elokuuta 12, 2011

Värjäyskääpiä ja samettijalkoja

Vesisade koetaan yleensä ikävänä säätyyppinä. Sieni-ihmisille sateen odotus kuivuuden ja parhaan sesongin keskellä on ”vaikeaa” aikaa. Ruokasienten osalta kausi on toistaiseksi ollut niukka Pirkanmaalla. Hiukan keltavahveroita, kantarelleja (Cantharellus cibarius) ja mustatorvisieniä (Craterellu cornucopioides). Suurin osa keltavahveroista ja mustatorvisienistä kuivui käyttökelvottomiksi. Yksi herkkutatti (Boletus edulis) ja kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) sekä kolme kehnäsientä (Rozites caperatus) eivät nekään ole sieniveistä juuri kuluttaneet.
Ruokasieniksi sopivia haperoja (Russula) on sentään noussut jo mukavasti. Lehtomaisilla paikoilla valtaosa haperoista on ollut ruokasieneksi kelpaamattomia, kloorille tuoksahtavia kirpeän makuisia haisuhaperoja (Russula foetens sp.). Haisuhaperoja käytetään kyllä ruokasienenä Venäjällä. Ruoaksi valmistaminen tapahtuu liottamalla ja suolaamalla. Ennakkoluulottomat voivat kokeilla. Paikoin melko paljon on näkynyt lahokannoilla punertavapillisiä ja tumma jalkaisia sappitatteja (Tylopilus felleus). Pahan makunsa vuoksi ne eivät sovellu ruokasieniksi. Sappitatin karvas maku ilmaantuu viiveellä ja maistuu suussa pitkään.
Kuivuudesta ja lajien niukkuudesta huolimatta olen löytänyt metsästä monenlaisia aarteita. Sienivärjärin näkökulmasta kausi näyttää olevan mainio okrakäävän (Hapalopilus rutilans) ja karhunkäävän (Phaeolus schweinitzii) osalta.


Vähän jo vanhentunut okrakääpä päältä.

Ja sama alta.

Ruuhkaa pähkinän rungolla, okrakääpiä.

Kuhmuraisempaa lakkimallia oleva okrakääpä, myös pähkinällä.

Pihlajan kuolleella oksalla kasvava okrakääpä on jo vanhentumassa.

Edellisen okrakäävän pillipintaa.

Muhkea karhunkääpä on kasvanut kepakosta piittaamatta.

Karhuhkäävän pillipintaa ja jalka.

Vähän erikoisemman muotoinen nuori karhunkääpä loistaa kirkkaan keltaisena vanhan männyn kupeessa.

Värjäykseen sopivat seitikit (Cortinarius) uinuvat vielä maan alla odotellen kunnon sateita. Kaksi sahramiseitikkiä (Cortinarius sommerfeltii) ja muutama lahovalmuska (Tricholomopsis decora) on päätynyt korissa kotiin.


Tänään löytyi samettijalkoja (Tapinella atrotomentosa) runsaasti. Sain kerättyä talteen useita kiloja mustikkareissun ohessa. Mikä mukavinta hurjan painavaa sienikassia ei tarvinnut kantaa pitkää matkaa autolle. Kiitos Markku!
Alueelta olisi varmaan löytynyt paljon enemmänkin samettijalkoja. Rajallinen kuivatustila hiukan hillitsee materiaalin keruuta yhden reissun osalta.

5 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Voi miten paljon okrakääpiä! Mulla on toiveena, että löytäisi edes muutaman yksilön, joista saisi hyviä kuvia, mutta täällä oli tosi kuiva kesä. Nyt on onneksi tällä viikolla satanut.

Leena kirjoitti...

Kadehdittava määrä okrakääpiä! Minä löysin yhden, mökin pyykkinarujen alta lyhyestä aivan lahosta koivunoksanpätkästä. En oikein uskonut todeksi ja piti ammoniakilla todistaa aarteen löytyneen.Nyt on tarkoitus mennä kääntelemään kaikki oksakasat. Luin jostain että okrakääpää kannattaa etsiä vaikkein löytyiskään.

Leena kirjoitti...

Tulin vielä kiittämään tästä kirjoituksestasi. Sen innoittamana aloin todella etsiä okrakääpää ja nyt on lyötynyt jo niin paljon, että pääsen kunnolla värjäämään. Etupäässä ovat olleet maassa lojuvissa koivun oksissa. Jatkan etsintää, sillä täytyyhän noita aarteita varastoonkin saada. Laitan löydöistäni kuvia, kun saan värjättyjä lankoja mukaan.

Hattis-Leena kirjoitti...

Voi miten mukavaa kun olet löytänyt okrakääpiä :)
Se on jännä juttu miten silmä alkaa harjantumaan niin että okrakääpiä alkaa löytymään. Kun lehdet alkavat varisemaan ja muu kasvusto vetäytyy talvilepoon pienehköt okrakäävät löytyy vielä helpommin. Kannataa laittaa kasvupaikat muistiin, sillä okrakääpä kasvaa samalla oksalla, kepakolla muutaman vuoden.

Eija kirjoitti...

Tulinkin tänne kiittämään kommentistasi, enpä olisi lehtokeltavalmuskaa osannut etsiä.
Nyt kokeilen taas jollain tietämättömällä sienellä onneani, saas nähdä mitä tulee:)