huhtikuuta 07, 2009

”Välineurheilua”

Äitini on aina kerännyt vanhoja esineitä ja niitä onkin kertynyt hänelle melkoinen ”museokokoelma”. Hänen talon muuttosiivouksen yhteydessä olen tehnyt yllättäviä löytöjä. Suuren talon uumenista on löytynyt kädentaitoja harrastavalle käyttökelpoista tavaraa.

Tähän asti olen käyttänyt vyyhdinpuuna jaloilla olevaa, taitettavaa pyykkitelinettä. Pyykkitelineen käyttämiseen on hioutunut ihan oma tekniikka. Telineen leveys on määrännyt vyyhtien koon, eli ovat olleet aika lyhyitä ja pieniä. Välillä olen vyyhdinpuusta haaveillut, mutta hinnat ovat olleet mielestäni aika kohtuuttomia joten hankkimatta on jäänyt. Silloin kun toista käsiparia ei ole ollut lähettyvillä olen kehittänyt kummallisiakin tapoja langan saamiseksi kerille. Useimmiten olen kannatellut vyyhtiä polvilla, samalla on vatsalihaksetkin saaneet jumppaa.

Tämä vyyhdinpuu on ollut viimeksi koristeena. Se oli kasattu katseltavaksi, ei käytettäväksi. Kokosin sen osittain uudestaan ja huomasin siitä puuttuvan kaksi rimaa. Osa rimoista oli kiinnitetty toisiinsa rautalangalla, osa narulla vähän miten sattuu. Poistin rautalangat ja korvasin ne hamppunarulla. Jos se ei kestä käytössä vaihdan tilalle hauenkoukkusiimaa, jota on jäljellä lainassa olleiden kangaspuiden käytön jäljiltä. Rimojen puuttumisesta huolimatta vehje toimii ihan hyvin. Pientä tekniikan hiomista lankojen vyyhditys vielä kyllä vaatii.
Uusien rimojen tekeminen ei ole vaikeaa, sopivien aihioiden löytäminen voi olla se vaikein asia.
Kun en tiedä minkälaiset ”stopparit” tällaiseen vyyhdinpuuhun kuuluu laitoin näin aluksi ala- ja yläreikiin pätkän rautalankaa, jotta kehä pysyy sopivana. Jonkinlaiset reikiin sopivat puutapit voisi tietenkin vuolla samalla kuin nikkaroi rimat.

Ehdottomasti mukavin yllätys on tämä hyväkuntoinen vuonna 1919 painettu kotivärjäyskirja. Olen sitä lehteillyt silloin tällöin, mutta tällä hetkellä on viihdyttävä enimmäkseen opiskelukirjojen parissa.
Kirjasta löytyy ohjeita myös pellavan värjäämiseen, mukava sattuma sillä sain äidiltäni kassillisen pellavalankoja. Pellavan värjäämistä en ole vielä kokeillut.


Näitäkin työkaluja kaipasin pari vuotta sitten kun sain lampaanvillaa ison paperisäkillisen. Silloin en lopulta ennättänyt villan käsittelyyn paneutumaan. Homma tyssäsi myös siihen kun ei ollut ammoniakkia villojen pesuun. Onnekseni villan saantiin on minulla ehtymätön luonnonvara, tarvittaessa saan villaa useastakin paikasta.
Karstojen lisäksi ajattelin tarvitsevani jossain vaiheessa tietenkin rukkia ja niin sekin työkalu tuli otettua talteen. Rukin kuntoon en ole vielä tarkemmin perehtynyt. Villan karstaaminen ja kehrääminen onkin opeteltava jossain vaiheessa aivan alusta. Varmaankin vasta ensi talvena on aikaa perehtyä näiden kädentaitojen opetteluun.

3 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Kivoja esineitä olet saanut. Itse en muuten käytä lampaan villan pesuun ammoniakkia. Ensin liottelen niitä viikon verran kylmässä vedessä. Jos villa on kovin likaista, vaihdan veden ja taas annan liota pari päivää.Tätä jatkan, kunnes vesi ei ole enää kovin likaista, lopuksi vielä vaihdan veden ja laitan siihen vähän mietoa villanpesuainetta. Annan liota siinä pari päivää, puristelen kevyesti ja sitten huuhtelen villat. Ihan hyviä on tullut.

Leena kirjoitti...

Ei nuo kerinpuut nyt niin kauhean vanhanaikaiset ole, kun itsekin olen tuollaiset ostanut. Rikki ne on vaan menneet, kun se puinen kiristäjäruuvi on mennyt poikki. Onkohan se sinullakin, kun käytät rautalankaa. Karstat ovat todella hyvänlaatuiset, vähän käytetyt, eikä edes ruosteessa. Mutta värjäyskirjasta olen kateellinen, vaikka käsittelisin vain kemiallista värjäystä.

Hattis-Leena kirjoitti...

Kiitos paljon Pia villan pesuohjeesta. Villan liottaminen kuulostaa oikein hyvältä ja yksinkertaiselta ratkaisulta.

Kastat ovat olleet pärekopassa sisätilassa koristeena ja siksi pysyneet hyvinä. Vuosia olen niitä katsellut tietämättä, että päätyvät joskus minulle käyttötavarana :D

Kotivärjäyskirjan neuvot ovat pääasiassa kasviaineille. Kirjasta löytyy mm. seuraavia otsikoita: Villojen ja lankojen peseminen, Purettaminen, Värjääminen, kotimaiset kasviväriaineet, Ulkomaiset kasviväriaineet, Ohjeita liina- ja pumpulilankojen värjäystä varten, joitakin ohjeita värjättäessä liina- ja pumpulilankoja kemiallisista väritehtaista hankituilla väreillä.

Kun saan värjättyä ammoniakkiliemissä muhivat kääpä- ja jäkälävärjäykset tehtyä syvennyn kirjan ohjeisiin tarkemmin ja värjään niiden mukaan.