helmikuuta 25, 2011

Punasuomuseitikki Cortinarius bolaris värjäys

Maastossa pienehkö punasuomuseitikki (Cortinarius bolaris) on huomiota herättävän kaunis ja kirkasvärinen sieni. Lakin pinnalla on punaruskeita tai punaisia suomuja. Lakin kellertävä pohjaväri tulee esiin lakin pintakelmun halkeamissa. Jalka on tanakka, nuijamainen. Pinnalla on punertavia, lakin värisiä loimukuviota. Helttojen alapuolella jalassa on selvä valkoinen vyö. Hyvä tuntomerkki on mallon muuttuminen vahingoittuneista kohdista kirkkaan keltaiseksi.
Hyviä kuvia punasuomuseitikeistä löytyy täältä

Punasuomuseitikki muistuttaa etäisesti kookkaampaa ja hyvin yleistä punavyöseitikkiä (Cortinarius armillatus), joka on myös värjäykseen sopiva sieni. Punasuomuseitikki kuuluukin punavyöseitikkien ryhmään joita kasvaa Suomessa 6 lajia.

Punasuomuseitikki kasvaa syksyllä monen tyyppisissä metsissä koivun ja tammen seurassa. Kirjatiedot kertovan sen olevan melko yleinen. Omalle kohdalleni punasuomuseitikkejä ei ole kovin usein osunut. Vain yksittäisiä sieniä harvakseltaan.

Viime syksynä tarkkasilmäinen sieniystäväni Liisa löysi hyvän punasuomuseitikki paikan. Hän keräsi ja kuivasi ”punasuomut” minulle. Suuri kiitos tästä Liisalle !

Tietoa tai kokemuksia punasuomuseitikistä saatavista väreistä tai käytettävästä määrästä olen löytänyt niukasti. Siksi punasuomuseitikeillä värjääminen oli erityisen kiinnostavaa. Liotin vuorokauden kuivattuja sieniä. Jo muutaman tunnin liotuksen jälkeen liemi oli kaunista rubiininpunaista.


Keitin sieniä hiljakseen tunnin verran. Kirpakasta pakkasesta johtuen liemen jäähdytys kävi nopsasti kylmällä kuistilla. En siivilöinyt sieniä liemestä pois.
Väriliemen voimakkuuden perusteella laitoin värjääntymään 50 g esipuretettua luonnonvalkoista lankaa eli saman verran kuin kuivattuja sieniä oli.

Tunnin värjäys 80 asteen tuntumassa. Langan jäähdytys yön yli liemessä ja etikkavesiliotus antoi kaunista tummanruskeaa lankaa. Hämmästyttävää koska liemi oli ollut todella punaista.
1. värjäyksen jälkeen liemessä oli vielä niin paljon väriä, että uskalsin laittaa 100 g esipuretettua luonnonvalkoista lankaa toiseen värjäykseen. Lanka värjääntyi miltei samantien punertavaan – oranssiin, vaikka lankaa oli suhteessa sienten määrään paljon. 2. värjäyksen langasta tuli hyvä voimakas punaruskea. Vähän samaan suuntaan kuin mitä verihelttaseitikeillä saa 1. väristä, mutta ruskeampi. Toisen värjäyksen jälkeen liemessä näytti olevan edelleen väriä.
Kokeilin vielä kolmannen erän samasta liemestä, koska liemi oli vieläkin punaista. Tähän värjäykseen laitoin vain 30 g voimakkaasti alunalla esipuretettua luonnon valkoista lankaa. Kolmannen erän väristä tulikin jo haalea punaruskea.

1. Ensimmäisen värjäyksen lanka. 2. Toinen ja lanka määrältään suurin erä. 3. Kolmas värjäys, joka sekin vielä selvästi punaruskeaa.

Punasuomuseitikki osoittautui oikein hyväksi ruskean värin lähteeksi. Värien valonkesto pitää vielä kokeilla. Lankoja pestessä väriä ei irronnut erityisen paljon, joten värin pysyvyys tuntuisi olevan myös hyvä. Kokeilemisen arvoista olisi myös miten sienissä olevan punaisen väri saisi punaisempana lankaan.

6 kommenttia:

Maahiska kirjoitti...

Oikein ilahduin kun blogisi heräsi taas talviuniltaan :)

Hyvää kevättä sinulle!

Leena kirjoitti...

Tosi mielenkiintoista. Olen jättänyt nuo kauniit sienet metsään, mutta niin en tee enää. Ruskea on lempparivärini.

eppo kirjoitti...

Mielenkiintoista, että näitä "uusia" värjäyssieniä löytyy ja kokeilemallahan ne tuntuvat löytyvän, mitenkäs muuten!

Leena kirjoitti...

Hieno ruskea, voimakkaampi ja kauniinpi väri kuin mitä Hjördiksen kirjassa:)
Kiva, kun oli taas uusia sienivärejä.

Hattis-Leena kirjoitti...

Värjäämiset ovat jääneet harmillisen vähiin käytännönsyistä syystä. Ensin iski veden puute loppusyksystä, kun oma kaivo alkoi ehtymään. Puolitoista kuukautta vuodenvaihteessa olin toisessa asuinpaikassa, jossa on kyllä vettä mielin määrin mutta toistaiseksi ei mahdollisuutta eikä aikaakaan värjäämiseen.

Onneksi lunta on satanut runsaasti, se takaa veden saannin ja värjäyksien jatkumisen täällä ”maalaismaisemissa”. Varastossa on vielä aika kivasti sienimateriaalia odottamassa uusia kokeiluja.

Näinhän se menee, että kantapään kautta eli kokeilemalla saa varman selvyyden kaikille kirjallisuudessa tai muualla mainituille lajeille sekä vähän oman mielen mukaan kerätyille ;)

Hjördiksen kirjaa ehdin hiukan selaamaan kun se oli minulla lainassa hetken. En tullut edes kirjoittaneeksi muistiin millä kaikilla lajeilla hän on värjäyksiä tehnyt. Saan varmaankin jossain vaiheessa kirjan uudelleen lainaan paremmalla ajalla.

Iloista kevättä Maahiskalle ja kaikille muillekin lukijoille!

Sahra kirjoitti...

... tosiaan, paljon nyt vain sulamisvesiä kotikaivoon, että pääsee keväällä taas värjäämään!
Ah, metsästä pitää sitten ajallaan löytää niin monta muutakin kuin ne suppilovahverot...

Voi kun tuli kesää ikävä!