helmikuuta 05, 2010

Islanninjäkälä, Cetraria islandica värjäys

Islanninjäkälä, isohirvenjäkälä kasvaa kuivilla mäntykankailla ja kallioilla yleisenä koko maassa. Jäkälää on kerätty hätäravinnoksi leipäjauhojen jatkeeksi 1800-luvulla sekä rohdokseksi hengitystietulehduksiin, ummetukseen ja ripuliin. Nykyisin islanninjäkälän ravintokäyttöä ei suositella, koska jäkälissä on havaittu suuria raskasmetallipitoisuuksia ja radioaktiivisia aineita.

Kesän ja syksyn aikana islanninjäkälää oli kertynyt varastooni vain reilu 200 g kuivattuna. Laitoin jäkälät murentamatta kattilaan likoamaan vuorokaudeksi. Liotuksen jälkeen jäkälät olivat ennallistuivat niin, että näyttivät ihan tuoreilta.
Keitin jäkälät väljässä vedessä reilun tunnin kunnolla kiehuttaen. Islanninjäkälässä on runsaasti liima-aineita odotinkin, että keitos olisi melkoista liisteriä. Liima-aineet eivät kuitenkaan liuenneet keitinveteen. Keitos tuoksui kummalliselle se oli jotenkin tuttu ei hyvä eikä paha. En ole vieläkään keksinyt mistä tuoksu on tuttu.

Jäähdytin ja siivilöin melko värittömän liemen. Laitoin kattilaan värjääntymään valkoista purettamatonta ja luonnonvalkoista esipuretettua lankaa yhteensä n. 100 g. Jäkälävärjäyksiin käytettäviä lankoja ei tarvitse erikseen purettaa, koska jäkälät sisältävät aineita jotka hoitavat puretuksen. Halusin kuitenkin kokeilla tuleeko lankoihin selviä värieroja esipuretuksen vaikutuksesta.
Nostin liemen lämpötilaan hiljakseen. Lankojen oltua liemessä vajaan tunnin verran ne olivat värjääntyneet lämpimän keltaisiksi. Harmittavasti liemi pääsi vähän kiehahtamaan. Käytössäni oleva digitaalinen lämpömittari on alkanut oudosti temppuilemaan. Siinä on noin 10 asteen heitto, näyttää vähemmän kuin mitä todellinen lämpötila on. Värjäsin lankoja noin 80 asteessa tunnin verran. Jäähdytin liemessä seuraavan päivään ja nostin kuivumaan pesemättä.

Pesussa langoista irtosi väriä vain nimeksi. Lanka 1. alunalla esipuretettu luonnonvalkoinen lanka. 2. purettamaton valkoinen lanka. Lahkojen välillä on pieni sävyero luonnossa joka selittyy lankojen pohjavärin vaikutuksesta. Väri on lähinnä oljenkeltainen.
Kirjatietojen mukaan islanninjäkälästä olisi pitänyt saada enemmän punaruskeaa. Ehkä minulla oli liian vähän jäkälää suhteessa lankamäärään. Liemen kiehahtamisen en usko vaikuttaneen väreihin. Positiivinen asia oli se, että väriä ei juurikaan irronnut pesussa. Harkitsen kannattaako jäljellä jääneellä liemellä tehdä toista värjäystä. Saisihan sillä toki kellertävän pohjavärin jonkun muun värjäykseen pohjaväriksi.
Siivilöidyt jäkälät laitoin lasipurkkiin kaadon päälle vähän käytettyä värjäyslientä. Lisäsin joukkoon hiukan ammoniakkia. Vein purkin viileään paikkaan lukuisten muiden tekeytymässä olevien liemipurkkien viereen. Kokeilen jossain vaiheessa mitä tästä seoksesta tulee.

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Innokkaana aloin luekea juttuasi, kun itse en ole jäkälillä värjännyt, tosin kyllä kivenpinnala ja puiden rungoilla kasvavilla. Pettymys tuotti sitten huokauksen, kun langoissa ei ollut voimakkaampaa väriä. Olet varmaan oikeassa, jäkälää oli liian vähän. Tosin tuo keltainen väri on ihan kaunis, mutta kun sellaista saa niin monista kasveista.Tuo aluna kokeilu on hyödyllinen.