syyskuuta 28, 2010

Myrkylliset sienilajit

Sienimyrkytykset nousevat esiin syksyisin niin kuin sienetkin. Viime vuonna onnettomasti päättyneiden tapausten vuoksi asiasta on käyty paljon aiheellista ja hyvää keskustelua. Myrkytystapauksissa on ollut mm. maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joille suomalaiset lajit ovat olleet tuntemattomia. Sienimyrkytyksen voi saada vain nauttimalla ravinnoksi myrkyllisiä sieniä.
Sienivärjäykseen käytettävät lajit eivät ole myrkyllisiä käsiteltäessä eivätkä värjäyskäytössä.

Suomessa kasvaa hiukan vajaa 5000 sienilajia. (Kantasieniä reilut 2500 ja kotelosieniä n. 2000 lajia.) Myrkyllisiä lajeja on vain noin parisenkymmentä. Myrkyllisillä sienillä pelottelu ei kuitenkaan ole asiallista sienineuvontaa.



Myrkyllisin ja vaarallisin sieni on solumyrkkyjä, amatoksiineja sisältävä valkokärpässieni, (Amanita virosa) sekä Suomessa eteläinen ja hyvin harvinainen kavalakärpässieni, (Amanita phalloides).
Valkokärpässienen heltat ovat pysyvästi valkoiset. Jalan alaosassa on valkoinen tuppi, joka on osittain maan alla. Jalassa helttojen alapuolella on valkoinen rengas, joka muuttuu sienen kasvaessa repaleiseksi.

Pienehkö myrkkynääpikkä (Galerina marginata) sisältää myös amatoksiineja sen voi sekoittaa koivunkantosieneen (Kuehneromyces mutabilis). Lisäksi pienikokoisissa Lepiota suvun pikku-ukonsienissä ja kuupikoissa (Conocybe) on amatoksiineja. Myrkkyjä ei saa pois edes keittämällä.
Amanitamyrkytys vaikuttaa ruoansulatuselimistöön, maksaan ja munuaisiin.
Sienivärjärin kannalta mainitut sienet ovat käyttökelvottomia.


Korvasieni
Myrkyllinen aine gyromitriini tai sen hajoamistuote metyylihydratsiini. Gyromitriini kestää lämpöä mutta on vesiliukoinen helposti haihtuva ja hajoava solumyrkky. Se saadaan poistettua tuoreista sienistä keittämällä sieniä 2 kertaa vähintään 5 minuuttia runsaassa vedessä. Molempien keittokertojen välillä korvasienet on huuhdeltava hyvin. Keittäminen tulee tapahtua hyvin tuuletetussa tilassa.
Gyromitriinin haihtuvuuden vuoksi korvasieniä ei pidä kuljettaa auton sisätiloissa. Huurut aiheuttavat päänsärkyä ja pahoinvointia.
Nykyisissä käsittelyohjeissa myös kuivatut korvasienet pitää käsitellä kuten tuoreet. Huonosti kuivatuissa korvasienissä myrkkypitoisuus voi olla yllättävän suuri. Hyvin esikäsiteltyjen korvasienten jatkuva käyttö ei ole suositeltavaa, koska gyromitriini ja sen hajoamistuotteet on todettu karsinogeenisiki.

Kaikki tutkimustieto joka korvasienen myrkyllisyydestä on olemassa pistää kyllä mietityttämään sienen ravintokäytön järkevyyttä. Korvasieniä ei käytetä muualla Euroopassa ruokasieninä.
Sienivärjäyksen kannalta merkityksetön sieni.



Suippumyrkkyseitikki

Suippumyrkkyseitikki
Seitikit
Ainoa todella myrkyllinen seitikki on suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus). Se sisältää solumyrkky orellaniinia joka ei hajoa kuumennuksessa, kuivatuksessa tai pakastuksessa. Seitikkimyrkytyksessä oireeton aika on pitkä. Vaikutus kohdistuu munuaisiin ja hoitamattomana virtsamyrkytyksen aiheuttamaan kuolemaan.
Sienivärjärin kannattaa opetella tunnistamaan suippumyrkkyseitikki, mutta se on paras jättää poimimatta. Ei ole tietoa siirtyykö suippumyrkkyseitikillä värjättäessä myrkyllisiä aineita lankaan.

Tutkimustiedon lisääntyessä myrkyttömäksi on todettu entinen ”kangasmyrkkyseitikki” nykyisin nimeltään keltavyöseitikki (Cortinarius gentilis). Sopii värjäyskäyttöön.

Uusimman tutkimustiedon mukaan laakamyrkkyseitikki (Cortinaurius limoniuus) ei myöskään ole myrkyllinen. Laakamyrkkyseitikki saanee uuden nimen jossain vaiheessa.
Olen kerännyt laakamyrkkyseitikkejä jonkin verran varastoon ja kokeilen niiden värjäykseen soveltuvuutta myöhemmin.

Veriseitikki ei sisällä orellaniinia, mutta ateriaksi valmistettuna se voi ärsyttää ruoansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
Muista veriseitikkien ryhmään kuuluvista lajeista ei ole myrkyllisyys tietoja.


Pulkkosieni
Pulkkosieni (Paxillus involutus) aiheuttaa syötynä yllättäen laukeavan ravintoallergian jonka vaikutus kohdistuu verenkiertoon aiheuttaen tukoksia keuhkoissa, sydämessä ja maksassa. Ei tiedetä tarkkaan minkälainen määrä pulkkosieniä saa aikaan reaktion. Määrät ovat yksilöllisiä.
Pulkkosienen läheinen sukulainen on samettijalka (Tapinella atrotomentosa).
Värjäyskäytössä nämä sienet eivät aiheuta myrkytysvaaraa.

Punakärpässieni (Amanita muscaria) ja ruskokärpässieni (Amanita regalis)
Sisältävät hermomyrkkyjä; iboteenihappo, muskimoli, muskatsoni. Myrkyt ovat vesiliukoisia, pitoisuudet pienenevät keitettäessä. Vaikutukset kohdistuvat keskushermostoon ja mielentilaan.
Punakärpässieni on mainittu soveltuvan värjäyskäyttöön. Tänä syksynä on esiintynyt runsaasti punakärpässieniä, mutta en ole tullut keränneeksi niitä värjäyksiä varten.

Varsinaisten myrkkysienien lisäksi on liuta ruoansulatuskanavaa ärsyttäviä lajeja. Kirpeiden rouskujen maitiasneste voi ärsyttää silmien limakalvoja jos sitä siirtyy käsistä silmiin. Näissä ärsytystä aiheuttavissa lajeissa ei ole värjäyskäyttöön soveltuvia sieniä.

5 kommenttia:

pääpä kirjoitti...

Hei Hattis!
Tuo suippumyrkkyseitikin kuva näyttää minusta joltakin muulta - suippumyrkyllä pitäisi olla selkeästi erottuvia keltaisia 'vipeltäviä' vöitä varressa.
Cirruksella oli aamutv:ssä maanantaina hyvä mallikappale.

Cortinarius Floran kuva: http://www.mykoweb.com/TFWNA/graphics/Cortinarius_rubellus%28FFC%29.jpg

Pojat opetti minulle polulla että "rubellus aina vibeltää" :D

Hattis-Leena kirjoitti...

Kyllä kuvassa on suippumyrkkyseitikki, väritys vaan turhan punainen. "Vibellys" ei aina ole niin selkeää. Laitoin toisenkin kuva suippumyrkkyseitikeistä. Ei niissäkään tuota vipelysstä niin hirveästi ole.
Muut tuntomerkit; lakissa kaksi muhkuraa, jalka alaosasta mutkalla.

Maahiska kirjoitti...

Meillä kasvaa pilvin punaisin punaista kärpässientä ja olen jo pari viikkoa harmitellut ettei niitä kuulemma kannata käyttää värjäykseen. Kuulemma vesiliukoinen väri - mutta saisiko sen jotenkin hyödynnettyä??

Hattis-Leena kirjoitti...

Löysin tänään suippumyrkkyseitikkejä ja vaihdoin uuden kuvan alemman kuvan tilalle. Kuvassa näkyy hyvin suippumyrkkyseitikin koko olemus.

Punakärpässienen soveltuvuus värjäämiseen voi olla "legendaa". Kirjallinen tieto löytyy kuitenkin Piippo - Salo, Mielen ja rakkauden kasvit. Kirjassa mainitaan punakärpässienen käytöksi myös värjääminen.
Jos on kokeilunhalua kannatttaa testata. Arvelen, että sieniä tarvitaan paljon suhteessa langan määrään.
Varsinaisia värjäysohjeita en ole mistään löytänyt, joten en osaa neuvoa miten pitäisi värjätä.

Leena kirjoitti...

Hienoa että sinulla on viitseliäisyyttä kirjoittaa tällainen artikkeli. Olen monesti joutunut vakuuttelemaan seitikkipatojeni turvallisuutta. Nyt tiukassa tilanteessa voi ohjata epäilijän kirjoituksesi ääreen.