huhtikuuta 21, 2009

Jäkäläkokeiluja: harmaaröyhelö, Platismatia glauca ja riippunaava, Usnea filipendula Stirt.

Pensasjäkäliin kuuluva harmaaröyhelö kasvaa päällyskasvina eli epifyyttinä havu- ja lehtipuiden oksilla. Kuvan harmaaröyhelö on poikkeuksellisen vihreä kosteudesta johtuen. Yleensä väri on päältä vaaleanharmaa -vihertävä ja alta tummanruskea-musta. Melko kookaaksi kasvava harmaaröyhelö on yleinen jäkälä koko Suomessa.

Kuvassa kuivuneiden jäkälien alapuolta. Vaivattomimmin jäkälää saa kerättyä maahan pudonneilta oksilta kostealla säällä. Silloin se irtoaa kasvualustastaan hyvin. Puista pudonneet oksan kappaleet ja jäkälät erottaa lumihangelta helposti. Keräsin näppärästi harmaaröyhelöä ennen lumien sulamista hangelta. Harmaaröyhelö on helppo kuivata, koska jäkälä on paperinohut.

Keitin pienen osan jäkälistä ja tein koevärjäyksen. Keittovärjäyksessä sain lankaan vaaleankeltaista väriä. Toisessa koevärjäyksessä sain ruskeampaa lankaa.
Laitoin osan jäkälistä lasipurkkiin ja päälle ammoniakki-vesiseosta. Aluksi liemi oli vaaleanvihreää, mutta väri muuttui hetken kuluttua tummanruskeaksi. ”Röyhelöliemi” on tekeytynyt viileällä kuistilla pari viikkoa ja värin on voimakasta tummanruskeaa. Kokeilen sillä värjäämistä myöhemmin. Jos tulos on käypänen laitan loput kuivatut röyhelöt ammoniakkiin tekeytymään.


Pitkiä ”naavapartoja” kasvaa kosteissa valoisissa vanhoissa metsissä havu- ja lehtipuilla. Kuvan riippunaavat ovat Keski-Suomesta Kinnulasta. Siellä naavat ovat yleisempiä kun täällä Etelä-Suomessa. Riippuvia naavoja on useita lajeja joiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Yleisin laji on riippunaava Usnea filipendula Stirt.
Naavat ja lupot erottaa toisistaan kun vetää ja venyttää ”partatuppoa” varovasti. Naavasta erottuu pääranka joka ei katkea. Luppo puolestaan napsahtaa poikki, sillä ei ole päärankaa.
Minulla on naavapartametsänomistajan lupa kerätä metsästä muutakin kuin mitä jokamiehenoikeudet sallivat. En kuitenkaan raaskinut kiskoa puista naavaa, vaan keräsin hangelle pudonneita partapalleroita värjäyskokeiluun.
Keittelin naavakattilaa hiljakseen pari tuntia. Liemeen ei irronnut sanottavasti mitään väriä. Naavakattila on ollut ulkona pian viikon, koska en ole ennättänyt jatkamaan kokeilua. Kun yöt ovat olleet kylmiä liemi on jäätynyt öisin ja sulanut taas päivällä. Tämä luonnon ”käsittely” on ehkä hiukan voimistanut liemen väriä.
Laitoin osan naavasta ammoniakki-vesiseokseen muhimaan. Liemi on nyt hyvin voimakasta tummanruskeaa. Kokeilen mitä väriä siitä irtoaa, jos se näyttää lupaavalta laitan keitetyt naavat myös ammoniakki-vesiseokseen likoamaan.

Kevätkiireideni eräs aiheuttaja on mahlan valutus .
Näyttää siltä, että melko pian koivuihin puhkeaa hiirenkorvat ja se tietää mahlakauden päättymistä.

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Jäämpä tässä odottamaan mitä ammoniakki liemistä ilmaantuu.