huhtikuuta 21, 2009

Jäkäläkokeiluja: harmaaröyhelö, Platismatia glauca ja riippunaava, Usnea filipendula Stirt.

Pensasjäkäliin kuuluva harmaaröyhelö kasvaa päällyskasvina eli epifyyttinä havu- ja lehtipuiden oksilla. Kuvan harmaaröyhelö on poikkeuksellisen vihreä kosteudesta johtuen. Yleensä väri on päältä vaaleanharmaa -vihertävä ja alta tummanruskea-musta. Melko kookaaksi kasvava harmaaröyhelö on yleinen jäkälä koko Suomessa.

Kuvassa kuivuneiden jäkälien alapuolta. Vaivattomimmin jäkälää saa kerättyä maahan pudonneilta oksilta kostealla säällä. Silloin se irtoaa kasvualustastaan hyvin. Puista pudonneet oksan kappaleet ja jäkälät erottaa lumihangelta helposti. Keräsin näppärästi harmaaröyhelöä ennen lumien sulamista hangelta. Harmaaröyhelö on helppo kuivata, koska jäkälä on paperinohut.

Keitin pienen osan jäkälistä ja tein koevärjäyksen. Keittovärjäyksessä sain lankaan vaaleankeltaista väriä. Toisessa koevärjäyksessä sain ruskeampaa lankaa.
Laitoin osan jäkälistä lasipurkkiin ja päälle ammoniakki-vesiseosta. Aluksi liemi oli vaaleanvihreää, mutta väri muuttui hetken kuluttua tummanruskeaksi. ”Röyhelöliemi” on tekeytynyt viileällä kuistilla pari viikkoa ja värin on voimakasta tummanruskeaa. Kokeilen sillä värjäämistä myöhemmin. Jos tulos on käypänen laitan loput kuivatut röyhelöt ammoniakkiin tekeytymään.


Pitkiä ”naavapartoja” kasvaa kosteissa valoisissa vanhoissa metsissä havu- ja lehtipuilla. Kuvan riippunaavat ovat Keski-Suomesta Kinnulasta. Siellä naavat ovat yleisempiä kun täällä Etelä-Suomessa. Riippuvia naavoja on useita lajeja joiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Yleisin laji on riippunaava Usnea filipendula Stirt.
Naavat ja lupot erottaa toisistaan kun vetää ja venyttää ”partatuppoa” varovasti. Naavasta erottuu pääranka joka ei katkea. Luppo puolestaan napsahtaa poikki, sillä ei ole päärankaa.
Minulla on naavapartametsänomistajan lupa kerätä metsästä muutakin kuin mitä jokamiehenoikeudet sallivat. En kuitenkaan raaskinut kiskoa puista naavaa, vaan keräsin hangelle pudonneita partapalleroita värjäyskokeiluun.
Keittelin naavakattilaa hiljakseen pari tuntia. Liemeen ei irronnut sanottavasti mitään väriä. Naavakattila on ollut ulkona pian viikon, koska en ole ennättänyt jatkamaan kokeilua. Kun yöt ovat olleet kylmiä liemi on jäätynyt öisin ja sulanut taas päivällä. Tämä luonnon ”käsittely” on ehkä hiukan voimistanut liemen väriä.
Laitoin osan naavasta ammoniakki-vesiseokseen muhimaan. Liemi on nyt hyvin voimakasta tummanruskeaa. Kokeilen mitä väriä siitä irtoaa, jos se näyttää lupaavalta laitan keitetyt naavat myös ammoniakki-vesiseokseen likoamaan.

Kevätkiireideni eräs aiheuttaja on mahlan valutus .
Näyttää siltä, että melko pian koivuihin puhkeaa hiirenkorvat ja se tietää mahlakauden päättymistä.

huhtikuuta 07, 2009

”Välineurheilua”

Äitini on aina kerännyt vanhoja esineitä ja niitä onkin kertynyt hänelle melkoinen ”museokokoelma”. Hänen talon muuttosiivouksen yhteydessä olen tehnyt yllättäviä löytöjä. Suuren talon uumenista on löytynyt kädentaitoja harrastavalle käyttökelpoista tavaraa.

Tähän asti olen käyttänyt vyyhdinpuuna jaloilla olevaa, taitettavaa pyykkitelinettä. Pyykkitelineen käyttämiseen on hioutunut ihan oma tekniikka. Telineen leveys on määrännyt vyyhtien koon, eli ovat olleet aika lyhyitä ja pieniä. Välillä olen vyyhdinpuusta haaveillut, mutta hinnat ovat olleet mielestäni aika kohtuuttomia joten hankkimatta on jäänyt. Silloin kun toista käsiparia ei ole ollut lähettyvillä olen kehittänyt kummallisiakin tapoja langan saamiseksi kerille. Useimmiten olen kannatellut vyyhtiä polvilla, samalla on vatsalihaksetkin saaneet jumppaa.

Tämä vyyhdinpuu on ollut viimeksi koristeena. Se oli kasattu katseltavaksi, ei käytettäväksi. Kokosin sen osittain uudestaan ja huomasin siitä puuttuvan kaksi rimaa. Osa rimoista oli kiinnitetty toisiinsa rautalangalla, osa narulla vähän miten sattuu. Poistin rautalangat ja korvasin ne hamppunarulla. Jos se ei kestä käytössä vaihdan tilalle hauenkoukkusiimaa, jota on jäljellä lainassa olleiden kangaspuiden käytön jäljiltä. Rimojen puuttumisesta huolimatta vehje toimii ihan hyvin. Pientä tekniikan hiomista lankojen vyyhditys vielä kyllä vaatii.
Uusien rimojen tekeminen ei ole vaikeaa, sopivien aihioiden löytäminen voi olla se vaikein asia.
Kun en tiedä minkälaiset ”stopparit” tällaiseen vyyhdinpuuhun kuuluu laitoin näin aluksi ala- ja yläreikiin pätkän rautalankaa, jotta kehä pysyy sopivana. Jonkinlaiset reikiin sopivat puutapit voisi tietenkin vuolla samalla kuin nikkaroi rimat.

Ehdottomasti mukavin yllätys on tämä hyväkuntoinen vuonna 1919 painettu kotivärjäyskirja. Olen sitä lehteillyt silloin tällöin, mutta tällä hetkellä on viihdyttävä enimmäkseen opiskelukirjojen parissa.
Kirjasta löytyy ohjeita myös pellavan värjäämiseen, mukava sattuma sillä sain äidiltäni kassillisen pellavalankoja. Pellavan värjäämistä en ole vielä kokeillut.


Näitäkin työkaluja kaipasin pari vuotta sitten kun sain lampaanvillaa ison paperisäkillisen. Silloin en lopulta ennättänyt villan käsittelyyn paneutumaan. Homma tyssäsi myös siihen kun ei ollut ammoniakkia villojen pesuun. Onnekseni villan saantiin on minulla ehtymätön luonnonvara, tarvittaessa saan villaa useastakin paikasta.
Karstojen lisäksi ajattelin tarvitsevani jossain vaiheessa tietenkin rukkia ja niin sekin työkalu tuli otettua talteen. Rukin kuntoon en ole vielä tarkemmin perehtynyt. Villan karstaaminen ja kehrääminen onkin opeteltava jossain vaiheessa aivan alusta. Varmaankin vasta ensi talvena on aikaa perehtyä näiden kädentaitojen opetteluun.

huhtikuuta 02, 2009

Väräjäys samettikukilla Tagetes

Kouliessani samettikukan taimia kylvölaatikosta ruukkuihin tuli mieleeni varastossa olevat kuivatut samettikukat. Vähän kaikkea on tullut kerättyä ja kuivattua varastoon kuin hamsteri. Olen odottanut malttamattomana lämpimiä kevätpäiviä, että voisin aloittaa ulkovärjäyskauden. Ammoniakkiliemissä on tekeytymässä yhtä ja toista mielenkiintoista. Vuosi sitten krookukset kukkivat pihassa, nyt niitä peittää vielä paksu hanki.

”Aikaa” odotellessa värjäsin samettikukilla.
150 g:lla samettikukkia sain värjättyä yhteensä 300 g lankaa.
1. värjäyksessä puretin langat alunalla ja viinikivellä värjäyksen yhteydessä. Värjäsin tunnin verran ja jäähdytin langat liemessä seuraavaan päivään.
2. värjäyksessä luonnonvalkoiset langat olivat voimakkaasti alunaesipuretettuja.
Kolmannen samettikukkavärjäyksen langat puretin alunalla ja viinikivellä värjäyksen yhteydessä.

1. vaalean harmaa 7veljestä, ensimmäisestä värjäyksestä.
Toinen värjäys: 2. 7veljestä luonnonvalkoinen ja 3. Pirtin kampalanka. Pirtin lanka värjääntyi aivan upeaksi kirkkaan keltaiseksi.
Kolmannen värjäyksen luonnonvalkoinen Isoveli lanka on selvästi vielä keltainen, mutta kovin valju verrattuna toisen värjäyksen väreihin.