joulukuuta 10, 2011

Itse tehdyt kinnasneulat

Blogiini tullaan yhä useammin hakusanalla kinnasneula. Kiinnostus kinnasneulan ”pyörittämiseen” on vuosi vuodelta kasvanut. Tämä on ilahduttavaa ja toivotankin sinnikkyyttä opiskeluun kaikille kinnasneulan löytäneille! Tekniikka on haasteellinen, mutta opittavissa ;-)

Nettikaupoissa ja käsityöliikkeissä kinnasneulan hinta ja laatu vaihtelee suuresti. Hintahaitari on melkoinen, eikä se välttämättä riipu valmistusmateriaalista. Käyttämälleni tekniikalle sopivia kinnasneuloja ei ole juurikaan saatavilla. Opettaessani taitoa eteenpäin olen lahjoittanut tekniikkaan sopivan neulan oppilaalle. Neulavarastoni hupenemisen myötä tilanteesta on tullut ongelmallinen.

Koska monenlaiset käsillä tekemisen taidot ja luonnonmateriaalit kiinnostavat osallistuin luu- ja sarvityökurssille viime keväänä. Opettajana oli perinne- ja erätaitojen mestari Turkka Aaltonen Porista.


Muiden luu- ja sarvitöiden sekä rummun teon jälkeen ryhdyin työstämään kinnasneulaa luusta. Kuvassa luu josta aloin sahaamaan neula-aihiota.
Luun sahaamisesta koneilla tulee paha katku ja hirveä pöly. Kurssilla ei käytetty työstössä sähkötyökaluja.


Luuaihio ja mallina ollut puuneula. Luu oli keitetty, se on hauraampaa kuin keittämätön luu. Käsin sahaaminen ja muotoilu hiomalla ei ole hätäisen hommaa.


Ylin puinen mallineula. Keskellä toinen aihio keittämättömästä luusta. Alinna ensimmäinen luuneula vailla reikää. Tähän asti kaikki hyvin. Reikää poratessa keitetystä luusta tehty neula katkesi. Reiän tekeminen oli kriittisin vaihe. Toisesta neulasta tein hiukan paksumman ja se säilyi ehjänä reiän teossa.

Käytössä luuneula tuntuu käteen hiukan raskaammalta kuin puuneula. Luuneulan sileys ja luistavuus on kyllä erinomainen. Uuden painavamman neulan käyttö on myös tottumuskysymys. En ole luuneulaa myöhemmin käyttänyt kuin näytösluontoisesti. Sillä on aivan oma arvonsa, onhan se ensimmäinen itse tekemäni kinnasneula.
Luuneulojen tekemisen jälkeen kinnasneula-asiat ovat olleet sivussa, sillä kinnasneulan pyörittäminen kuuluu ”rutiineissani” pimeneviin iltoihin.
Marraskuussa ohjasin muutaman kinnasneulakurssin. Tuskastelin mistä saisin neuloja kaikille kurssilaisille. Kun on ollut paljon muita projekteja olin kokoaan unohtanut keväällä tekemäni neulat.
Muutaman tehdyn luuneulan kokemuksella ryhdyin työstämään neuloja puusta. Materiaalina tammi ja mänty. Puun työstäminen oli paljon helpompaa kuin luun. Nauhahiomakoneella muotoilu ei ollut vaikeaa, eikä hidasta. Ohessa tuli kyllä ”viilattua” reilusti kynsien muotoa uuteen malliin.
Reikien tekoa varten kiinnitin neulat puristimilla työpöytään. Reiät tuikkasin Dremelillä, ne onnistuivat hyvin. Yksikään puuneula ei katkennut.
Neulojen viimeistelyn tein erittäin hienolla hiomapaperilla käsin. Puun viimeistely pitää tehdä huolellisesti, sillä pienikin ulkoneva puunsyy tarttuu heti lankaan. Hioin myös reiät niiltä osin kuin se oli mahdollista. Viimeistelyhionta taisi viedä koko hommassa eniten aikaa. Pintasilauksen neulat saivat öljystä. Ylimääräisen öljyn pyyhin pois niin ettei pinta tuntunut yhtään tahmealta. Neulaa on paljon mukavampi ja helpompi käyttää kun se on alusta asti luistava.


Osa tekemistäni puuneuloista. Kaikkia ei ole vielä öljykäsitelty. Neulat ovat hiukan erinäköisiä ja kokoisia. Ne ovat yksilöllisiä niin kuin jokainen neulojakin on. Reiät ovat toiselta puolelta niin suuria, että paksukin lanka kulkee läpi kaksikertaisena jouhevasti. Vaakasuorassa on toinen väkästelemäni luuneula, siinä reikä on vähän pienempi.

2 kommenttia:

Maahiska kirjoitti...

Itse tykkään neulasta jossa on pitkä reikä, eli siihen saa lankaa useamman sylillisen verran eikä tarvitse yhtenään olla jatkamassa. Minulla on mammutinluinen neula ja se aivan mahtava (Galleria Waalea Eläin tekee niitä) enkä halua palata puuneulaan enää... eli pelkään nyt hukkaavani tämän rakkaan työvälineeni.

eee kirjoitti...

Hei, olipa kiva löytää blogisi. Hyvää tietoa sienivärjäyksestä ja hienoja lajikuvia! Tänne tulee varmasti palattua toistekin lueskelemaan. Harrastin joskus itsekin pari syksyä sienivärjäystä, mutta kun vihaan käsitöitä niin tuloksena oli vain yksi epäonnistunut villapaita jota en koskaan ole pitänyt (hienon värinen kylläkin). t. KTT 50