lokakuuta 08, 2009

Sammaltöitä

Sammaletti
Ulkokäyttöön soveltuvan karhunsammalmaton tekeminen alkaa olla katoavaa käsityöperinnettä. Paras aika tehdä kestävä karhunsammalmatto on juhannuksen tietämissä. Ennen vanhaan ulkomatot uusittiin joka vuosi. Kastelemalla mattoa sen kestävyys paranee niin, että se saattaa säilyy hyvänä muutaman vuoden. Jäätymistä matto ei kuitenkaan kestä.
Karhunsammalmattoon tarvitaan pari säkillistä pitkiä karhunsammalia. Sammalten kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, joten keräämiseen on hankittava maanomistajan lupa. Korpikarhunsammal Polytrichum communeon yleinen koko maassa. Rehevien kuusikoiden aukkopaikoissa se kasvaa laajoina ja korkeina kasvustoina. Sammalta on kuitenkin viisainta kerätään sieltä täältä tukko, ei koko sammalkasvustoa yhdestä paikasta.

Sammalmaton valmistaminen aloitetaan letittämällä sammalta samaan tapaan kuin ranskalainen hiuspalmikko tai voikukkaseppele. Jokaiseen palmikon säikeeseen siis lisätään vähän uutta sammalta. Mattoa varten palmikkoa tarvitaan noin kolme metriä. Kestävyyttä lisää tiukka palmikointi. Palmikon loppupää sidotaan langalla.
Kuvassa noin metrin pituinen sammalletti kranssiksi kiepautettuna.
Mattoa varten letti kierretään kiekoksi tai haluttuun muotoon. Punoksen osat neulotaan toisiinsa vahvalla langalla.


Sammalraanu
Sammalista valmistetun vain ulkokäyttöön sopivan seinävaatteen valmistaminen on aikaa ja materiaalia kuluttava käsityö. Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.

”Raanun” koko n. 1 metri x 50 cm. Työn pohjana on kanaverkko ja yläreunan tukipuuna luonnonkäyrä sormipaisukarveen osittain peittämä koivun oksa. Työhön hupeni neljä korillista erilaisia sammalia ja yksi kurssipäivä + tukipuun sidonta hamppunarulla ja viimeistely seuraavana päivänä kotona.
Kurssityö on tehty asettelemalla sammaleet verkon päälle, puolikkaalle osalle verkkoa. Toinen puoli verkkoa nostettiin sammalien päälle. Painettiin kiinni niin, että sammalet tulivat päällimmäisen verkon läpi. Reunat kiinnitin rautalangalla. Osittain kanaverkko jäi hyvästä yrityksestä huolimatta näkyviin.
Sammaltyön tekniikka jäi mietityttämään niin, että kävin ostamassa kahta erilaista kanaverkkoa uusia töitä varten. Tänään kokeilin vähän toisella tekniikalla sammalraanun tekemistä. Kylmyys ja pimeys pakotti lopettamaan käsityön, mutta alku näyttää lupaavalta.

lokakuuta 02, 2009

Marja-aronia, Aronia mitschurinii värjäyksessä

Marja-aroniasta on tullut suosittu hyötypensas kotipuutarhoissa ja viherrakentamisessa sitä käytetään koristearonian ohella monenlaisissa istutuksissa. Suosion syynä lienee pensaan helppohoitoisuus ja runsas marjominen.

Marjat sisältävät runsaasti antioksidantteja. Eniten polyfenooleja, samoja antosyanideja kuin variksenmarjassa ja mustikassa. Marjat tulisi käyttää ravinnoksi kuorineen ja siemenineen, jos halutaan hyödyntää kaikki hyvää tekevät antioksidantit.

Tuomenmarjavärjäyksestä innostuneena keräsin 1 ½ kg marja-aroniaa värjäyskokeilua varten. Keitin marjat sadevedessä, johon lisäsin 2 dl karkeaa suolaa. Keitoksesta nousi erittäin miellyttävä tuoksu ja liemen väri oli voimakas sinipunainen. Pääsääntöisesti värjäysliemet käryävät pahalle, niinpä hyvästä tuoksusta oikein nautti.

Värjäsin aluksi vain 50 g alunaesipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Lanka jäähtyi liemessä seuraavaan aamuun. Pesussa väriä irtosi paljon ja lankaa sai huuhdella pitkään. Väri oli violetimpi ja puhtaampi kuin tuomenmarjoista saamani.
Värjäyksen jälkeen liemi oli vielä hyvin voimakasta, oikeastaan se näytti yhtä värikylläiseltä kuin ennen värjäystä. Laitoin liemeen likoamaan taas esipuretettua lankaa 50 g. Lanka värjääntyi pelkästään parin päivän liotuksessa hyvin violetiksi. Laitoin kuitenkin kattilan vielä levylle ja värjäsin reilussa 80 asteessa tunnin verran. Liemen jäähdyttyä siirsin langan voimakkaaseen etikkaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Pesussa väriä irtosi paljon vähemmän kuin 1. langasta. Etikkaliotuksesta oli ainakin tässä vaiheessa apua.

1. Ensimmäisen värjäyksen lanka. 2. Toisen värjäyksen lanka. Värieroa ei juurikaan ole.
Molemmat marjavärjäyslangat (tuomenmarja sekä marja-aronia) ovat parhaillaan valonkestotestissä ikkunalaudalla. Kerron myöhemmin miten värit ovat käyttäytyneet. Pesutestejäkin tulen tekemään.

Tuomenmarjan väri on tunkkaisempi marja-aroniaan verrattuna. Marja-aronialanka on kirkas ja puhdas violetti, kun lankoja vertaa vierekkäin. Yksinään tuomenmarjalanka on ihan hyvän värinen.

Tuomenmarjan 3. väri oli haalea punertava, ei lainkaan vaivan arvoinen värjäys vaikka liemi näytti voimakkaalta. Marja-aronia liemestä voisi saada kolmannenkin värin, mutta aikapula on toistaiseksi estänyt kokeilemisen.