marraskuuta 09, 2010

Äikätatti, (Chalciporus piperatus) värjäyksessä

Äikätatti jää helposti huomaamatta maastossa lakin vaatimattoman värin ja pienehkön koon vuoksi. Lakin pinta on tahmea, väriltään epämääräinen hailu ruskeankeltainen.

Pillit ovat likaisen kellertävät, jalka mitäänsanomaton beessi, mutta jalan tyvi loistaa kirkkaan keltaisena. Pieni äikätatti on yleinen ja kasvaa monen tyyppisissä metsissä jopa nurmikoilla yleensä yksittäin. Maku on polttavan kirpeä.

Jostain lukemastani on jäänyt mieleen äikätatin soveltuvuus värjäämiseen. Saatavasta väristä en muista nähneeni mainintaa.
Olen kerännyt kahtena syksynä talteen kaikki löytämäni äikätatit. Tänä syksynä muutama kurssikaveri ja jopa yksi opettajani on maastoharjoitusten yhteydessä kerännyt minulle äikätatteja. Kiitos heille! Kahden kauden saalis oli kuivattuna 500 g. Karkeasti arvioiden tuoreina noin viisi kiloa, mikä on melko paljon kun kyseessä on pieni sieni.

Värjäykset
Liotin vuorokauden kuivattuja tatteja. Jo liotuksessa irtosi voimakasta kellertävää väriä. Keittämisen aikana väri muuttui enemmän ruskehtavaksi. Liemi ei ollut lainkaan limaista niin kuin herkkutateilla värjättäessä. Siilivöin kuitenkin tatit pois liemestä ja laitoin 1. värjäykseen vain 50 g luonnonvalkoista esipuretettua lankaa. Aluksi langassa oli oliivinsävyjä, myöhemmin ruskeita ja keltaisia. Lanka jäähtyi yön yli liemessä. Väristä tuli hyvin voimakas punaruskea, samaan suuntaan kuin mitä karhunkäävällä saa.

2. värjäykseen laitoin myös 50 g esipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Ruskea väri tarttui lankaan aluksi nopeasti, mutta loppuvärjäyksen aikana langan väri ei voimistunut vaikka liemi oli edelleen voimakasta. Tuloksena haileaa vaaleanruskeaa.

Kolmas värjäys
En halunnut uskoa, että saisin vain 100 g lankaa värjättyä 500 g:lla tatteja.
Kippasin siivilöidyt tatit väriliemeen ja laitoin 20 g purettamatonta lankaa likoamaan liemeen yöksi jonkinlaisen keltaisen väri toivossa.
Liotuksen aikana lanka oli saanut vain hiukan vaaleanruskeaa väriä. Kuumensin liemen varovasti. Mitä korkeammaksi lämpötila nousi sitä paremmin alkoi sienistä irtoamaan uutta väriä. Nostin lämpötilan lähelle 90 astetta. Lopputulos melkein sama kuin 1. värjäyksessä. Tämänkään langan pesussa ei lähtenyt irtoväri kovin paljon.

Jälkivärit
Neljänteen värjäykseen laitoin vain pienen vyyhdin purettamantonta luonnonvalkoista lankaa. Lopputuloksena yllättävän voimakas väri. Tästä rohkaistuneena tein vielä viidennen värjäyksen jossa oli 50 g purettamatonta luonnonvalkoista lankaa.

Kaikissa värjäyksissä jäähtynyt lanka oli hetken etikkavedessä ennen pesua. Yllättävää oli, että purettamaton lankakin värjääntyi hyvin. Hyötysuhde 200 g lankaa 500 g kuivattuja tatteja ei ole ehkä parhaasta päästä. Värit ovat kyllä niin hyvät, että tulevaisuudessa tulen edelleen keräämään kaikki äikätatit talteen.

lokakuuta 07, 2010

Sukat kinnasneulalla

Olen ilolla seurannut miten paljon nykyään löytyy kirjoituksia / blogeja kinnasneulasta. Kinnasneulataitajien lukumäärä on lisääntyy muutamassa vuodessa koko maassa niin paljon, ettei tämän taidon unohduksiin jäämisestä ole enää huolta. Omalta osaltani olen parhaani mukaan toteuttanut kinnasneulan käytön minulle opettaneen Maija-Liisan toivomusta: Opeta taito ainakin kahdelle ihmiselle, ettei kinnasneulan käyttö katoa!

Pimenevien iltojen myötä olen vihdoinkin toteuttanut pitkäaikaisen aikomukseni paneutua enemmän sukannäköisen sukan tekemiseen kinnasneulalla. Tossukamallini on toimiva, mutta on mukava opetella jotain uutta kinnasneulalla. Valitsin väreiksi karhukäävällä värjätyn kirkkaankeltaisen ja sahramiseitikeillä värjätyn punaruskean langan. Yhdessä nämä värit ovat kuin aurinkoinen syyspäivä.

Aloitin ”neulaamisen” sukan kärjestä, samalla tavalla kuin aloitan kintaan. Yritin muotoilla kärkeä sukkamaisemmaksi.

Hakaneula toimi kerrosmerkkinä siihen asti kun aloitin kantapään tekemisen. Neulasin ketjua noin puolet sukan kärkiosan leveydestä ja yhdistin ketjun teräosaan.

Kantapäätä valmiina muutama kerros. Tässä vaiheessa mietin tarkkaan kantapään oikean muodon tekemistä.

Aloitin kavennukset kahden kerroksen jälkeen ja kavensin tasaisesti joka kerroksella. Kantapäätä voisi kaventaa vielä vähän enemmänkin joka kerroksella, ettei siitä ole liian suippo.

Sukan varsiosan aloittamista kokeilin monesta kohdasta. En saanut aloitusta luonnistumaan mielestäni kauniisti. Havaitsin parhaaksi aloituskohdaksi terän ja kantapään väliin jäävän kiilan pohjan.
Jos sukan varsi jää matalaksi kavennuksia ei tarvitse tehdä kuin muutama sivussa kiilojen kohdalla. En ole vielä päättänyt miten pitkät varret teen näihin koesukkiin.
Huomasin neulatessa, että sukan koon arviointi oli vähän hankala hahmottaa. Kantapääosan jälkeen sukka olikin reilumpi mitä olin suunnitellut. Tarkoituksena oli tehdä omaan jalkaani sopivat sukat kokoa 36. Nämä ovat nyt varmaankin kokoa 40. Kyllähän näillekin käyttäjä toki löytyy :D

syyskuuta 28, 2010

Myrkylliset sienilajit

Sienimyrkytykset nousevat esiin syksyisin niin kuin sienetkin. Viime vuonna onnettomasti päättyneiden tapausten vuoksi asiasta on käyty paljon aiheellista ja hyvää keskustelua. Myrkytystapauksissa on ollut mm. maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joille suomalaiset lajit ovat olleet tuntemattomia. Sienimyrkytyksen voi saada vain nauttimalla ravinnoksi myrkyllisiä sieniä.
Sienivärjäykseen käytettävät lajit eivät ole myrkyllisiä käsiteltäessä eivätkä värjäyskäytössä.

Suomessa kasvaa hiukan vajaa 5000 sienilajia. (Kantasieniä reilut 2500 ja kotelosieniä n. 2000 lajia.) Myrkyllisiä lajeja on vain noin parisenkymmentä. Myrkyllisillä sienillä pelottelu ei kuitenkaan ole asiallista sienineuvontaa.



Myrkyllisin ja vaarallisin sieni on solumyrkkyjä, amatoksiineja sisältävä valkokärpässieni, (Amanita virosa) sekä Suomessa eteläinen ja hyvin harvinainen kavalakärpässieni, (Amanita phalloides).
Valkokärpässienen heltat ovat pysyvästi valkoiset. Jalan alaosassa on valkoinen tuppi, joka on osittain maan alla. Jalassa helttojen alapuolella on valkoinen rengas, joka muuttuu sienen kasvaessa repaleiseksi.

Pienehkö myrkkynääpikkä (Galerina marginata) sisältää myös amatoksiineja sen voi sekoittaa koivunkantosieneen (Kuehneromyces mutabilis). Lisäksi pienikokoisissa Lepiota suvun pikku-ukonsienissä ja kuupikoissa (Conocybe) on amatoksiineja. Myrkkyjä ei saa pois edes keittämällä.
Amanitamyrkytys vaikuttaa ruoansulatuselimistöön, maksaan ja munuaisiin.
Sienivärjärin kannalta mainitut sienet ovat käyttökelvottomia.


Korvasieni
Myrkyllinen aine gyromitriini tai sen hajoamistuote metyylihydratsiini. Gyromitriini kestää lämpöä mutta on vesiliukoinen helposti haihtuva ja hajoava solumyrkky. Se saadaan poistettua tuoreista sienistä keittämällä sieniä 2 kertaa vähintään 5 minuuttia runsaassa vedessä. Molempien keittokertojen välillä korvasienet on huuhdeltava hyvin. Keittäminen tulee tapahtua hyvin tuuletetussa tilassa.
Gyromitriinin haihtuvuuden vuoksi korvasieniä ei pidä kuljettaa auton sisätiloissa. Huurut aiheuttavat päänsärkyä ja pahoinvointia.
Nykyisissä käsittelyohjeissa myös kuivatut korvasienet pitää käsitellä kuten tuoreet. Huonosti kuivatuissa korvasienissä myrkkypitoisuus voi olla yllättävän suuri. Hyvin esikäsiteltyjen korvasienten jatkuva käyttö ei ole suositeltavaa, koska gyromitriini ja sen hajoamistuotteet on todettu karsinogeenisiki.

Kaikki tutkimustieto joka korvasienen myrkyllisyydestä on olemassa pistää kyllä mietityttämään sienen ravintokäytön järkevyyttä. Korvasieniä ei käytetä muualla Euroopassa ruokasieninä.
Sienivärjäyksen kannalta merkityksetön sieni.



Suippumyrkkyseitikki

Suippumyrkkyseitikki
Seitikit
Ainoa todella myrkyllinen seitikki on suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus). Se sisältää solumyrkky orellaniinia joka ei hajoa kuumennuksessa, kuivatuksessa tai pakastuksessa. Seitikkimyrkytyksessä oireeton aika on pitkä. Vaikutus kohdistuu munuaisiin ja hoitamattomana virtsamyrkytyksen aiheuttamaan kuolemaan.
Sienivärjärin kannattaa opetella tunnistamaan suippumyrkkyseitikki, mutta se on paras jättää poimimatta. Ei ole tietoa siirtyykö suippumyrkkyseitikillä värjättäessä myrkyllisiä aineita lankaan.

Tutkimustiedon lisääntyessä myrkyttömäksi on todettu entinen ”kangasmyrkkyseitikki” nykyisin nimeltään keltavyöseitikki (Cortinarius gentilis). Sopii värjäyskäyttöön.

Uusimman tutkimustiedon mukaan laakamyrkkyseitikki (Cortinaurius limoniuus) ei myöskään ole myrkyllinen. Laakamyrkkyseitikki saanee uuden nimen jossain vaiheessa.
Olen kerännyt laakamyrkkyseitikkejä jonkin verran varastoon ja kokeilen niiden värjäykseen soveltuvuutta myöhemmin.

Veriseitikki ei sisällä orellaniinia, mutta ateriaksi valmistettuna se voi ärsyttää ruoansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
Muista veriseitikkien ryhmään kuuluvista lajeista ei ole myrkyllisyys tietoja.


Pulkkosieni
Pulkkosieni (Paxillus involutus) aiheuttaa syötynä yllättäen laukeavan ravintoallergian jonka vaikutus kohdistuu verenkiertoon aiheuttaen tukoksia keuhkoissa, sydämessä ja maksassa. Ei tiedetä tarkkaan minkälainen määrä pulkkosieniä saa aikaan reaktion. Määrät ovat yksilöllisiä.
Pulkkosienen läheinen sukulainen on samettijalka (Tapinella atrotomentosa).
Värjäyskäytössä nämä sienet eivät aiheuta myrkytysvaaraa.

Punakärpässieni (Amanita muscaria) ja ruskokärpässieni (Amanita regalis)
Sisältävät hermomyrkkyjä; iboteenihappo, muskimoli, muskatsoni. Myrkyt ovat vesiliukoisia, pitoisuudet pienenevät keitettäessä. Vaikutukset kohdistuvat keskushermostoon ja mielentilaan.
Punakärpässieni on mainittu soveltuvan värjäyskäyttöön. Tänä syksynä on esiintynyt runsaasti punakärpässieniä, mutta en ole tullut keränneeksi niitä värjäyksiä varten.

Varsinaisten myrkkysienien lisäksi on liuta ruoansulatuskanavaa ärsyttäviä lajeja. Kirpeiden rouskujen maitiasneste voi ärsyttää silmien limakalvoja jos sitä siirtyy käsistä silmiin. Näissä ärsytystä aiheuttavissa lajeissa ei ole värjäyskäyttöön soveltuvia sieniä.

syyskuuta 02, 2010

Värejä luonnonmateriaaleista näyttelytiedote

Tulihelttaseitikki, (Cortinarius malicorius).

Näyttely jatkuu syyskuun loppuun asti Linnavuoren kirjastossa.
Linnavuorentie 12 37240 Linnavuori.

Kirjaston aukioloajat:
Maanantai klo 13.00-19.00.
Tiistai klo 10.00-16.00.
Keskiviikko klo 09.00-12.00.
Torstai klo 13.00-18.00
Perjantai klo 12.00-16.00.


Tervetuloa!

elokuuta 18, 2010

Kuvia Värejä luonnonmateriaaleista näyttelystä

Vitriinissä kasveilla, kävyillä ja jäkälillä värjättyjä lankoja. Ylätasolla kasvivärjättyjä lankoja mm. nokkonen, mesiangervo, lupiini, koivu. Alatasolla lepäkäpylankoja. Marjalankoja ja näytteet näiden värien haalistumisesta.


Haavankeltajäkälällä värjättyjä lankoja, haavankeltajäkälää kuivattuna ja ammoniakki-vesiseoksessa.

Toisessa vitriinissä sieni- ja kääpävärjäykset. Etualalla neulakintaat ja kinnasneulatyön aloitus. Taustalla Dermocybe-seitikeillä värjättyjä lankoja.

Ylähäällä etualalla mm. samettijaloilla, herkkutateilla, helokoilla ja lahokoilla aikaan saatuja värejä.
Alhaalla etualalla pieni okrakääpä ja okrakääävällä värjättyjä lankoja. Kintaissa okrakääpä, hernekuukunen, verihelttaseitikki, karhunkääpä värjeä. Näiden takana karhunkäävällä saatuja värejä, kinnasneulahattu ja muita kääpävärejä sekä hernekuukusella värjätyt langat.

heinäkuuta 31, 2010

Värejä luonnonmateriaaleista näyttelyn esite

LUONNONMATERIAALEILLA VÄRJÄMISEN HISTORIAA
Ihminen on käyttänyt luonnosta saatavia kasveja lankojen ja kankaiden värjäämiseen jo tuhansia vuosia. Alunperin farmarihousut värjättiin Aasiassa kasvavalla indigofera kasvista saatavalla sinisellä värillä.
Euroopassa hyvin, hyvin vanha ja arvostettu värjäyskasvi on ollut morsiko,(Isatis tinctoria), josta saadaan sinistä väriä kyyppivärjäyksellä. Morsinko kasvaa Suomen rannikkoalueilla luonnonvaraisena ja sitä voi kasvattaa puutarhassa.
Aikoinaan viikingit ja keltit käyttivät jäkäliä kankaiden värjäämiseen. Irlannissa ja Skotlannissa jäkälävärjäyksellä on pitkät perinteet.
Teollisesti valmistetut väriaineet yleistyivät 1800–luvulla. Vähitellen synteettisiä värejä alettiin käyttämään myös kotivärjäämisessä.
Uusi kiinnostus kasvivärjäykseen ja varsinkin sienivärjäykseen alkoi 1970–luvulla, jolloin amerikkalainen Miriam Rice julkaisi ensimmäisen sienivärjäyskirjan. Tätä ennen tunnettiin vain muutamia värjäyssieniä kuten: Hernekuukunen, (Pisolithus arrhizus), okrakääpä, (Hapalopilus rutilan), pulkkosieni, (Paxillus involutus), taulakääpä, (Fomes fomentarius) sekä kuusenleppärousku, (Lactarius deterrimus).

PURETUS
Värjättävä materiaali käsitellään ennen värjäämistä tai värjäämisen yhteydessä puretusaineilla. Huolellinen puretus takaa hyvän ja tasaisen lopputuloksen. Lankavyyhdit lasketaan vesikattilaan ja lämpötila nostetaan hitaasti 80-90 asteeseen. Villalanka ei huovu kun lämpötila nostetaan ja lasketaan hyvin hitaasti. Lankojen purettamiseen voidaan käyttää myös kasveja jotka sisältävät puretusaineita: Keltalieko, (Diphasiastrum complanatum) ja raparperi, (Rheum rhabarbarum). Pajun, omenapuun ja tammen kuoret sekä jäkälät sisältävät myös puretusaineita.

VÄRJÄYS
Väriliemi valmistetaan liottamalla ja keittämällä. Liemen jäähdyttyä lankavyyhdit lasketaan kattilaan. Lämpötilaa nostetaan hiljalleen 80 asteeseen ja pidetään tässä tunnin verran. Liemessä hitaasti jäähtyneet langat pestään ja asetellaan kuivumaan varjoisaan paikkaan. Eräät väriaineet tarvitsevat kiinnittyäkseen etikkaa. Silloin jäähtyneitä lankoja liotetaan etikkavedessä värjäyksen jälkeen. Värjäysmenetelmät riippuvat käytetyistä materiaaleista ja halutuista väristä. Kyyppivärjäyksessä apuaineeksi tarvitaan värinpelkistäjää, joka yhdessä ilman hapen kanssa saa aikaan sinisen värin.

KASVIT
Luonnosta löytyy runsaasti värjäykseen sopivaa materiaalia ympäri vuoden. Kasveilla saadaan pääaisassa keltaisia, vihertäviä ja ruskeita sävyjä. Kaikki kasvit sisältävät erilaisia keltaisia väriaineita. Vain pieni osa kasvien väriaineista on sellaisia jotka kiinnittyvät pysyvästi kuituun. Puutarhakasveistakin saa väriä. Kiusallisesti leviävä Lupiini on mainio värjäyskasvi.
Vanhoista kuusen ja lepän kävyistä saadaan ruskeita värejä.

MARJAT
Marjavärjätyt langat eivät ole valonkestäviä. Värit haalistuvat nopeasti. Marja-aronian väri on näistä kestävin.

JÄKÄLÄT
Haavankeltajäkälää säilytetään ammoniakki-vesiseoksessa tekeytymässä useita kuukausia. Jäkälässä olevat väriaineet muuttuvat, näin ne saadaan kiinnittymään värjäyksessä kauniina värinä lankaan.

SIENET
Sienistä saatavat värit ovat voimakkaampia ja pysyvämpiä kuin luonnonkasvivärit. Eniten erilaisia väriaineita on Dermocybe-seitikkien alaryhmään kuuluvissa seitikeissä. Seitikeillä, (Cortinarius) on liioitellun myrkyllinen maine. Suomessa on vain kaksi hyvin myrkyllistä seitikkilajia.
Hernekuukunen, (Pisolithus arrhizus) kasvaa hiekkakankailla osittain maan alla. Toukkaiset ja vanhat herkkutatit, (Boletus edulis ssp. edulis) kelpaavat hyvin värjäykseen. Kookkaaksi kasvavasta samettijalasta, (Tapinella atrotomentosus) saadaan erilaisilla säilytys- ja värjäysmenetelmillä toisistaan poikkeavia värejä.

KÄÄVÄT
Okrakäävän, (Hapalopilus rutilans) vaatimaton ulkonäkö hämää. Okrakäävästä saatavat värit ovat ainutlaatuisia ja voimakkaita. Kookkaasta karhunkäävästä, (Phaeolus schweinitzii) saadaan kirkkaita ja voimakkaita värejä.

heinäkuuta 27, 2010

Värejä luonnonmateriaaleista näyttely

Linnavuoren kirjastossa elokuun ajan.
Linnavuorentie 12 37240 Linnavuori.
Kirjaston aukioloajat:
Maanantai klo 13.00-19.00.
Tiistai klo 10.00-16.00.
Keskiviikko klo 09.00-12.00.
Torstai klo 13.00-18.00
Perjantai klo 12.00-16.00.

Näyttelyssä esillä laaja kirjo erilaisilla luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankoja sekä langoista puikoilla ja kinnasneulalla neulottuja käsitöitä.

Tervetuloa !

Terveisin Leena

toukokuuta 14, 2010

Toinen värjäys kertaalleen värjätyillä lepän ”kävyillä ”

Tarkalleen ottaen lepällä ei ole käpyjä. Talven aikana hedelmöittyneet eminorkot kovettuvat käpymäisiksi ja niitä kutsutaan "kansankielellä" lepän kävyiksi.

Kävyt olivat liossa 1. värjäyksestä jääneessä liemessä muutaman päivän viileällä kuistilla. Lisäsin hieman vettä ja keitin käpyjä pari tuntia.
Laitoin siivilöityyn jäähtyneeseen liemeen pienen vyyhden valkoista täysin tekokuitulankaa ja luonnonvalkoista 7veljetä lankaa. Molemmat oli esipuretettu alunalla ja viinikivellä. Tunnin värjäys suunnilleen 80 asteessa. Langat jäähtyivät liemessä seuraavaan päivään. Puristelin vyyhdit ja laitoin etikkaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi enne pesua.
Puhdas tekokuitulanka ei värjääntynyt nimeksikään. Silloin tällöin ole kokeillut akryylilankojen värjäämistä, edelleen tulokset ovat olleet kehnoja. Veljeslanka värjääntyi hyvin. Ehkä hieman vaaleampaa kuin ensimmäisestä värjäyksestä.

Seuraavaan värjäykseen laitoin alunalla ja viinikivellä esipuretettua vaaleanharmaata lankaa 45 g. Värjäsin, jäähdytin ja pesin langan samoin kuin
edellisessä värjäyksessä.


Ruskea lanka ensimmäisestä värjäyksestä.

Toisessa värjäyksessä langan pohjavärin vaikutus näkyy selvästi. Vaaleanharmaa on selvästi oliivinvihreä, eikä ruskeita sävyjä ole nimeksikään.

Näiden lankojen mahdollisimman luonnollisen värin kuvaan saaminen oli erittäin vaikeaa. En saanut kameraan sellaisia asetuksia, joissa värit näkyisivät mahdollisimman oikein. Oliivinvihreä on hankala väri kuvata, se kääntyy hyvin helposti harmaaksi. Tummanruskea puolestaan kellertäväksi. Samassa kuvassa nämä langat ovat aivan väärän värisiä. Kuvien värisävyjä on korjattu lähemmäksi oikeita sävyjä.

toukokuuta 04, 2010

Lepän kävyillä värjäys

Kevättalven ja kuluneen kevään aikana olen saanut kasaan lepän käpyjä vajaa puolikiloa. Osa ehti kuivua ja varistella runsaasti siemeniä, osa jäi keruun jäljiltä kosteiksi. Lepän käpyjen kerääminen on palkitsevaa ennen kasvukauden alkamista. Kun ruohot ja muut kasvustot alkavat nousemaan lepän käpyjen kerääminen käy hankalaksi.

Koska lepän kävyt ovat melko hauraita en liottanut niitä sen kummemmin. Mittasin kattilaan viitsisen litraa vettä ja kaadoin kävyt päälle. Keittelin pari tuntia. Melko pian liemi muuttui punaruskeaksi ja tuoksui saippuaiselta. Valkoiselle pahvilautaselle tipautettu liemen tilkka oli kellertävää.
Jäähdytin ja siivilöin liemen. Pieniä siemeniä jäi siivilään runsaasti. Liemi oli tummanruskeaa ja näytti voimakkaalta.

Koska liemen väristä, vaikka se olisi voimakaskin ei pysty päättelemään miten siitä jää väriä lankaan, laitoin liemeen vain 50 g alunalla ja viinikivellä esipuretettua luonnonvalkoista lankaa. Lanka värjääntyi heti ruskeaksi. Värjäsin tunnin verran 80 – 85 asteessa. Lähempänä 85 astetta väri voimistui tummemmaksi.
Lanka jäähtyi liemessä muutaman tunnin. Pesussa väriä lähti aika vähän. Viimeiseen huuhteluveteen lisäsin etikkaa.

Värjäyksen jälkeen liemen väri ei juuri vaalentunut ja värjäsin toisen vähän isomman vyyhdin. Tämä lanka jäähtyi liemessä seuraavaan päivään. Edelleenkään pesussa väriä ei irronnut kovin paljon.

Tummanruskea lanka 1. värjäyksestä ja vaaleampi 2. värjäyksestä. Molemmat luonnonvalkoisia alunalla ja viinikivellä esipuretettuja. Sävyt ovat samankaltaisia kuin hernekuukuukusella saamani sävyt. Kauniita, voimakkaita ruskeita.

Liemestä olisi saanut varmaan vielä kolmannenkin väri. Kaadoin kuitenkin lepänkävyt takaisin liemeen. Liemi on muhinut nyt pari päivää. Keitän sen uudestaan ja kokeilen värjätä lisää lankoja.

huhtikuuta 20, 2010

Löyhkäsilokka Thelephora palmata

Löyhäsilokka kasvaa sammaleisessa havumetsässä myöhään syksyllä. Sienen väri vaihtelee ruskeasta punertavaan, joskus voi olla violettiin vivahtavia sävyjä. Haju paha ja voimakas varsinkin sienen kuivahdettua hetken.


Itiöemät ovat haaraisia, juuresta yhteen kasvaneita litteitä liuskoja joiden pituus pari senttiä. Kirjallisuustiedot kertovan löyhkäsilokan olevan yleinen laji. Oman kokemuksen perusteella en sitä ihan joka paikan sienenä pidä. Joinakin vuosina löyhkäsilokkaa on vähän enemmän, yleensä sitä löytyy melko vähän.


Pahasta löyhkästä johtuen säilöin keräämäni löyhkäsilokat ammoniakki-vesiseokseen marraskuussa. Silokkaa oli yhteensä vajaa 200 g.
Keittelin hyvin vahvaa tummaa ja aivan kamalan pahalle haisevaa seosta ulkona. En tiedä houkutteliko löyhkä vai aurinkoinen lämmin seinusta paikalle kärpäsiä. Liemi porisi vajaa pari tuntia. Liemen jäähdyttyä siivilöin sen ja kaivoin silokat maakuppaan pois haisuttamasta.


Laitoin liemen pieniä vyyhtejä; valkoista 7veljeistä ja Pirtin lankaa. Molemmat esipuretettu alunalla. 7veljestä värjääntyi hyvin pian violettiin suuntaan. Pirtin lankaa oliivinvihreäksi.
Koska väri tarttui heti voimakkaana lisäsin vielä pienen vyyhden purettamatonta valkoista veljeslankaa. Liemenlämpötilan kohotessa voimistui myös löyhkä. Viimeisenä liemeen laitettu vyyhti värjääntyi sekin violettiin vivahtavaksi. Pirtin lanka pysyi oliivina.
Kun lämpötila nousi yli 70 asteen tapahtui merkillinen ilmiö. Violetit sävyt hävisivät ja langat näyttivät enemmän hailakalta ruisjauhomarjapuuron väriltä.
Langat jäähtyivät liemessä päivän verran. Ne olivat muuttuneet harmahtaviksi.
Laitoin langat etikkaveteen muutamaksi tunniksi ennen pesua.

Etualalla Pirtin lanka takana veljeslangat. Esipuretetussa langassa on aavistus lilaa väriä. Purettamattomassa vähemmän. Jälleen kerran veljeslangat värjääntyivät paremmin.

helmikuuta 23, 2010

Verihelttaseitikki, Cortinarius semisanguineus

Sienivarastoja inventoidessa löysin useasta pussista ja purkista melko runsaasti verihelttaseitikkejä. Osan olen saanut lahjaksi, kiitos kerääjille. Kokeilin tällä kerralla värjäyksessä vähän omalaatuisiakin värjäystapoja.

Käytin värjäykseen 200 g kuivattuja verihelttaseitikkejä, lakkeja sekä jalkoja. Murskasin sienet veteen jonka pH:n olin laskenut etikalla lähelle neljää. Annoin seoksen muhia huoneenlämmössä neljä päivää. Ämpärin pinnalle alkoi kasvamaan jo hiukan hometta. Heitin pois homeiset sienet ja siivilöin liemen numero 1. Siivilöidyille sienille kaadoin puhdasta vettä ja keitin seoksen, liemi numero 2.


Ykkösliemi
Liotusliemi oli voimakkaan oranssiin vivahtavaa punaista. Laitoin tähän liemeen yhteensä 150 g valkoista ja luonnonvalkoista alunalla esipuretettua lankaa. Langat värjääntyivät hyvin nopeasti oranssipunertaviksi. Värjäsin n. tunnin verran 80 asteen tuntumassa. Nostin langat jäähtymään ensin puhtaaseen veteen ja lopuksi etikkaveteen.
Toiseen värjäykseen laitoin vain vähän luonnonvalkoista alunaesipuretettua lankaa. Ennen värjäystä lanka likosi liemessä yön yli. Laitoin liemeen myös pienen vyyhdin tekokuitulankaa ja värjäsin tunnin verran n. 80 asteessa. Tekokuitulanka ei ottanut väriä juuri lainkaan.

Liemi numero 2.
Keitin sieniä ja vettä kovasti kiehuttaen reilun tunnin verran. Jäähdytin ja siilivöin sienet pois liemestä. Laitoin värjääntymään n. 50 g valkoista alunaesipuretettua lankaa. Tunnin värjäys tuotti voimakaan punaruskean väri lankaa. Jäähdytin langan kuumassa etikkavedessä. Pesussa tästä langasta irtosi väriä vain nimeksi.

Toinen värjäys samalla liemellä tuotti upeaa voimakkaan oranssia lankaa, mutta nyt langasta lähti pesussa aika paljon väriä. Värjäysten jälkeen liemessä oli edelleen väriaineita.

Yhdistelmäliemet
Kaadoin samaan kattilaan käytetyt liemet ja sienet. Keitin taas värilientä kiehuttanen tunnin verran. Keittäminen vahvisti liemen väriä selvästi. Liemi jäähtyi ulkona. Värjäsin siivilöidyllä liemellä reilun 200 g alunalla ja viinikivellä esipuretettua valkoista lankaa. Sain kaunista oranssia lankaa.
Vieläkin liemeen jäi väriä. Pohdin kannattaisiko sillä enää värjätä. Yhdestäkään värjäyksestä en ollut saanut vielä selvästi keltaista lankaa, joten päätin keittää sienet vielä kertaalleen. Siivilöidyt sienet olivat jäätyneet säilytyksessä kuistilla. Keitin jälleen värilientä tunnin reippaasti kiehuttaen. Väristä tuli yllättävän voimakas. Liemen jäähdyttyä olin niin tohkeissani voimakkaasta väristä, että unohdin siivilöidä liemen ennen langan laittamista. Värjäsin 70 g luonnonvalkoista alunaesipuretettua lankaa. Lanka jäähtyi liemessä kaikessa rauhassa. Langan pesu olikin pitkä prosessi, koska olin murskannut sienet melko pieniksi.

Liotusliemen värit. Ylin lanka 2. värjäyksestä.

Keitetyn liemen värit. Ylin lanka 1. värjäyksestä.

Yhdistettyjen liemien värit

Yhdistelmäliemen 2. väri, sienet mukana värjäyksessä. Tätä väriä voisi kuvailla roosaksi. Luulen, että keitettyjen sienten jäätyminen irrotti sienistä joitakin uusia väriaineita.

Kaiken kaikkiaan värjäsin 200 grammalla kokonaisia sieniä reilun 500 g lankaa. Nykyisin värjään kokonaisilla verihelttaseitikeillä, koska näin saa parempia oranssin sävyjä. Voimakasta oranssia saa jos lientä ei keitä kovasti.
Jäljelle jäänyt liemi sienineen on jälleen jäätynyt kuistilla. Ehkä siitä vieläkin saisi jotain väriä, mutta olisiko värin pysyvyys ja valonkesto enää kovin hyvä näin monen värjäyksen jälkeen...

helmikuuta 05, 2010

Islanninjäkälä, Cetraria islandica värjäys

Islanninjäkälä, isohirvenjäkälä kasvaa kuivilla mäntykankailla ja kallioilla yleisenä koko maassa. Jäkälää on kerätty hätäravinnoksi leipäjauhojen jatkeeksi 1800-luvulla sekä rohdokseksi hengitystietulehduksiin, ummetukseen ja ripuliin. Nykyisin islanninjäkälän ravintokäyttöä ei suositella, koska jäkälissä on havaittu suuria raskasmetallipitoisuuksia ja radioaktiivisia aineita.

Kesän ja syksyn aikana islanninjäkälää oli kertynyt varastooni vain reilu 200 g kuivattuna. Laitoin jäkälät murentamatta kattilaan likoamaan vuorokaudeksi. Liotuksen jälkeen jäkälät olivat ennallistuivat niin, että näyttivät ihan tuoreilta.
Keitin jäkälät väljässä vedessä reilun tunnin kunnolla kiehuttaen. Islanninjäkälässä on runsaasti liima-aineita odotinkin, että keitos olisi melkoista liisteriä. Liima-aineet eivät kuitenkaan liuenneet keitinveteen. Keitos tuoksui kummalliselle se oli jotenkin tuttu ei hyvä eikä paha. En ole vieläkään keksinyt mistä tuoksu on tuttu.

Jäähdytin ja siivilöin melko värittömän liemen. Laitoin kattilaan värjääntymään valkoista purettamatonta ja luonnonvalkoista esipuretettua lankaa yhteensä n. 100 g. Jäkälävärjäyksiin käytettäviä lankoja ei tarvitse erikseen purettaa, koska jäkälät sisältävät aineita jotka hoitavat puretuksen. Halusin kuitenkin kokeilla tuleeko lankoihin selviä värieroja esipuretuksen vaikutuksesta.
Nostin liemen lämpötilaan hiljakseen. Lankojen oltua liemessä vajaan tunnin verran ne olivat värjääntyneet lämpimän keltaisiksi. Harmittavasti liemi pääsi vähän kiehahtamaan. Käytössäni oleva digitaalinen lämpömittari on alkanut oudosti temppuilemaan. Siinä on noin 10 asteen heitto, näyttää vähemmän kuin mitä todellinen lämpötila on. Värjäsin lankoja noin 80 asteessa tunnin verran. Jäähdytin liemessä seuraavan päivään ja nostin kuivumaan pesemättä.

Pesussa langoista irtosi väriä vain nimeksi. Lanka 1. alunalla esipuretettu luonnonvalkoinen lanka. 2. purettamaton valkoinen lanka. Lahkojen välillä on pieni sävyero luonnossa joka selittyy lankojen pohjavärin vaikutuksesta. Väri on lähinnä oljenkeltainen.
Kirjatietojen mukaan islanninjäkälästä olisi pitänyt saada enemmän punaruskeaa. Ehkä minulla oli liian vähän jäkälää suhteessa lankamäärään. Liemen kiehahtamisen en usko vaikuttaneen väreihin. Positiivinen asia oli se, että väriä ei juurikaan irronnut pesussa. Harkitsen kannattaako jäljellä jääneellä liemellä tehdä toista värjäystä. Saisihan sillä toki kellertävän pohjavärin jonkun muun värjäykseen pohjaväriksi.
Siivilöidyt jäkälät laitoin lasipurkkiin kaadon päälle vähän käytettyä värjäyslientä. Lisäsin joukkoon hiukan ammoniakkia. Vein purkin viileään paikkaan lukuisten muiden tekeytymässä olevien liemipurkkien viereen. Kokeilen jossain vaiheessa mitä tästä seoksesta tulee.

Koiranheisi, Viburnum opulus

Nämä ja joulukortti kuvassa olevat marjat ovat pihassa kasvavasta koiranheisipensaasta. Koiranheisi on ollut myrkyllisten kasvien listalla. Uusimman tiedon mukaan marjaliha ei ole myrkyllistä, mutta kovat sydämenmuotoiset siemenet ovat myrkyllisiä. Parkkiaineita ja saponiinia sisältävien marjojen maku on karvas ja ne tuoksuvat pahalle. Keitettyjä marjoja on käytetty mehuna ja hillona Itä-Euroopassa.