeihin murskaamisinto. Värjäystulokseen tällä ei lienee vaikutusta, mutta lankojen puhdistaminen oli työläämpää. Liemen siivilöinti käväisi kyllä mielessä, mutta koska sieniä oli melko vähän enkä ollut aikaisemmin värjännyt viitaseitikeillä katsoin parhaimmaksi antaa murusten olla ja ottaa tyynenä vastaan lankojen nyppimisoperaatio.


Keitetty liemi.
Keittelin värilientä seuraavana päivänä hiljakseen kolmisen tuntia. Väri voimistui selvästi. Liemen jäähdyttyä laitoin kattilaan 50 g aluna-viinikiviesipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Värjäsin tunnin verran aika tasaisesti 83 asteessa. Lanka näytti liemessä lähinnä ruskealta, annoin sen jäähtyä rauhassa seuraavaan päivään.
Puristelin langan, nypin enimmät sienen palat pois ja laitoin vyyhdin kuivumaan. Kuivuttuaan lanka oli vaaleaa punaruskeaa. Liotin vyyhtiä hetken etikkavedessä ennen pesua. Väriä ei lähtenyt kovin paljon.
Liemi oli värjäyksen jälkeen punertavaa ja laitoinkin uuden vyyhdin 40 g luonnonvalkoista esipuretettu lankaa värjääntymään. Viitaseitikeistä ei kuitenkaan lankaan jäänyt kuin hentoa kellertävää väriä.


Alempi lanka 1. värjäyksestä ja ylempi jälkivärjäyksestä. Kuvassa näkyy lankoihin jäänyt sienimoska. Lankamäärä on onneksi pieni ja osa ”roskista” lähtee varmaankin voimakkaalla ravistelulla, osa nyppimällä.

Viitaseitikeistä saamani 1. väri on aivan omanlaistaan, verrattuna muihin tähänastisiin seitikkikokeiluihin. Varmaankin pienemmällä lankamäärällä olisi saanut tummempaa väriä. Hyötysuhde ei ole kuitenkaan huonoimmasta päästä laisinkaan. Lisäksi pitkä esiintymisaika antaa hyvän mahdollisuuden viitaseitikkien hyödyntämiseksi värjäyksessä.

2 kommenttia:

Eija kirjoitti...

On niin kauniin ruskeita sävyjä tässä niinkuin edellisessäkin postauksessasi.

Kaijaleena kirjoitti...

Todella omanlaisensa värit, niin kuin kirjoitat. Katselenkin ensikesänä sillä silmällä metsiä, että josko löytyisi viitaseitikkejä. En ole mikään hyvä seitikkien tunnistamisessa, mutta pikkuhiljaa opin.