toukokuuta 25, 2009

Samettijalka Tapinella atrotomentosus, ( Paxillus atrotomentosus)

Samettijalan tieteellinen nimi on nykyisin Tapinella atrotomentosus.
Sain värjäysharjoituksessa käytetyn samettijalan jälkiliemen, joka keitettiin kuivatuista samettijaloista. 1. värjäyksessä käytettiin luonnonvalkoista ja harmaata aluna- viinikivipuretettua lankaa. Ne värjääntyivät selvästi ruskeaksi.

Värjäsin jälkiliemellä kotona luonnonvalkoista alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa, joka myöskin värjääntyi enemmän ruskeaksi kuin vihertäväksi. Jälleen siis uusia värejä samettijalasta. En ole saanut koskaan näin ruskeita lankoja.
Asia jäi tietenkin mietityttämään. Väriliemeen ei laitettu puretusaineita eli puretusaineet eivät ole vaikuttaneet saatuihin väreihin. Mittasin tänään väriliemen keittämiseen käytetyn veden pH:n se on 7. Tämä saattaisi olla vaikuttava tekijä ruskeaan väriin. Väriliemen pH:ta en tullut mitanneeksi.

toukokuuta 20, 2009

Keltamo Chelidonium majus

Keltamoa on jo antiikin aikaan käytetty lääkekasvina, se sisältää myrkyllisiä alkaloideja. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen. Keltamo on levinnyt Suomeen keskiaikaisen asutuksen liepeiltä muualle ympäristöön. Paikoin puutarhoissa se on jopa kiusallinen rikkaruoho.


Osa viime kevääni siirtämistäni keltamoista päätyi nyt ensimmäiseen värjäyskokeiluun. Keräsin keltamoa käsineet kädessä koska oranssin keltainen maitiaisneste ärsyttää ihoa ja on myöskin myrkyllistä. Maitiaisnesteen väri on upea.

Keltamo ei vielä kuki, mutta kukkavanoissa oli nuppuja. Lehdet ovat altapäin harmahtavia ja koko kasvi on karvainen.


Keittelin reilun 600 g keltamon varsia ja lehtiä tunnin verran. Liemen väri oli voimakaan keltaista ja se tuoksui omituiselle, epämiellyttävälle.


Laitoin kuivat esipuretetut langat siivilöityyn liemeen. Harmaata, luonnonvalkoista ja valkoista yhteensä 100 g. Langat muuttuivat välittömästi keltaiseksi. Värjäsin tunnin n. 80 asteessa. Korkeammassa lämpötilassa lankojen väri ei juurikaan voimistunut. Langat jäähtyivät yön yli liemessä.


Pesussa väriä irtosi melko paljon. Ylemmät langat luonnonvalkoinen ja valkoinen, alin lanka harmaa. Lopputulos on todella vaisuja värejä, odotin paljon kirkkaampia. Jälkivärjäystä ei kannata ajatellakaan. Seuraava keltamovärjäys pitää tehdä jotenkin toisin, että saisin keltaisia lankoja. Olen laittanut viimeisissä värjäyksessä esipuretetut langat kuivana väriliemeen, saamani neuvon mukaan.

toukokuuta 19, 2009

Värjäyksiä keväisillä kasveilla

Lupiini, komealupiini Lupinus polyphyllus
Keräsin reilun kilon lupiineja, varsia ja lehtiä. En pilkkonut varsia sen kummemmin koska olivat vasta kasvunsa alussa. Laitoin 10 litran kattilaan lupiinit, lisäsin vettä niin, että versot peittyivät.

Liemi sai muhia muutaman tunnin, sen jälkeen keittelin lupiineja tunnin verran.
Siivilöityyn, jäähtyneeseen liemeen laskin kuivan aluna- ja viinikiviesipuretetun luonnonvalkoisen vyyhdin. Lanka värjääntyi melko pian kauniin keltaiseksi.

Värjäsin tunnin 83 – 81 asteessa. Lanka oli värjäyksen päätyttyä enemmän keltaista kuin vihertävää. Jätin langan jäätymään liemeen yöksi. Yön aikana kaunis keltainen lanka oli muuttunut haalean vihertäväksi. Harmitti, olisi pitänyt pestä lanka jo illalla. Pesussa langasta ei lähtenyt väriä kovin paljon.

Lopputulos hailea vihertävänkeltainen. Ehkä parempia keltaisia sävyjä saa jos värjäisi vielä nuoremmilla versoilla, eikä jäähdytä lankaa pitkään liemessä. Tämä pitää kokeilla ensikeväänä.



Nokkonen, isonokkonen Urtica dioica
Keräsin kilon verran nuoria nokkosia. Keitin värjäysliemeksi saman tien, ilman liotusta. Liemi kiehui voimakkaasti tunnin verran.

Liemi jäähtyi seuraavaan päivään. Siivilöin liemen ja laitoin kattilaan taaskin kuivana alunalla ja viinikivellä esipuretetut langat. Valkoista ja luonnonvalkoista 7veljeistä sekä Pirtin luonnonvalkoista kampalankaa yhteensä n. 100 g.

Värjäysliemi oli väriltään vihertävän keltaista lankojen ollessa liemessä. Värjäsin tunnin tasaisesti 87 asteessa. Langat jäähtyivät yön yli liemessä.
Liemeen jäi vielä runsaasti jotain väriaineita, mutta en värjännyt sillä uudestaan koska kasviliemistä ei kovin voimakkaita jälkivärejä saa.

Lopputulos nokkosesta; vihertävän harmaat langat 7veljestä valkoinen ja luonnonvalkoinen. Mainittavaa värieroa ei ole nähtävillä näiden välillä. Mukava yllätys keltainen on Pirtin lanka. Uutta pohdittavaa riittää miksi vain se värjääntyi keltaiseksi.

toukokuuta 09, 2009

Värjäysmateriaaleja

Paju, Salix
Olen kerännyt punontatöitä varten pajuja viime keväänä raivatusta pajukosta, siitä kasvaa hyvää materiaali punontapajuksi. Talvi on ollut pajuille ankara sillä aika monesta oksasta on latva paleltunut. Pajujen kuorimisessa minulla on ollut apuna ollut taitettava sieniveitsi, jossa on harja toisessa päässä. Sieniveitsenä en ole oppinut sitä käyttämään, mutta kaikkeen muuhun se on hyvin käyttökelpoinen, lisäksi linkkuveitsi kulkee helposti mukana taskussa. Pajuja kuoriessa on hyvä käyttää hanskoja, vaikka sormituntuma kuorimiseen häviää. Pajun parkkiaineet kuivattavat käsiä. Kiirettä on pidettävä sillä juuri nyt pajusta irtoaa kuori helposti. Aluksi ajattelin, ettei kuoria kerry kovinkaan paljon, mutta muutaman rupeaman jälkeen kuoria on kasassa nyt kolme ämpärillistä. Kuivaan kuoret, sillä en ennätä värjäyspuuhiin ihan heti. Pajun kuoret mainitaan mm. vanhassa Kotivärjäyskirjassa värjäysmateriaaliksi.

Krappi
En ole aivan varma onko kuvan kasvi villikrappi Rubia peregrinaa vai värimatara Rubia tincotorum. Kasvin varsi on karhea ja kasvutapa köynnöstävä. Tätä ja keltamoa Chelidonium majus kasvaa yleisesti joutomailla Haute-Saônen alueella Ranskassa. Vuosia hoitamattomana olleella takapihallani kasvaa kuvan mataraa paikoin runsaasti. Jätin aidan vierellä kasvavat matarakasvustot niittämättä niiltä osin kun se oli mahdollista.
Suomessa pihassani kasvaa viime keväänä siirrettyä keltamoa omassa kukkapenkissään. Se on talvehtinut hyvin, mutta on vasta kasvunsa alussa. Samaan aikaan Ranskassa keltamot jo kukkivat.
Kylvin värimataraa maaliskuun lopussa Ranskan pihaani. Penkistä ei ole noussut mitään vihreää. Kylän kissat ovat pitäneet uutta hyvämultaista penkkiä temmellyspaikkanaan. Kun tällä viikolla havaitsin runsaat luonnonvaraiset matarakasvustot Ranskassa en ole kovin surullinen vaikka yksikään karpin siemen ei ole itänyt. Päinvastoin, ehkä parempikin etteivät kylvämäni ”rikkaruohot” rehota kadunpuoleisessa uudessa kukkapenkissä kyläläisten ihmeteltävänä.
Suomessa kylvin värimataraa laatikkoon sisälle huhtikuun alussa. Pussillisesta siemeniä on noussut vain 8 tainta. Menee vielä vuosia ennen kuin niistä saa juurta värjäämiseen.