joulukuuta 03, 2011

Lehtokeltavalmuska, Tricholoma frondosae värjäyksessä

Lehtokeltavalmuska on Etelä-Suomessa yleinen, haavikoissa ja sammalikoissa viihtyvä keskikokoinen sieni. Se kasvaa ryhminä haavan juurisienenä. Esiintymisaika on pitkä ensimmäiset itiöemät voi löytää jo elokuun lopussa. Suotuisana syksynä sieniä voi löytyy vielä lokakuussa.

Lakki on keskikokoinen ja laakea. Väri vaihtelee ruskeasta keltaiseen. Ruskea väri on peräisin pienistä suomuista lakin pinnalla. Suomuisuus on hyvin vaihtelevaa. Lakin keskellä on pieni kohouma. Lakin pinta on tahmea, siihen tarrautuu multaa, lehtiä ja kariketta sienen kasvaessa.

Heltat ovat selvästi kolotyviset, tyypilliset kaikille valmuskoille ja väriltä ne ovat nuorena silmiinpistävän vaaleankeltaiset. Jalka on keltainen ja pitkähkö. Sienen vanhetessa keltaiset värit haalistuu. Sienen malto on valkoista ja tuoksu jauhomainen, miellyttävä.

Saman näköinen laji on kangaskeltavalmuska, (Tricholoma equestre) joka on kookkaampi ja kasvaa usein yksittäin nimensä mukaan kangasmetsissä ja karuilla kallioilla.

Värjäyskokeiluun käytin 225 g kuivattuja eri ikäisiä sieniä. Vuorokauden liotuksen jälkeen liemi oli likaisen ruskehtavaa. Ennen sienten keittoa liotin muutaman tunnin pientä langanpätkään liemessä. Se värjääntyi heleän keltaiseksi.

Keitin sieniä tunnin verran. Jäähdytyksen jälkeen siivilöin melko värittömältä näyttäneen keitoksen. Värjäsin 40 g alunalla ja viinikivellä esipuretettua valkoista lankaa. Lopputuloksena beessiä jossa aavistus vihertävyyttä.

Jonkin verran sienissä on keltaista väriä koska sitä tarttui liossa olleeseen lankaan. Voihan olla myös, ettei väri kestä keittämistä. Nuoren lehtokeltavalmuskan vihertävänkeltainen väri on kaunis. Sen saaminen lankaan kiehtoo. Sienen väri on hyvin voimakas heltoissa ja jalan pinnassa, joskin värikerros on jalassa ohut. Seuraavan kerran kerään vain nuoret lakit. Jos viitseliäisyyttä riittä irrotan ja kuivaan pelkät heltat.

Ei kommentteja: