helmikuuta 23, 2010

Verihelttaseitikki, Cortinarius semisanguineus

Sienivarastoja inventoidessa löysin useasta pussista ja purkista melko runsaasti verihelttaseitikkejä. Osan olen saanut lahjaksi, kiitos kerääjille. Kokeilin tällä kerralla värjäyksessä vähän omalaatuisiakin värjäystapoja.

Käytin värjäykseen 200 g kuivattuja verihelttaseitikkejä, lakkeja sekä jalkoja. Murskasin sienet veteen jonka pH:n olin laskenut etikalla lähelle neljää. Annoin seoksen muhia huoneenlämmössä neljä päivää. Ämpärin pinnalle alkoi kasvamaan jo hiukan hometta. Heitin pois homeiset sienet ja siivilöin liemen numero 1. Siivilöidyille sienille kaadoin puhdasta vettä ja keitin seoksen, liemi numero 2.


Ykkösliemi
Liotusliemi oli voimakkaan oranssiin vivahtavaa punaista. Laitoin tähän liemeen yhteensä 150 g valkoista ja luonnonvalkoista alunalla esipuretettua lankaa. Langat värjääntyivät hyvin nopeasti oranssipunertaviksi. Värjäsin n. tunnin verran 80 asteen tuntumassa. Nostin langat jäähtymään ensin puhtaaseen veteen ja lopuksi etikkaveteen.
Toiseen värjäykseen laitoin vain vähän luonnonvalkoista alunaesipuretettua lankaa. Ennen värjäystä lanka likosi liemessä yön yli. Laitoin liemeen myös pienen vyyhdin tekokuitulankaa ja värjäsin tunnin verran n. 80 asteessa. Tekokuitulanka ei ottanut väriä juuri lainkaan.

Liemi numero 2.
Keitin sieniä ja vettä kovasti kiehuttaen reilun tunnin verran. Jäähdytin ja siilivöin sienet pois liemestä. Laitoin värjääntymään n. 50 g valkoista alunaesipuretettua lankaa. Tunnin värjäys tuotti voimakaan punaruskean väri lankaa. Jäähdytin langan kuumassa etikkavedessä. Pesussa tästä langasta irtosi väriä vain nimeksi.

Toinen värjäys samalla liemellä tuotti upeaa voimakkaan oranssia lankaa, mutta nyt langasta lähti pesussa aika paljon väriä. Värjäysten jälkeen liemessä oli edelleen väriaineita.

Yhdistelmäliemet
Kaadoin samaan kattilaan käytetyt liemet ja sienet. Keitin taas värilientä kiehuttanen tunnin verran. Keittäminen vahvisti liemen väriä selvästi. Liemi jäähtyi ulkona. Värjäsin siivilöidyllä liemellä reilun 200 g alunalla ja viinikivellä esipuretettua valkoista lankaa. Sain kaunista oranssia lankaa.
Vieläkin liemeen jäi väriä. Pohdin kannattaisiko sillä enää värjätä. Yhdestäkään värjäyksestä en ollut saanut vielä selvästi keltaista lankaa, joten päätin keittää sienet vielä kertaalleen. Siivilöidyt sienet olivat jäätyneet säilytyksessä kuistilla. Keitin jälleen värilientä tunnin reippaasti kiehuttaen. Väristä tuli yllättävän voimakas. Liemen jäähdyttyä olin niin tohkeissani voimakkaasta väristä, että unohdin siivilöidä liemen ennen langan laittamista. Värjäsin 70 g luonnonvalkoista alunaesipuretettua lankaa. Lanka jäähtyi liemessä kaikessa rauhassa. Langan pesu olikin pitkä prosessi, koska olin murskannut sienet melko pieniksi.

Liotusliemen värit. Ylin lanka 2. värjäyksestä.

Keitetyn liemen värit. Ylin lanka 1. värjäyksestä.

Yhdistettyjen liemien värit

Yhdistelmäliemen 2. väri, sienet mukana värjäyksessä. Tätä väriä voisi kuvailla roosaksi. Luulen, että keitettyjen sienten jäätyminen irrotti sienistä joitakin uusia väriaineita.

Kaiken kaikkiaan värjäsin 200 grammalla kokonaisia sieniä reilun 500 g lankaa. Nykyisin värjään kokonaisilla verihelttaseitikeillä, koska näin saa parempia oranssin sävyjä. Voimakasta oranssia saa jos lientä ei keitä kovasti.
Jäljelle jäänyt liemi sienineen on jälleen jäätynyt kuistilla. Ehkä siitä vieläkin saisi jotain väriä, mutta olisiko värin pysyvyys ja valonkesto enää kovin hyvä näin monen värjäyksen jälkeen...

helmikuuta 05, 2010

Islanninjäkälä, Cetraria islandica värjäys

Islanninjäkälä, isohirvenjäkälä kasvaa kuivilla mäntykankailla ja kallioilla yleisenä koko maassa. Jäkälää on kerätty hätäravinnoksi leipäjauhojen jatkeeksi 1800-luvulla sekä rohdokseksi hengitystietulehduksiin, ummetukseen ja ripuliin. Nykyisin islanninjäkälän ravintokäyttöä ei suositella, koska jäkälissä on havaittu suuria raskasmetallipitoisuuksia ja radioaktiivisia aineita.

Kesän ja syksyn aikana islanninjäkälää oli kertynyt varastooni vain reilu 200 g kuivattuna. Laitoin jäkälät murentamatta kattilaan likoamaan vuorokaudeksi. Liotuksen jälkeen jäkälät olivat ennallistuivat niin, että näyttivät ihan tuoreilta.
Keitin jäkälät väljässä vedessä reilun tunnin kunnolla kiehuttaen. Islanninjäkälässä on runsaasti liima-aineita odotinkin, että keitos olisi melkoista liisteriä. Liima-aineet eivät kuitenkaan liuenneet keitinveteen. Keitos tuoksui kummalliselle se oli jotenkin tuttu ei hyvä eikä paha. En ole vieläkään keksinyt mistä tuoksu on tuttu.

Jäähdytin ja siivilöin melko värittömän liemen. Laitoin kattilaan värjääntymään valkoista purettamatonta ja luonnonvalkoista esipuretettua lankaa yhteensä n. 100 g. Jäkälävärjäyksiin käytettäviä lankoja ei tarvitse erikseen purettaa, koska jäkälät sisältävät aineita jotka hoitavat puretuksen. Halusin kuitenkin kokeilla tuleeko lankoihin selviä värieroja esipuretuksen vaikutuksesta.
Nostin liemen lämpötilaan hiljakseen. Lankojen oltua liemessä vajaan tunnin verran ne olivat värjääntyneet lämpimän keltaisiksi. Harmittavasti liemi pääsi vähän kiehahtamaan. Käytössäni oleva digitaalinen lämpömittari on alkanut oudosti temppuilemaan. Siinä on noin 10 asteen heitto, näyttää vähemmän kuin mitä todellinen lämpötila on. Värjäsin lankoja noin 80 asteessa tunnin verran. Jäähdytin liemessä seuraavan päivään ja nostin kuivumaan pesemättä.

Pesussa langoista irtosi väriä vain nimeksi. Lanka 1. alunalla esipuretettu luonnonvalkoinen lanka. 2. purettamaton valkoinen lanka. Lahkojen välillä on pieni sävyero luonnossa joka selittyy lankojen pohjavärin vaikutuksesta. Väri on lähinnä oljenkeltainen.
Kirjatietojen mukaan islanninjäkälästä olisi pitänyt saada enemmän punaruskeaa. Ehkä minulla oli liian vähän jäkälää suhteessa lankamäärään. Liemen kiehahtamisen en usko vaikuttaneen väreihin. Positiivinen asia oli se, että väriä ei juurikaan irronnut pesussa. Harkitsen kannattaako jäljellä jääneellä liemellä tehdä toista värjäystä. Saisihan sillä toki kellertävän pohjavärin jonkun muun värjäykseen pohjaväriksi.
Siivilöidyt jäkälät laitoin lasipurkkiin kaadon päälle vähän käytettyä värjäyslientä. Lisäsin joukkoon hiukan ammoniakkia. Vein purkin viileään paikkaan lukuisten muiden tekeytymässä olevien liemipurkkien viereen. Kokeilen jossain vaiheessa mitä tästä seoksesta tulee.

Koiranheisi, Viburnum opulus

Nämä ja joulukortti kuvassa olevat marjat ovat pihassa kasvavasta koiranheisipensaasta. Koiranheisi on ollut myrkyllisten kasvien listalla. Uusimman tiedon mukaan marjaliha ei ole myrkyllistä, mutta kovat sydämenmuotoiset siemenet ovat myrkyllisiä. Parkkiaineita ja saponiinia sisältävien marjojen maku on karvas ja ne tuoksuvat pahalle. Keitettyjä marjoja on käytetty mehuna ja hillona Itä-Euroopassa.