elokuuta 12, 2011

Värjäyskääpiä ja samettijalkoja

Vesisade koetaan yleensä ikävänä säätyyppinä. Sieni-ihmisille sateen odotus kuivuuden ja parhaan sesongin keskellä on ”vaikeaa” aikaa. Ruokasienten osalta kausi on toistaiseksi ollut niukka Pirkanmaalla. Hiukan keltavahveroita, kantarelleja (Cantharellus cibarius) ja mustatorvisieniä (Craterellu cornucopioides). Suurin osa keltavahveroista ja mustatorvisienistä kuivui käyttökelvottomiksi. Yksi herkkutatti (Boletus edulis) ja kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) sekä kolme kehnäsientä (Rozites caperatus) eivät nekään ole sieniveistä juuri kuluttaneet.
Ruokasieniksi sopivia haperoja (Russula) on sentään noussut jo mukavasti. Lehtomaisilla paikoilla valtaosa haperoista on ollut ruokasieneksi kelpaamattomia, kloorille tuoksahtavia kirpeän makuisia haisuhaperoja (Russula foetens sp.). Haisuhaperoja käytetään kyllä ruokasienenä Venäjällä. Ruoaksi valmistaminen tapahtuu liottamalla ja suolaamalla. Ennakkoluulottomat voivat kokeilla. Paikoin melko paljon on näkynyt lahokannoilla punertavapillisiä ja tumma jalkaisia sappitatteja (Tylopilus felleus). Pahan makunsa vuoksi ne eivät sovellu ruokasieniksi. Sappitatin karvas maku ilmaantuu viiveellä ja maistuu suussa pitkään.
Kuivuudesta ja lajien niukkuudesta huolimatta olen löytänyt metsästä monenlaisia aarteita. Sienivärjärin näkökulmasta kausi näyttää olevan mainio okrakäävän (Hapalopilus rutilans) ja karhunkäävän (Phaeolus schweinitzii) osalta.


Vähän jo vanhentunut okrakääpä päältä.

Ja sama alta.

Ruuhkaa pähkinän rungolla, okrakääpiä.

Kuhmuraisempaa lakkimallia oleva okrakääpä, myös pähkinällä.

Pihlajan kuolleella oksalla kasvava okrakääpä on jo vanhentumassa.

Edellisen okrakäävän pillipintaa.

Muhkea karhunkääpä on kasvanut kepakosta piittaamatta.

Karhuhkäävän pillipintaa ja jalka.

Vähän erikoisemman muotoinen nuori karhunkääpä loistaa kirkkaan keltaisena vanhan männyn kupeessa.

Värjäykseen sopivat seitikit (Cortinarius) uinuvat vielä maan alla odotellen kunnon sateita. Kaksi sahramiseitikkiä (Cortinarius sommerfeltii) ja muutama lahovalmuska (Tricholomopsis decora) on päätynyt korissa kotiin.


Tänään löytyi samettijalkoja (Tapinella atrotomentosa) runsaasti. Sain kerättyä talteen useita kiloja mustikkareissun ohessa. Mikä mukavinta hurjan painavaa sienikassia ei tarvinnut kantaa pitkää matkaa autolle. Kiitos Markku!
Alueelta olisi varmaan löytynyt paljon enemmänkin samettijalkoja. Rajallinen kuivatustila hiukan hillitsee materiaalin keruuta yhden reissun osalta.

elokuuta 10, 2011

Langan jatkaminen palmikoimalla

Saija kyseli miten lanka jatketaan palmikoimalla. Yritän neuvoa muutaman kuvan kera. Kun ryhdyin kirjoittamaan palmikoinnista se tuntui monimutkaisemmalta kuin mitä käytännössä onkaan. Toivottavasti tästä on apua.



Liitettävien lankojen päät puretaan auki noin 1 cm matkalta ja jaetaan kahteen osaa. Kun tämän palmikoinnin oppii ei langanpäitä tarvitse purkaa kovin paljon.

Lankojen ”halkaisukohdat” asetetaan vastakkain.

Halkaistut säikeet palmikoidaan yhteen langan kanssa. Kuvassa keltainen lanka palmikoitu ensin punertavaan lankaan.

Toinenkin pää palmikoituna. Lopuksi jäljelle jäänyt langanpätkä pujotetaan langan kierteiden läpi. Kuvassa sitä ei ole vielä tehty.


Palmikoimalla langasta tulee kestävä eikä se valmiissa työssä juurikaan näy.
Löyhäkierteisen langan saa palmikoitua kauniimmin. Vähän harjoittelemalla palmikoimista lankojen liitoskohdan saa siistiksi.
Lanka kannattaa katkaista käsin, epätasainen langanpään on siistimpi palmikoida ja pujottaa kierteiden läpi.